2018
Toinen makkabealaisten kirja
eivät ainoastaan juutalaiset, vaan monet muistakin kansoista olivat
järkytetyt ja täynnä suuttumusta tämän miehen epävanhurskaasta
murhasta. Kun siis kuningas palasi takaisin Kilikian paikkakunnilta,
tekivät kaupungissa asuvat juutalaiset valituksen siitä, että Onias
niin oli surmattu ilman syytä, ja kreikkalaisetkin ilmaisivat tästä ilki-
työstä paheksumisensa. Silloin Antiokus tuli kovin murheelliseksi, ja
hänet valtasi sääli, niin että hän vuodatti kyyneleitä muistellessaan
vainajan kunniallisuutta ja suurta velvollisuudentuntoa. Ja vihansa
vimmassa hän antoi heti riistää Andronikuksen päältä hänen purp-
puraviittansa ja repiä hänen vaatteensa sekä kuljettaa häntä ympäri
kaupunkia ja viedä samalle paikalle, jossa hän oli suorittanut ilki-
työnsä Oniasta kohtaan. Siinä hän mestautti salamurhaajan, jolle
Herra siten maksoi ansaitun palkan. Mutta kun Lysimakus Menela-
uksen suostumuksella oli pannut toimeen monia temppelinryöstöjä
kaupungissa ja sanoma siitä oli levinnyt kaupungin ulkopuolelle,
kokoontui kansanjoukko Lysimakusta vastaan, sitten kuin useita kul-
taesineitä jo oli viety eri tahoille. Kun sitten kansanjoukot täynnä
raivoa alkoivat liikehtiä, varusti Lysimakus noin kolmetuhatta miestä
aseilla ja alotti itse väkivaltaisuudet. Johtajana oli muuan Hauranus,
joka oli pitkälle edistynyt iässä eikä vähemmän halpamaisuudessa.
Mutta kun he havaitsivat Lysimakuksen ryhtyvän suorastaan hyök-
käykseen, tempasivat jotkut kiviä, toiset paksuja seipäitä, toiset
taas ottivat käteensä tuhkaa, jota maassa oli, ja viskasivat sikinso-
kin Lysimakuksen väen päälle. Siten he haavoittivat heistä monia,
toisia taas he löivät maahan ja ajoivat pakoon koko joukon, mutta
temppelinryöstäjän itsensä he surmasivat aarrekammion ääreen.
Näiden tapausten johdosta nousi oikeudenkäynti Menelausta vas-
taan, ja kun kuningas oli saapunut Tyyroon, esitti asian hänen
edessänsä kolme miestä, jotka vanhinten neuvosto oli lähettänyt.
Mutta kun Menelaus jo oli menettämäisillään asian, lupasi hän pal-
jon rahaa Ptolemaiokselle, Dorymeneen pojalle, että tämä taivuttaisi
kuninkaan hänen puolellensa. Ptolemaios otti senvuoksi kuninkaan
erikseen muutamaan pylväskäytävään, muka vilvoittautumaan, ja sai
hänet muuttamaan mielensä. Ja niin kuningas vapautti syytöksistä
