1818
Juditin kirja
he kärsivät suuren tappion vihollistemme edessä. Mutta me emme
tunne muuta Jumalaa kuin hänet; sentähden me toivomme, ettei
hän ole meitä halveksiva, eikä ketään, joka kansaamme kuuluu. Sil-
lä jos meidän kaupunkimme vallataan, niin koko Juudea kukistuu ja
meidän pyhäkkömme ryöstetään, ja Herra vaatii meidän veremme
sen hävittämisestä. Ja sen, että veljemme surmataan ja maan
asukkaat viedään vankeuteen ja perintöosammme tehdään autioksi,
hän antaa tulla meidän päämme päälle, missä ikinä pakanakanso-
jen keskuudessa olemmekin orjina, ja me joudumme isäntäimme
loukkauksen ja pilkan alaiseksi. Sillä meidän orjuutemme ei käänny
hyväksi, vaan Herra, meidän Jumalamme, antaa sen tulla häpeäksi.
Ja nyt, veljet, osoittakaamme veljillemme, että heidän henkensä
riippuu meistä, ja että pyhäkkö ja temppeli ja alttari on meidän va-
rassamme. Paitsi tätä kaikkea, kiittäkäämme Herraa, Jumalaamme,
joka koettelee meitä, samoin kuin meidän isiämmekin. Muistakaa,
mitä hän teki Aabrahamille, ja kuinka hän koetteli Iisakia, ja mitä
Jaakobille tapahtui Syyrian Mesopotamiassa, kun hän paimensi
enonsa Laabanin lampaita. Sillä niinkuin hän koetteli heitä ainoas-
taan tutkiakseen heidän sydämiänsä, niin hän ei myöskään ole
rangaissut meitä; Herra ainoastaan varoitukseksi kurittaa niitä, jotka
häntä lähestyvät." Niin Osias vastasi hänelle: "Kaikki, mitä olet sa-
nonut, sinä olet puhunut ymmärtäväisellä sydämellä. Eikä ole ke-
tään, joka voi sanojasi vastustaa. Sillä sinun viisautesi ei ole tullut
julki vasta tänään, vaan niin kauan kuin olet elänyt, on kaikki kan-
sa tuntenut sinun ymmärryksesi, kuinka viisasta on kaikki, mitä sy-
dämesi ajattelee. Mutta kansa on kovin kärsinyt janosta, ja niin he
ovat pakottaneet meidät tekemään, mitä olemme heille sanoneet,
ja ottamaan päällemme valan, jota emme voi rikkoa. Rukoile siis
nyt meidän puolestamme, koska sinä olet hurskas vaimo, niin Herra
lähettää sateen täyttämään meidän vesisäiliömme, eikä meidän
enää tarvitse nääntyä." Silloin Juudit sanoi heille: "Kuulkaa minua.
Minä teen teon, josta kerrotaan sukupolvesta sukupolveen kan-
samme lasten keskuudessa. Asettukaa te tänä yönä kaupungin por-
tille: minä kuljen siitä ulos palvelusneitsyeni kanssa, ja niiden päivi-
