2020
Toinen makkabealaisten kirja
sensa siellä heimolaisuutensa nojalla turvapaikan. Ja häntä, joka oli
antanut hautaamatta heittää pois niin monia, ei kukaan itkenyt, ei-
kä hän saanut minkäänlaista hautausta, ei myöskään hautaa isäin-
sä tykönä. Kun tieto siitä, mitä oli tapahtunut, saapui kuninkaalle,
luuli hän, että Juudea oli noussut kapinaan. Sentähden hän lähti
liikkeelle Egyptistä mieli täynnä pedon raivoa ja valtasi kaupungin
asevoimin. Ja hän käski sotilaitansa säälimättä lyömään kuoliaiksi
ne, jotka joutuivat heidän käsiinsä, ja teurastamaan ne, jotka pake-
nivat huoneisiinsa. Niin surmattiin nuoret ja vanhat, tuhottiin ala-
ikäiset ja vaimot ja lapset, teurastettiin neitsyet ja imeväiset. Kah-
deksankymmentä tuhatta henkeä sai tuhonsa kaiken kaikkiaan kol-
messa päivässä, neljäkymmentä tuhatta surmattiin käsikähmässä ja
yhtä monta myytiin. Mutta tyytymättä tähän hän röhkeydessään
meni sisälle tuohon kaikkein pyhimpään temppeliin koko maan
päällä, lain ja isänmaan pettäneen Menelauksen johtamana, ja
anasti saastaisille käsillänsä pyhät astiat; ne lahjat, jotka monet
kuninkaat olivat sinne asettaneet lisätäksensä paikan loistoa ja
kunniaa, hän epäpyhillä käsillänsä raastoi pois. Ja Antiokus tuli
mieleltään pöyhkeäksi eikä nähnyt, että Kaikkivaltias lyhyeksi aikaa
oli vihastunut kaupungin asukasten syntien tähden ja että paikka
siitä syystä oli jäänyt ilman varjelusta. Ellei aikaisemmin olisi jou-
duttu monien syntien valtaan, olisi hän aivan samoin kuin Heliodo-
rus, jonka kuningas Seleukos oli lähettänyt tarkastamaan aarre-
kammioita, sinne tultuansa heti saanut ruoskaniskujen pakottamana
luopua röyhkeydestänsä. Mutta Herra ei ollut valinnut kansaa pai-
kan tähden, vaan paikan kansan tähden. Siitä syystä itse paikkakin,
joka oli tullut osalliseksi kansaa kohdanneista onnettomuuksista,
sittemmin sai osansa myös hyvistä teoista; ja sitten kuin se Kaikki-
valtiaan vihan tähden oli joutunut vihollisen valtaan, se taas, kun
tuo korkein hallitsija oli leppynyt, korotettiin suureen kunniaan. An-
tiokus vei siis temppelistä tuhat kahdeksansataa talenttia ja lähti
sitten nopeasti Antiokiaan. Ja pöyhkeydessänsä hän luuli voivansa
tehdä maan laivoilla purjehdittavaksi ja meren jalkaisin kuljettavaksi,
sillä hänen sydämensä ylpeys oli suuri. Hän jätti myös päällysmie-
