1817
Juditin kirja
hänen hallussansa. Eikä ollut ainoatakaan, joka olisi sanonut hä-
nestä pahaa sanaa, sillä hän oli hyvin jumalinen. Kun Juudit sai
kuulla, kuinka katkeria sanoja kansa oli puhunut kaupungin johtajan
edessä, koska se oli menettänyt rohkeutensa vedenpuutteen täh-
den, ja kun hän myös sai kuulla, mitä kaikkea Osias oli kansalle
vastannut, kuinka hän oli vannonut heille jättävänsä kaupungin vii-
den päivän perästä assurilaisille, niin hän lähetti palvelusneitsyensä,
jonka hoidossa koko hänen omaisuutensa oli, kutsumaan luokseen
kaupunkinsa vanhimmat, Osiaan, Kabriksen ja Karmiksen. Ja kun
nämä tulivat hänen tykönsä, sanoi hän heille: "Kuulkaa minua, te
Beetyluan asukkaiden johtajat. Sillä ei ole oikea se puhe, jonka te
tänään olette puhuneet kansan edessä, kun olette Jumalan edessä
vannoneet ja vakuuttaneet jättävänne kaupungin meidän vihollisil-
lemme, ellei Herra noiden määrättyjen päivien kuluessa lähetä teille
apua. Ja nyt, keitä olette te, kun te tänä päivänä olette kiusanneet
Jumalaa ja asettuneet Jumalan sijalle ihmisten lasten keskellä? Te
koettelette nyt Herraa, Kaikkivaltiasta, mutta ette saa mitään tietää,
ette milloinkaan. Kun te ette pääse tunkeutumaan ihmisen sydämen
syvyyksiin ettekä käsitä hänen ajatuksiansa ja mieltänsä, niin kuinka
te voitte tutkia Jumalan, joka nämä kaikki on tehnyt, ja kuinka
voitte tietää hänen mielensä ja käsittää hänen ajatuksensa? Älkää,
veljet, koskaan vihoittako Herraa, meidän Jumalaamme. Sillä jos
hän ei tahdo meitä auttaa noiden viiden päivän kuluessa, niin on
hänellä valta suojella meitä, minä päivänä tahtoo, taikka myös tu-
hota meidät vihollistemme silmäin edessä. Mutta te, älkää pakotta-
ko Herraa, meidän Jumaalamme, tekemään päätöksiänsä, sillä Ju-
mala ei ole niinkuin ihminen, että häntä voitaisiin uhata, eikä niin-
kuin ihmislapsi, että hänet saataisiin muuttamaan päätöksensä.
Odottakaamme siis häneltä pelastusta ja rukoilkaamme häntä avuk-
semme, ja hän kuulee meidän äänemme, jos se on hänelle otollis-
ta. Sillä ei ole miesmuistiin ollut, eikä ole tänä päivänä, meidän
keskuudessamme sukukuntaa, ei sukua, ei kylää, ei kaupunkia, joka
palvelisi käsintehtyjä jumalia, niinkuin on ollut entisinä aikoina. Siitä
syystä meidän isämme annettiikin alttiiksi miekalle ja ryöstölle, ja
