JOB
1105
viänsä vastaa oli puhunut viat-
tomuudestansa ennenkuin hän
vaivattiin, sen oli hän oikein pu-
hunut. Ja niin tämä kirja viimein
tämän asian päättää, että ainoa
Jumala on hurskas, ja kuintenkin
ihminen taitaa olla hurskas mui-
den suhteen Jumalankin edes-
sa.Mutta tämä on meille lohdu-
tukseksi kirjoitettu, että Jumala
sallii suuretkin pyhänsä horjah-
tua eninomaisesti vastoinkäymi-
sessä. Silla ennenkuin Job tuli
kuoleman ahdistukseen, kiittää
hän Jumalaa, kuin hänen kalun-
sa tuli pois ja lapsensa kuolivat.
Mutta kuin kuolema ahdistai
häntä ja Jumala eroitti itsensä,
antoivat hänen sanasa kyllä tie-
tää, mikä ihmisen ajatuss on (
ehkä kuinka pyhä hän olis ) Ju-
malaa vastaan, nimittäin, että
hän luulee, ettei Jumala ole Ju-
mala, vaan pikemmin ankara
tuomari ja vihainen tyranni, joka
väkivaltaa tkee, ja ei pidä lukua
kenenkään hyvästä elämästä.
Tämä on suurin kappale tässä
kirjassa. Sen ymmärtävät ainoas-
taan ne joita kiusataan ja jotka
tuntevat, mikä on kärsiä Juma-
lan vihaa ja tuomiota kussa hä-
nen armonsa peitetty on.
1. Luku.
I. Kirjoitetaan Jobin jumalisuus,
lapset, äveriäisyys ja uhraaminen
lastensa erehdyksen sovittami-
seksi. II. Saatana kantelee Jobin
jumalisuuden olevan huikentele-
vaisen vastoinkäymisessä. III.
Herra sallii saatanan kiusata Jo-
bia vastoinkäymisellä huikentele-
vaisuuteen; mutta Job pysyy
vahvana jumalisuudessa.
I. Yksi mies oli Utsin maalla ni-
meltä Job; ja se mies oli vakaa
ja hurskas, ja Jumalaa pelkää-
väinen, ja vältti pahaa.
2. Ja hänelle oli syntynyt seit-
semän poikaa ja kolme tytärtä.
3. Ja hänen karjansa oli seitse-
mäntuhatta lammasta, kolmetu-
hatta kamelia, viisisataa paria
härkiä ja viisisataa aasia, ja
myös sangen paljo perhettä. Ja
se mies oli voimallisempi kuin
kaikki, jotka itäisellä maalla
asuivat.
4. Ja hänen poikansa menivät ja
tekivät pidon huoneessansa itse-
kukin päivänänsä, ja lähettivät ja
