54
Ensimmäinen Mooseksen kirja
kasta Jabbokin yli. Ja hän otti heidät ja vei heidät joen yli ja vei
sen yli kaiken, mitä hänellä oli. Ja Jaakob jäi yksinänsä toiselle
puolelle. Silloin painiskeli hänen kanssaan muuan mies päivän koit-
toon saakka. Ja kun mies huomasi, ettei hän häntä voittanut, iski
hän häntä lonkkaluuhun, niin että Jaakobin lonkka nyrjähti hänen
painiskellessaan hänen kanssaan. Ja mies sanoi: Päästä minut, sillä
päivä koittaa. Mutta hän vastasi: En päästä sinua, ellet siunaa mi-
nua. Ja hän sanoi hänelle: Mikä sinun nimesi on? Hän vastasi:
Jaakob. Silloin hän sanoi: Sinun nimesi älköön enää olko Jaakob,
vaan Israel, sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja
olet voittanut. Ja Jaakob kysyi ja sanoi: Ilmoita nimesi. Hän vastasi:
Miksi kysyt minun nimeäni? Ja hän siunasi hänet siinä. Ja Jaakob
antoi sille paikalle nimen Penuel, sillä, sanoi hän, minä olen nähnyt
Jumalan kasvoista kasvoihin, ja kuitenkin on minun henkeni pelas-
tunut. Ja kun hän oli kulkenut Penuelin ohitse, nousi aurinko; mut-
ta hän ontui lonkkaansa. Sentähden israelilaiset eivät vielä tänä-
kään päivänä syö reisijännettä, joka kulkee lonkkaluun yli; sillä hän
iski Jaakobia lonkkaluuhun, reisijänteen kohdalle.
Kun Jaakob nosti silmänsä ja katseli, niin katso, Eesau oli tulossa,
neljäsataa miestä mukanaan. Silloin hän jakoi lapset Leealle, Raa-
kelille ja molemmille orjattarille. Ja hän asetti orjattaret lapsineen
ensimmäisiksi, niiden jälkeen Leean lapsineen ja Raakelin Joosefin
kanssa viimeiseksi. Mutta itse hän astui heidän edellänsä ja kumar-
tui maahan seitsemän kertaa, kunnes oli saapunut veljensä eteen.
Mutta Eesau riensi häntä vastaan ja sulki hänet syliinsä, halasi
häntä kaulasta ja suuteli häntä; ja he itkivät. Ja hän nosti silmänsä
ja näki vaimot ja lapset ja kysyi: Keitä ovat nämä, jotka ovat sinun
seurassasi? Hän vastasi: Ne ovat minun lapseni, jotka Jumala on
palvelijallesi lahjoittanut. Niin orjattaret lähestyivät lapsineen ja ku-
martuivat maahan. Myöskin Leea lapsineen lähestyi, ja he kumartui-
vat maahan. Viimein lähestyivät Joosef ja Raakel ja kumartuivat
maahan. Sitten hän kysyi: Mitä tarkoitit kaikella sillä joukolla, jonka
minä kohtasin? Hän vastasi: Saada armon herrani silmien edessä.
Mutta Eesau sanoi: Minulla on itselläni kyllin; pidä, veljeni, omasi!
