1827
Juditin kirja
voimallisia tekoja Israelissa ja osoittaa väkevyytensä meidän vihol-
lisiamme vastaan, niinkuin hän tänäkin päivänä on tehnyt." Ja kun
kaupungin miehet kuulivat hänen äänensä, riensivät he nopeasti
alas kaupunkinsa portille ja kutsuivat kokoon kaupungin vanhimmat.
Ja kaikki nuorimmasta vanhimpaan saakka kokoontuivat nopeasti
sinne, sillä he eivät olleet uskoneet hänen tulevan. Ja he aukaisivat
portin ja ottivat heidät vastaan. Sitten he sytyttivät tulen valaise-
maan ja ympäröivät heidät. Mutta Juudit sanoi heille suurella ää-
nellä: "Ylistäkää, ylistäkää Jumalaa! Ylistäkää Jumalaa, joka ei ole
kääntänyt laupeuttansa pois Israelin huoneesta, vaan on murskan-
nut meidän vihollisemme minun käteni kautta tänä yönä." Ja hän
otti pään laukusta, näytti sitä ja sanoi heille: "Tässä on Holofer-
neen, Assurin sotajoukon ylipäälikön. pää. ja tässä on kärpäsverkko,
jonka alla hän makasi juovuspäissään. Herra löi hänet naisen kä-
dellä. Niin totta kuin Herra elää, hän, joka on ollut minun varjeluk-
seni sillä tiellä, jota olen kulkenut: minun kasvoni ovat vietelleet
Holoferneen hänen tuhoksensa, mutta syntiä hän ei tehnyt minun
kanssani, niin että olisi minut saastuttanut ja häväissyt." Ja kaikki
kansa hämmästyi suuresti, ja he kumartuivat ja rukoilivat Jumalaa
ja lausuivat yhdestä suusta: "Ylistetty ole sinä, meidän Jumalamme,
joka tänä päivänä olet tuhonnut meidän vihollisemme". Ja Osias
sanoi Juuditille: "Jumalan, Korkeimman, siunaus sinulle, tyttäreni,
suurempi kuin kenellekään naiselle maan päällä! Ja ylistetty olkoon
Herra, Jumala, taivaan ja maan luoja, joka on ohjannut sinut murs-
kaamaan vihollistemme päämiehen pään. Sillä se toivo, mikä sinulla
oli, ei milloinkaan unhotu niiden ihmisten sydämestä, jotka muista-
vat Jumalan voiman. Antakoon Jumala tämän tulla sinulle iankaik-
kiseksi kunniaksi, ja siunatkoon hän sinua hyvillä lahjoillansa pal-
kaksi siitä, ettet sinä säästänyt henkeäsi tahtoessasi auttaa sorret-
tua kansaamme, vaan pelastit meidät lankeemuksestamme, kulkien
suoraa tietä meidän Jumalamme edessä." Ja kaikki kansa sanoi:
"Tapahtukoon niin! Tapahtukoon niin!"
Silloin Juudit sanoi heille: "Kuulkaa minua, veljet. Ottakaa tämä pää
ja ripustakaa se muurinne harjalle. Ja niin pian kuin aamu sarastaa
