2031
Toinen makkabealaisten kirja
min oli luullut pääsevänsä taivaan tähtien tasalle, ei kukaan voinut
kantaa tuon aivan sietämättömän hajun takia. Nyt hän vihdoin, ko-
konaan murtuneena, alkoi luopua enimmästä pöyhkeydestänsä ja
tulla oikeaan ymmärrykseen Jumalan kurituksen vaikutuksesta, kun
hänen tuskansa hetki hetkeltä tulivat yhä kovemmiksi. Ja kun hän
ei enää voinut kestää edes omaa hajuansa, niin hän sanoi: "On
oikein nöyrtyä Jumalan edessä ja olla mielessään pitämättä itseän-
sä Jumalan kaltaisena, kun on kuolevainen". Nyt tuo hylkiö rukoili
Kaikkivaltiasta, joka ei enää ollut häntä armahtava, ja lupasi julis-
taa vapaaksi pyhän kaupungin, jonne hän kiiruhtaen oli matkalla,
pannaksensa sen maan tasalle ja tehdäksensä sen hautausmaaksi;
ja tehdä juutalaiset, joille hänen päätöksensä mukaan ei pitänyt
suotaman edes hautaa, vaan jotka lapsineen oli heitettävä haaska-
lintujen ja petoeläinten ruuaksi, kaikki tyynni ateenalaisten vertaisik-
si. Sen pyhän temppelin taas, jonka hän aikaisemmin oli ryöstänyt,
hän lupasi koristaa mitä kauneimmilla lahjoilla ja lupasi korvata
moninkertaisesti kaikki pyhät astiat sekä omista tuloistaan suorittaa
ne kulut, joita uhreihin vaadittiin. Tämän lisäksi hän vielä lupasi itse
ruveta juutalaiseksi ja mennä jokaiseen asuttuun paikkaan julista-
maan Jumalan voimaa. Mutta kun tuskat eivät ensinkään tauon-
neet, sillä Jumalan vanhurskas tuomio oli kohdannut häntä, niin
hän itse puolestansa jättäen kaiken toivon kirjoitti juutalaisille alla-
olevan, anomuskirjelmän tapaan kirjoitetun, kirjeen, joka kuului näin:
"Antiokus, kuningas ja sotapäällikkö, lähettää hyville juutalaisille
alamaisilleen parhaan tervehdyksensä ja toivottaa heille terveyttä ja
menestystä. Voikaa hyvin, te ja teidän lapsenne, ja menestykööt
asianne teidän mielenne mukaan. Minä panen toivoni taivaaseen ja
muistelen rakkaudella teidän kunnioitustanne ja hyväntahtoisuuttan-
ne. Kun minä palatessani Persian maanääriltä olen sairastunut an-
karaan tautiin, olen pitänyt välttämättömänä huolehtia kaikkien tei-
dän yhteisestä turvallisuudestanne. En tosin ole kokonaan toivoton
tilastani, vaan minulla on päinvastoin hyviä toiveita siitä, että voitan
sairauteni. Mutta kun ajattelen, että isänikin, silloin kun hän teki
sotaretken ylämaihin, määräsi valtansa perijän, että, jos tapahtuisi
