Pyhän Marcusen evankelium
5:8 Nin hen sanoi henelle/ Uloslehdhe sine Sastainen Hengi Inhimisest.
Niin hän sanoi hänelle/ Ulos lähde sinä saastainen henki ihmisestä.
5:9 Ja hen kysyi henelde/ Mike sinun Nimes on? Ja hen wastasi
sanoden henelle/ Legio minun Nimen on/ sille meite ombi monda.
Ja hän kysyi häneltä/ Mikä sinun nimesi on? Ja hän wastasi sanoen
hänelle/ Legio minun nimeni on/ sillä meitä ompi monta.
5:10 Ja hen rucoli palio hende/ ettei hen poisleheteisi hende sijte
makunnasta.
Ja hän rukoili paljon häntä/ ettei hän pois lähetettäisi häntä siitä
maakunnasta.
5:11 Nin oli sine woortein tyken swri Sica Lauma laitumellans/
Niin oli siinä wuorten tykönä suuri sikalauma laitumellansa/
5:12 Ja rucolit hende caiki ne Perchelet sanoden/ Laske meite sikohin/
että me heiden sisellens menisim.
Ja rukoilit häntä kaikki ne perkeleet sanoen/ Laske meitä sikoihin/ että
me heidän sisällensä menisimme.
5:13 Ja cochta Iesus salli heiden. Ja ne sastaiset Henget vlosmenit/ ia
sikain sisellemenit. Ja se Lauma söxihin cohdastans merehen. Ja oli
heite Lehes caxi tuhatta/ Ja läkehdyit merehen.
Ja kohta Jesus salli heidän. Ja ne saastaiset henget ulosmenit/ ja sikain
sisälle menit. Ja se lauma syöksihin kohdastansa merehen. Ja oli heitä
lähes kaksi tuhatta/ ja läkähdyit merehen.
5:14 Mutta ne sikurit poispakenit/ ia sanoman satid Caupungihin ia
maan kylijn. Ja he vlosmenit catzoman mite tapachtunut oli/
Mutta ne sikurit pois pakenit/ ja sanoman sait kaupunkihin ja maan
kyliin. Ja he ulos menit katsomaan mitä tapahtunut oli/
5:15 ia tulit IesuSEN tyge/ ia neit henen/ ioca Perchelelda oli riuattu/
istuuan ia wateitun/ ia toimelissa/ iolla se Legio oli ollut/ ia he pelkesit.
ja tulit Jesuksen tykö/ ja näit hänen/ joka perkeleeltä oli riiwattu/
istuwan ja waatetun/ ja toimelissa/ jolla se legio oli ollut/ ja he pelkäsit.
5:16 Ja ne sanelit heille iotca sen nähnyet olit/ mite sen riuatun
