Jeremian Walituswirret
1496
alaisna olla.
1:2 Yli yötä hän itke/ nijn että kyynelet
poskilda wuotawat/ ei hänen
ystäwistäns kengän händä lohduta.
Waan caicki hänen lähimmäisens
cadzowat hänen ylön/ ja owat hänen
wihollisexens tullet.
1:3 Juda on fangittu radollisudes ja
rascas orjudes/ hän asu pacanain seas/
ja ei löydä lepo/ caicki hänen
wihollisens pahasti menewät hänen
cansans.
1:4 Zionin tiet owat autiat/ ettei kengän
juhlille tule/ caicki hänen porttins owat
autiana/ hänen Pappins huocawat/ ja
hänen neidzens surkiast cadzowat/ ja
hän idze on murheisans.
1:5 Hänen wihollisens woitti/ hänen
wihollisillens käy hywäst/ sillä HERra on
hänen surkiudella täyttänyt/ hänen
pahain tecoins paljouden tähden/ ja
hänen lapsens owat fangina mennet
pois wihollisten edellä.
1:6 Ja caicki caunistus on Zionin
tyttärildä lähtenyt pois/ hänen
päämiehens owat nijncuin ne jäärät
jotca ei laiduinda löydä/ ja
woimatoinna käywät edes waatian
eteen.
1:7 Jerusalem muista tällä ajalla/ cuinga
radollinen ja hyljätty hän on/ ja cuinga
paljo hän wanhast hywä pitänyt on/
että caicki hänen Canssans wihollisen
alla on/ ja ei kengän heitä auta/ hänen
wihollisens näkewät heidän ilons
hänes/ja naurawt hänen lepons.
1:8 Jerusalem on syndiä tehnyt/
sentähden täyty hänen olla nijncuin
saastainen waimo/ caicki jotca händä
cunnioitit/ cadzowat hänen ylön/ että
he hänen häpiäns näkewät/ mutta hän
huoca ja lange maahan.
1:9 Hänen saastaisudens tarttu kijnni
hänen liepesens/ ei hän olis luullut/
että hänelle näin pidäis wijmein
käymän/ hän on tosin ylön hirmuisesta
cukistettu maahan/ ja ei kengän
sijttekän ole joca händä lohdutta/
HERra/ cadzo minun radollisuttani/ sillä
wihollinen suurest kersca.
1:10 Wihollinen on pannut kätens
caickein hänen callisten caluins päälle/
sillä hänen täyty cadzo pääldä/ että
pacanat hänen pyhyteens käwit/ joista
sinä kieldänyt olet/ ettei heidän pitänyt
sinun seuracundaas tuleman.
1:11 Caicki hänen Canssans huocawat
leipä keriäten/ he annoit parhat
cappalens ruast/ että he sieluns
wirgotaisit/ HERra/ cadzo sijs/ ja näe/
cuinga minä olen halwaxi tullut.
1:12 Teille caikille minä sanon/ jotca
tästä käytte ohidze/ cadzocat sijs ja
nähkät/ jos jocu kipu on/ nijncuin
minun kipun/ joca minua nijn syö/ sillä
HERra täytti minun surulla/ hänen
hirmuisen wihans päiwänä.
1:13 Corkeudesta hän lähetti tulen
minun luihini/ ja andoi sen woimallisen
olla nijsä/ minun jalcani eteen wiritti
hän wercon/ ja sysäis minun tacaperin/
hän on tehnyt minun autiaxi/ että
minun yli päiwä täyty murehtia.
1:14 Minun rascat syndini owat
