2025
Toinen makkabealaisten kirja
nousemista elämään." Sitten tuotiin heti viides kidutettavaksi. Mutta
kun hän katsoi kuninkaaseen ja sanoi: "Kun sinulla ihmisten kes-
kuudessa on valta, niin sinä teet, mitä tahdot, vaikka sinä olet ka-
toavainen; mutta älä luule, että Jumala on hyljännyt meidän kan-
samme. Odota hetkinen, niin saat nähdä hänen suuren valtansa,
kuinka hän kiduttaa sinua ja sinun jälkeläisiäsi." Sen jälkeen tuotiin
kuudes, ja kun hän oli kuolemaisillansa, niin hän sanoi: "Älä jatka
itsesi pettämistä. Sillä me saamme kärsiä näitä omasta syystämme,
koska olemme tehneet syntiä Jumalaamme vastaan. Me olemme
ansainneet tämän ylen oudon kohtalon. Mutta älä luule välttäväsi
rangaistusta, sinä, joka olet ruvennut taistelemaan Jumalaa vas-
taan." Mutta erittäinkin oli äiti ihailtava ja ansaitsee, että häntä kiit-
täen muistetaan. Sillä vaikka hän sai nähdä seitsemän poikansa
menettävän henkensä yhden ainoan päivän kuluessa, niin hän kesti
sen rohkealla mielellä, koska hän pani toivonsa Herraan. Ja jalon
mielenlaadun täyttämänä sekä miehen uljuudella rohkaisten naisel-
lista mieltään hän isiensä kielellä lohdutti jokaista heistä, sanoen
heille: "Minä en tiedä, kuinka te olette minuun kohtuuni ilmestyneet,
enkä minä ole lahjoittanut teille henkeä enkä elämää, en myöskään
minä ole yhteenliittänyt kunkin teidän alkuaineitanne. Niinpä on siis
maailman Luoja, joka on muodostanut ihmisen ja jonka tiedossa
kaikkien olentojen synty on, armollisesti antava teille jälleen sekä
hengen että elämän, niinkuin he nyt pidätte itsenne vähäarvoisina
hänen lakinsa tähden." Mutta vaikka Antiokus luuli halveksittavan
itseänsä ja epäili puhetta pilkalliseksi, niin hän ei ainoastaan ystä-
vällisin sanoin puhutellut nuorinta, joka vielä oli jäljellä, vaan myös
valalla vakuutti tekevänsä hänet rikkaaksi ja onnelliseksi ja ottavan-
sa hänet ystäväkseen sekä uskovansa hänelle virkoja, jos hän luo-
puisi isiensä laista. Mutta kun nuorukainen ei välittänyt tästä mi-
tään, kutsutti kuningas äidin luoksensa ja kehoitti häntä neuvo-
maan nuorinta poikaansa, että tämä pelastuisi. Kuninkaan innok-
kaista kehoituksista äiti vihdoin ryhtyi taivuttamaan poikaansa. Hän
kumartui tätä kohti ja pilkaten julmaa tyrannia puhui isiensä kielellä
näin: "Poikani, armahda minua, joka yhdeksän kuukautta olen sinua
