JOB
1150
25. Olenko minä iloinnut tavara-
ni paljoudesta, ja että käteni
paljon riistaa koonneet ovat?
26. Olenko minä katsonut valke-
utta, koska se kirkkaasti paisti,
ja kuuta, koska se täydellinen
oli?
27. Onko minun sydämeni salaa
minua vietellyt, suuta antamaan
kädelleni?
28. Joka myös vääryys on tuo-
marien edessä; sillä niin olisin
minä kieltänyt Jumalan ylhäältä.
29. Olenko minä iloinnut vihol-
liseni vastoinkäymisestä? taikka
riemuinnut, että onnettomuus tuli
hänen päällensä?
30. Sillä en minä antanut minun
suuni syntiä tehdä, sadatellakse-
ni hänen sieluansa.
31. Eivätkö miehet, jotka minun
majassani ovat, sanoisi: jospa
emme hänen lihastansa ravittai-
si?
32. Muukalaisen ei pitänyt yötä
ulkona oleman; vaan vaellusväel-
le avasin minä oveni.
33. Olenko minä niinkuin ihmi-
nen peittänyt minun pahuuteni,
salatakseni minun vääryyttäni?
34. Olenko minä hämmästynyt
suurta joukkoa*? eli olenko minä
sukulaisteni ylönkatsetta peljän-
nyt? ollut ääneti, ja en mennyt
ovesta ulos?
35. II. Kuka antais minulle kuul-
telian, että Kaikkivaltias kuulis
minun pyyntöni, että joku kirjoit-
tais kirjan minun asiastani;
36. Niin minä ottaisin sen harti-
oilleni, ja sitoisin ympärilleni
niinkuin kruunun.
37. Minä ilmoittaisin hänelle mi-
nun askeleini luvun, ja niinkuin
ruhtinas kantaisin sen edes.
38. Jos minun maani huutais
minua vastaan, ja sen vaot kaik-
ki ynnä itkisivät;
39. Jos minä olen sen hedelmän
maksamatta syönyt, ja tehnyt
peltomiesten elämän työlääksi;
40. Niin kasvakoon minulle ni-
suista orjantappuria ja ohrista
pahoja ruohoja. Jobin sanat lop-
puvat.
32. Luku.
I. Elihu astuu nyt edes Jobin
kanssa kamppailemaan, ja sanoo
syyn vaikenemiseensa tähän asti.
II. Juttelee kiivauttansa, ja sois
että hän taitais oikein puhua.
