1681
Paavalin toinen kirje korinttolaisille
mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka
teissä on Kristusta kohtaan. Sillä jos joku tulee ja saarnaa jotakin
toista Jeesusta kuin sitä, jota me olemme saarnanneet, tai jos te
saatte toisen hengen, kuin minkä olette saaneet, tai toisen evanke-
liumin, kuin minkä olette vastaanottaneet, niin sen te hyvin kärsitte.
Mutta minä en katso itseäni missään suhteessa noita isoisia apos-
toleja huonommaksi. Jos olenkin oppimaton puheessa, en kuiten-
kaan tiedossa; olemmehan tuoneet sen teille kaikin tavoin ilmi kai-
kissa asioissa. Vai olenko tehnyt syntiä siinä, että - alentaessani
itseni, jotta te ylenisitte - olen ilmaiseksi julistanut teille Jumalan
evankeliumia? Muita seurakuntia minä riistin, ottaessani heiltä palk-
kaa palvellakseni teitä. Kun olin teidän luonanne ja kärsin puutetta,
en rasittanut ketään. Sillä mitä minulta puuttui, sen täyttivät veljet,
jotka tulivat Makedoniasta; ja kaikessa minä varoin olemasta teille
rasitukseksi, ja olen vastakin varova. Niin totta kuin Kristuksen to-
tuus on minussa, ei tätä kerskausta minulta riistetä Akaian maan-
äärissä. Minkätähden? Senkötähden, etten muka rakasta teitä? Ju-
mala tietää sen. Mutta mitä minä teen, sen olen vastakin tekevä,
riistääkseni aiheen niiltä, jotka aihetta etsivät, että heidät siinä,
missä kerskaavat, havaittaisiin samankaltaisiksi kuin mekin. Sillä
semmoiset ovat valheapostoleja, petollisia työntekijöitä, jotka tekey-
tyvät Kristuksen apostoleiksi. Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy
valkeuden enkeliksi. Ei ole siis paljon, jos hänen palvelijansakin te-
keytyvät vanhurskauden palvelijoiksi, mutta heidän loppunsa on ole-
va heidän tekojensa mukainen. Vielä minä sanon: älköön kukaan
luulko minua mielettömäksi; mutta vaikka olisinkin, ottakaa minut
mieletönnäkin vastaan, että minäkin saisin hiukan kerskata. Mitä nyt
puhun, kun näin suurella luottamuksella kerskaan, sitä en puhu
Herran mielen mukaan, vaan niinkuin mieletön. Koska niin monet
kerskaavat lihan mukaan, niin kerskaan minäkin. Tehän hyvin su-
vaitsette mielettömiä, kun itse olette niin mieleviä. Tehän suvaitset-
te, että joku teidät orjuuttaa, että joku teidät syö puhtaaksi, että
joku teidät saa saaliiksensa, että joku itsensä korottaa, että joku
lyö teitä kasvoihin. Häpeäkseni sanon: tähän me kyllä olemme ol-
