1846
Juditin kirja
kaikista kallein sinun silmissäsi, saisi Jumalan lapsista arvollisen
väestön. Mutta näitäkin sinä säälit, koska he olivat ihmisiä; sinä lä-
hetit herhiläisiä sotajoukkosi edelläjuoksijoiksi, että ne vähitellen tu-
hoaisivat heidät. Ei siksi, ettet sinä olisi voinut avotaistelussa antaa
jumalattomia vanhurskaitten käsiin, tai hirmuisten petojen kautta
taikka ankaran sanan voimalla yht'äkkiä tuhota heitä; vaan tuomi-
tessasi vähitellen sinä annoit tilaisuutta parannukseen, vaikka hyvin
tiesit, että heidän alkujuurensa oli paha ja heidän pahuutensa syn-
typeräinen, ja ettei heidän ajatuksensa ikinä muuttuisi. Sillä se oli
alusta saakka kirottu sukukunta. Sinä et myöskään siitä syystä, että
olisit jotakuta peljännyt, jättänyt heitä rankaisematta heidän syn-
neistänsä. Sillä kuka uskaltaa sanoa: "Mitä sinä olet tehnyt?" Tai
kuka voi asettua sinun tuomiotasi vastaan? Ja kuka uskaltaa syyt-
tää sinua hävitetyistä kansoista, jotka sinä itse olet tehnyt? Taikka
kuka voi nousta sinua vastaan puolustamaan väärämielisiä ihmisiä?
Sillä ei ole muuta Jumalaa paitsi sinä, joka pitää huolen kaikista,
niin että sinun täytyisi osoittaa, ettet ole tuominnut väärin; ei voi
myöskään yksikään kuningas tai hallitsija nousta sinun silmäisi
edessä puolustamaan niitä, joita sinä olet rangaissut. Koska sinä
olet vanhurskas, niin sinä myöskin hallitset kaikkea vanhurskaasti ja
katsot olevan valtaasi soveltumatonta tuomita sitä, joka ei ole ran-
gaistusta ansainnut. Sillä sinun väkevyytesi on vanhurskauden alku;
ja se, että sinä hallitset kaikkia, saa aikaan, että sinä kaikkia ar-
mahdat. Sillä sinä osoitat väkevyytesi, kun ei uskota sinun voimasi
täydellisyyteen, ja rankaiset niiden röyhkeyttä, jotka sitä eivät tun-
nusta. Ja vaikka sinä olet väkevyyden valtias niin sinä tuomitset
lempeydellä, ja hallitset meitä suurella sääliväisyydellä. Sillä kun si-
nä tahdot, niin sinä voit. Tämänkaltaisilla teoilla sinä olet opettanut
kansallesi, että hurskaan tulee olla ihmisystävällinen: ja sinä olet
antanut lapsillesi hyvän toivon, että suot heille tilaisuutta parannuk-
seen, kun he syntiä tekevät. Jos sinä siis rangaistessasi lastesi vi-
hollisia, vaikka he ansaitsivat kuoleman, noudatit niin suurta harkin-
taa ja kärsivällisyyttä, että annoit heille aikaa ja tilaisuutta luopua
pahuudestansa, millä huolella tuomitsitkaan lapsiasi, joiden isille si-
