MALAKIA
3. Luku.
I. Ennustetaan Kristuksen edelläjuoksiasta, Johannes Kastajasta, ja Kristuksen lihaan tulemisesta. II. Uhataan syntisiä, ja varoitetaan parannukseen ja kymmenysten vilpittömään maksamiseen. III. Osoitetaan pilkkaajia vastaan, Jumalan lapset lohdutukseksensa kerran saavan nähdä eroituksen jumalisten ja jumalattomain vaiheella.
I. Katso, minä lähetän minun enkelini, joka minun eteeni pitää tien valmistaman*; ja kohta tulee templiinsä se Herra, jota te etsitte, ja liiton enkeli, jota te tahdotte; katso, hän tulee, sanoo Herra Zebaot.
2. Mutta kuka voi hänen tulemisensa päivää kärsiä? ja kuka voi seisoa, kuin hän ilmaantuu? Sillä hän on niinkuin hopiasepän tuli ja niinkuin pesiän saippua.
3. Hän on istuva ja sulaava ja selittävä hopian; hän on puhdistava ja hivuttava Levin pojat, niinkuin kullan ja hopian. Silloin pitää heidän tuoman Herralle ruokauhria vanhurskaudessa.
4. Ja Juudan ja Jerusalemin ruokauhrit pitää kyllä Herralle kelpaaman, niinkuin muinen ja entisinä vuosina.
5. II. Ja minä tahdon tulla teidän tykönne ja rangaista teitä, ja tahdon olla nopia todistaja noitia vastaan, huorintekiöitä ja valapattoisia vastaan*, ja niitä vastaan, jotka palkolliselta palkan pidättävät, leskille ja orvoille väkivaltaa ja vääryyttä tekevät**, ja jotka muukalaista sortavat+, eikä pelkää minua, sanoo Herra Zebaot.
6. Sillä minä olen Herra, joka en muutu*; ja te Jakobin lapset, ette ole hukkuneet.
7. Te olette hamasta teidän isäinne ajasta alati poikenneet pois minun säädyistäni, ja ette ole niitä pitäneet; niin kääntykäät nyt minun tyköni, niin minä tahdon myös kääntyä teidän tykönne*, sanoo Herra Zebaot. Niin te sanotte: missä meidän pitää meitämme kääntämän?
8. Onko se oikein, että ihminen pettää Jumalan, niinkuin te minun petätte? niin te sanotte: missä me sinun petämme? Kymmenyksissä ja ylennysuhrissa.
9. Sentähden te olette kirouksella kirotut*, että te minun petätte, kaikki kansa.
10. Mutta tuokaat täydelliset kymmenykset minun aittaani, että minun huoneessani ruokaa olis; ja niin koetelkaat minua, sanoo Herra Zebaot, ellen minä myös avaa teille taivaan akkunia, ja vuodata sieltä runsaasti siunausta.
11. Ja minä tahdon teiltä syöjän rangaista* ettei se teiltä maan hedelmää hukuttaisi, ja ettei viinapuu teidän pellossanne olisi hedelmätöin, sanoo Herra Zebaot.
12. Niin että kaikki pakanat pitää teidän autuaaksi sanoman; sillä teidän pitää kallis maa oleman, sanoo Herra Zebaot.
13. III. Kovasti te puhutte minua vastaan, sanoo Herra. Ja te sanotte: mitä me puhumme sinua vastaan?
14. Te sanotte: se on turha, kuin Jumalaa palvellaan*, ja mitä se auttaa, että me pidämme hänen käskynsä, ja vaivaamme meidän elämäämme Herran Zebaotin edessä?
15. Sentähden me ylistämme ylönkatsojia; sillä jumalattomat menestyvät; he kiusaavat Jumalaa, ja se heille menestyy.
16. Silloin ne, jotka Herraa pelkäävät, lohduttavat toinen toistansa näin: Herra ottaa siitä vaarin ja kuulee sen, ja muistokirja on kirjoitettu hänen eteensä* niille, jotka Herraa pelkäävät ja muistavat hänen nimensä.
17. Niiden pitää, sanoo Herra Zebaot, sinä päivänä, jonka minä teen, oleman minun omani*; ja minä tahdon heitä armahtaa, niinkuin mies armahtaa poikaansa, joka häntä palvelee.
18. Ja teidän pitää jälleen sitä vastaan näkemän, mikä eroitus on vanhurskaan ja jumalattoman vaiheella, ja sen vaiheella, joka Jumalaa palvelee, ja sen, joka ei häntä palvele.