2019
Toinen makkabealaisten kirja
Menelauksen, koko tämän onnettomuuden aikaansaajan, mutta nuo
raukat, jotka skyyttalaistenkin tuomioistuin olisi syyttöminä vapaut-
tanut, hän tuomitsi kuolemaan. Pian siis saivat ne, jotka olivat pu-
huneet kaupungin ja kansan ja pyhien astioiden puolesta, kärsiä
rangaistuksen. Siitä syystä myös tyyrolaiset, jotka kovin tätä pahek-
suivat, kustansivat heille juhlallisen hautauksen. Mutta Menelaus py-
syi vallanpitäjien ahneuden vuoksi korkeassa virassaan, kasvaen
yhä pahuudessa ja punoen paljon juonia omia kansalaisiansa vas-
taan.
Tähän aikaan teki Antiokus toisen sotaretkensä Egyptiin. Silloin ta-
pahtui, että koko kaupungissa nähtiin lähes neljänkymmenen päivän
aikana ilmojen halki kiitäviä ratsumiehiä, joilla oli kullalla kirjaillut
puvut ja jotka olivat jaetut osastoihin ja asestetut keihäillä; nähtiin
myöskin miekkoja paljastettavan ja ratsuväen osastoja, jotka olivat
taistelujärjestyksessä, hyökkäyksiä ja vastahyökkäyksiä molemmin
puolin, kilpien liikuntaa ja paljon keihäitä, lentäviä nuolia, kultakoris-
teiden kimaltelua ja kaikenkaltaisia panssarisuojuksia. Sentähden
kaikki rukoilivat, että näky tietäisi hyvää. Mutta kun oli levinnyt vää-
rä huhu, että Antiokus muka oli kuollut, kokosi Jaason itsellensä
vähintään tuhat miestä ja hyökkäsi äkkiarvaamatta kaupunkia vas-
taan. Kun nyt ne, jotka olivat muureilla, oli karkoitettu ja kaupunki
viimein jo oli vallattu, pakeni Menelaus linnaan. Mutta Jaason pani
säälimättä toimeen verilöylyjä omien kansalaistensa keskuudessa.
Hän ei ajatellut, että menestys taistelussa omia heimolaisia vastaan
on suurin vastoinkäyminen, vaan luuli saaneensa voiton vihollisista
eikä kansalaisistaan. Hän ei kuitenkaan päässyt valtaan, vaan sai
lopuksi hankkeestansa häpeää, kun hänen täytyi pakolaisena men-
nä jälleen ammonilaisten maahan. Ja tällaisen lopun sai hänen pa-
ha elämänsä: hänet pantiin vankeuteen arabialaisten ruhtinaan Are-
taan luona, ja sitten hän kaikkien vainoamana pakeni kaupungista
kaupunkiin; häntä vihattiin laista luopuneena ja inhottiin isänmaansa
ja kansalaistensa teloittajana, ja lopuksi hänet ajettiin pois Egyptiin.
Hän, joka oli karkoittanut niin monta pois isänmaastaan, sai itse
surmansa vieraalla maalla mentyään lakedaimonilaisten luo saadak-
