1676
Paavalin toinen kirje korinttolaisille
Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin puhdistautu-
kaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityk-
semme täydelliseksi Jumalan pelossa. Antakaa meille tilaa sydä-
messänne. Emme ole tehneet kenellekään vääryyttä, emme ole ol-
leet kenellekään turmioksi, emme kenellekään vahinkoa tuottaneet.
En sano tätä tuomitakseni teitä, sillä olenhan jo sanonut, että te
olette meidän sydämessämme, yhdessä kuollaksemme ja yhdessä
elääksemme. Paljon minulla on luottamusta teihin, paljon minulla
on kerskaamista teistä; olen täynnä lohdutusta, minulla on ylenpalt-
tinen ilo kaikessa ahdingossamme. Sillä ei Makedoniaan tultuamme-
kaan lihamme saanut mitään rauhaa, vaan me olimme kaikin tavoin
ahdistetut: ulkoapäin taisteluja, sisältäpäin pelkoa. Mutta Jumala,
joka masentuneita lohduttaa, lohdutti meitä Tiituksen tulolla, eikä
ainoastaan hänen tulollansa, vaan myöskin sillä lohdutuksella, jonka
hän oli teistä saanut, sillä hän on kertonut meille teidän ikävöimi-
sestänne, valittelustanne ja innostanne minun hyväkseni, niin että
minä iloitsin vielä enemmän. Sillä vaikka murehutinkin teitä kirjeel-
läni, en sitä kadu, ja jos kaduinkin, niin minä - kun näen, että tuo
kirje on, vaikkapa vain vähäksi aikaa, murehuttanut teitä - nyt iloit-
sen, en siitä, että tulitte murheellisiksi, vaan siitä, että murheenne
oli teille parannukseksi; sillä te tulitte murheellisiksi Jumalan mielen
mukaan, ettei teillä olisi mitään vahinkoa meistä. Sillä Jumalan mie-
len mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastuk-
seksi ja jota ei kukaan kadu; mutta maailman murhe tuottaa kuo-
leman. Sillä katsokaa, kuinka suurta intoa juuri tuo Jumalan mielen
mukainen murehtimisenne on saanut teissä aikaan, mitä puolustau-
tumista, mitä paheksumista, mitä pelkoa, ikävöimistä, kiivautta, mitä
kurittamista! Olette kaikin tavoin osoittaneet olevanne puhtaat täs-
sä asiassa. Vaikka minä siis kirjoitinkin teille, en kirjoittanut vääryyt-
tä tehneen enkä vääryyttä kärsineen vuoksi, vaan sentähden, että
teidän intonne meidän hyväksemme tulisi julki teidän keskuudes-
sanne Jumalan edessä. Sentähden me olemme nyt lohdutetut. Mut-
ta tämän lohdutuksemme ohessa on meitä vielä paljoa enemmän
ilahuttanut Tiituksen ilo, sillä hänen henkensä on saanut virvoitusta
