SALOMON KORKEAVEISU.
5. Luku.
I. Yljän puhuttelemiseen ja kolkutukseen herää morsian; eroittaa, yljän avulla, uneliaisuuden ja maalliset esteet itsestänsä, ja nousee avaamaan ovea. II. Noustuansa, havaitsee yljän menneeksi pois, tulee murheelliseksi, etsii häntä ja on vaarassa. III. Pyytää hengellisiä Jerusalemin tyttäriä avuksensa, jutellen heille yljän muodon.
I. Minä tulin, sisareni, rakas morsiameni, yrttitarhaani*, ja olen mirrhamini ja yrttini leikannut ylös. Minä olen syönyt mesileipäni hunajan kanssa: minä olen juonut viinani minun maitoni kanssa: syökäät armaani, ja juokaat+ ystäväni, ja juopukaat.
2. Minä makaan, ja minun sydämeni valvoo*; se on ystäväni ääni, joka kolkuttaa+. Avaa minun eteeni, sisareni, armaani, kyhkyläiseni, ihanaiseni; sillä minun pääni on täynnä kastetta§, ja minun palmikkoni täynnä yön pisaria.
3. Minä olen riisunut hameeni, kuinka minun pitäis taas pukeman ylleni? Minä olen viruttanut jalkani, kuinka minun pitäis sokaiseman ne jälleen?
4. Mutta minun ystäväni pisti kätensä lävestä, ja minun sisällykseni vapisivat siitä.
5. Silloin nousin minä avaamaan ystävälleni. Minun käteni tiukkuivat mirrhamia, ja mirrham valui minun sormistani lukon salvan päälle.
6. II. Ja kuin minä ystävälleni avasin, oli ystäväni mennyt pois ja vaeltanut ohitse*; niin läksi sieluni ulos hänen sanansa jälkeen+; minä etsin häntä, mutta en löytänyt häntä§: minä huusin, mutta ei hän minua vastannut**.
7. Vartiat, jotka käyvät kaupunkia ympäri, löysivät minun, löivät minua ja haavoittivat minun*; ja vartiat muurin päällä ottivat pois minun pääliinani.
8. III. Minä vannotan teitä, Jerusalemin tyttäret, jos te löydätte minun ystäväni, niin ilmoittakaat hänelle, että minä olen sairas rakkaudesta.
9. Millinen on sinun ystäväs muiden ystävien suhteen, sinä kaikkein ihanaisin vaimoin seassa? Minkäkaltainen on sinun ystäväs muiden ystävien suhteen, ettäs meitä olet niin vannottanut?
10. Minun ystäväni on valkia ja punainen*, kaunistettu kymmenentuhannen seassa.
11. Hänen päänsä on paras ja kallein kulta; hänen hiuksensa ovat kaharat ja mustat niinkuin kaarne.
12. Hänen silmänsä ovat niinkuin mettisen silmät, vesiojan tykönä, rieskalla pestyt, ja ovat täynnä.
13. Hänen poskensa ovat niinkuin kaunistettu ryytimaa, niinkuin yrttein kukkaset; hänen huulensa ovat niinkuin ruusut, jotka vuotavat mirrhamin pisaroita.
14. Hänen kätensä ovat* niinkuin kultaiset sormukset, täynnä turkosia; hänen ihonsa+ on niinkuin puhdas elephantin luu, saphirilla kaunistettu.
15. Hänen jalkansa ovat niinkuin marmoripatsaat, perustetut* kultaisten jalkain päälle; hänen hahmonsa on niinkuin Libanon ja valittu sedri.
16. Hänen suunsa on suloinen, ja hän itse kokonansa ihanainen. Senkaltainen on minun ystäväni, minun rakkaani on senkaltainen, te Jerusalemin tyttäret.