62
Ensimmäinen Mooseksen kirja
veljiesi tultava kumartumaan sinun eteesi maahan? Ja hänen vel-
jensä kadehtivat häntä; mutta hänen isänsä pani tämän mieleensä.
Kun hänen veljensä olivat menneet kaitsemaan isänsä lampaita Si-
kemiin, sanoi Israel Joosefille: Sinun veljesi ovat paimenessa Sike-
missä; tule, minä lähetän sinut heidän luokseen. Hän vastasi: Tässä
olen. Ja hän sanoi hänelle: Mene katsomaan, kuinka veljesi ja karja
voivat, ja kerro sitten minulle. Niin hän lähetti hänet matkalle Heb-
ronin laaksosta, ja hän tuli Sikemiin. Ja muuan mies kohtasi hänet,
hänen harhaillessaan kedolla; ja mies kysyi häneltä: Mitä etsit? Hän
vastasi: Minä etsin veljiäni; sano minulle, missä he ovat paimenta-
massa. Mies vastasi: He lähtivät pois täältä, sillä minä kuulin hei-
dän sanovan: 'Menkäämme Dootaniin.' Niin Joosef meni veljiensä
jäljissä ja löysi heidät Dootanista. Kun he kaukaa näkivät hänet ja
ennenkuin hän saapui heidän luokseen, pitivät he neuvoa tappaak-
sensa hänet. He sanoivat toisillensa: Katso, tuolla tulee se unennä-
kijä! Tulkaa, tappakaamme nyt hänet ja heittäkäämme hänet johon-
kin kaivoon ja sanokaamme: villipeto on hänet syönyt. Saammepa
sitten nähdä, mitä hänen unistaan tulee. Kun Ruuben sen kuuli,
tahtoi hän pelastaa hänet heidän käsistään ja sanoi: Älkäämme
lyökö häntä kuoliaaksi. Vielä Ruuben sanoi heille: Älkää vuodattako
verta; heittäkää hänet tähän kaivoon, joka on täällä erämaassa,
mutta älkää satuttako kättänne häneen. Hän näet tahtoi pelastaa
hänet heidän käsistään, saattaaksensa hänet takaisin isänsä tykö.
Kun Joosef sitten tuli veljiensä luo, riisuivat he Joosefilta hänen
ihokkaansa, pitkäliepeisen, hihallisen ihokkaan, joka oli hänen yl-
lään, ja ottivat hänet ja heittivät hänet kaivoon; mutta kaivo oli
tyhjä, siinä ei ollut vettä. Senjälkeen he istuivat aterioimaan. Ja kun
he nostivat silmänsä, näkivät he ismaelilaismatkueen tulevan Gi-
leadista; heidän kamelinsa kuljettivat kumihartsia, balsamia ja haju-
pihkaa, ja he olivat viemässä niitä Egyptiin. Silloin Juuda sanoi vel-
jillensä: Mitä hyötyä meillä on siitä, että surmaamme veljemme ja
salaamme hänen verensä? Tulkaa, myykäämme hänet ismaelilaisille,
mutta älköön kätemme sattuko häneen, sillä hän on meidän vel-
jemme, meidän omaa lihaamme. Ja hänen veljensä kuulivat häntä.
