2033
Toinen makkabealaisten kirja
lehtimajanjuhlan tapaan, muistellen, kuinka he vähän aikaa sitten
olivat lehtimajanjuhlana oleskelleet vuorilla ja luolissa niinkuin met-
sän eläimet. Sentähden he kantoivat käsissään lehtiin verhottuja
sauvoja ja kauniita oksia sekä palmunlehviä ja veisasivat ylistysvir-
siä hänelle, joka oli antanut heille sellaisen menestyksen, että nyt
saattoivat puhdistaa hänen pyhän sijansa. Ja he säätivät seurakun-
nan yhteisellä määräyksellä ja päätöksellä koko Jumalan kansalle
laiksi, että näitä juhlapäiviä oli joka vuosi pidettävä. Sellaisen lopun
sai Antiokus, lisänimeltään Epifanes. Nyt tahdomme kertoa, mitä
tapahtui Antiokus Eupatorin, tuon jumalattoman Antiokuksen pojan,
aikana ja kosketella lyhyesti sotien raskaita onnettomuuksia. Sillä
kun tämä oli ottanut kuninkuuden, nimitti hän erään Lysiaan valti-
onhoitajaksi sekä Koile-Syyrian ja Foinikian ylimmäksi päälliköksi.
Sillä Ptolemaios, jota kutsuttiin Makroniksi ja joka esikuvallisella ta-
valla noudatti oikeamielisyyttä juutalaisia kohtaan, koska heille ai-
kaisemmin oli tapahtunut niin paljon vääryyttä, koetti järjestää hei-
dän asiansa rauhallista tietä. Siitä syystä Eupatorin ystävät syyttivät
häntä tämän edessä, ja kaikkialla hän sai kuulla olevansa petturi,
koska hän oli jättänyt Kypron, jonka Filometor oli uskonut hänen
hoitoonsa, ja siirtynyt Antiokus Epifaneen luokse. Ja kun hänen jalo
menettelynsä ei ollut riittänyt osoittamaan hänen viranhoitoansa ja-
loksi, niin hän lopetti elämänsä myrkyttämällä itsensä. Kun sitten
Gorgias tuli näiden seutujen päälliköksi, piti hän palveluksessaan
palkkasotureita, ja kaikkialla hän piti vireillä sotaa juutalaisia vas-
taan. Yhdessä näiden kanssa ahdistivat juutalaisia myöskin idu-
mealaiset, joilla oli hallissaan linnoituksia sopivissa paikoissa. He
antoivat suojaa Jerusalemista karkoitetuille pakolaisille ja koettivat
pitää sotaa vireillä. Mutta Makkabilainen ja hänen väkensä toimitti-
vat rukousta anoen, että Jumala sotisi heidän auttajanansa, ja
hyökkäsivät sitten idumealaisten linnoituksia vastaan. He ryntäsivät
ankarasti niiden kimppuun ja valtasivat paikat ajaen pakoon kaikki,
jotka taistelivat muurilla, ja surmaten ne, jotka joutuivat heidän kä-
siinsä. Näin he ottivat hengiltä kaikkiaan kaksikymmentä tuhatta
miestä. Mutta kun kokonaista yhdeksän tuhatta oli paennut kahteen
