53
Ensimmäinen Mooseksen kirja
mukanaan. Silloin valtasi Jaakobin suuri pelko ja ahdistus. Ja hän
jakoi väen, joka oli hänen kanssansa, ja pikkukarjan ja raavaskarjan
ja kamelit kahteen joukkoon. Sillä hän ajatteli: Jos Eesau hyökkää
toisen joukon kimppuun ja tuhoaa sen, niin toinen joukko pääsee
pakoon. Ja Jaakob sanoi: Isäni Aabrahamin Jumala ja isäni Iisakin
Jumala, Herra, sinä, joka sanoit minulle: 'Palaja maahasi ja sukusi
luo, niin minä teen sinulle hyvää!' Minä olen liian halpa kaikkeen
siihen armoon ja kaikkeen siihen uskollisuuteen, jota sinä olet pal-
velijallesi osoittanut; sillä ainoastaan sauva kädessäni minä kuljin
tämän Jordanin yli, ja nyt on minulle karttunut kaksi joukkoa. Pe-
lasta minut veljeni Eesaun käsistä, sillä minä pelkään, että hän tu-
lee ja tuhoaa minut ynnä äidit lapsineen. Olethan itse sanonut:
'Minä teen sinulle hyvää ja annan sinun jälkeläistesi luvun tulla pal-
joksi kuin meren hiekka, jota ei voida lukea sen paljouden tähden.'
Ja hän jäi siihen yöksi. Sitten hän erotti omaisuudestaan lahjaksi
veljelleen Eesaulle kaksisataa vuohta ja kaksikymmentä vuohipukkia,
kaksisataa uuhta ja kaksikymmentä oinasta, kolmekymmentä imet-
tävää kamelia varsoinensa, neljäkymmentä lehmää ja kymmenen
härkää, kaksikymmentä aasintammaa ja kymmenen aasia. Ja hän
jätti ne palvelijainsa haltuun, kunkin lauman erikseen, ja sanoi pal-
velijoilleen: Menkää minun edelläni ja jättäkää välimatka kunkin
lauman välille. Ja hän käski ensimmäistä sanoen: Kun veljeni Eesau
kohtaa sinut ja kysyy: 'Kenen sinä olet, ja mihin menet, ja kenen
ovat nuo elukat tuolla edelläsi?' niin vastaa: 'Ne ovat palvelijasi
Jaakobin, lähetetyt lahjaksi herralleni Eesaulle; ja katso, myös hän
itse tulee jäljessämme.' Samoin hän käski toista ja kolmatta ja
kaikkia muita, jotka laumoja ajoivat, sanoen: Juuri näin on teidän
sanottava Eesaulle, kun tapaatte hänet. Ja sanokaa myös: 'Katso,
sinun palvelijasi Jaakob tulee meidän jäljessämme.' Sillä hän ajatte-
li: Minä koetan lepyttää häntä lahjalla, joka kulkee edelläni. Sitten
astun itse hänen kasvojensa eteen; ehkä hän ottaa minut ystävälli-
sesti vastaan. Niin lahja kulki hänen edellänsä, mutta itse hän jäi
siksi yöksi leiriin. Mutta yöllä hän nousi, otti molemmat vaimonsa
ja molemmat orjattarensa ja yksitoista lastansa ja meni kahlauspai-
