1672
Paavalin toinen kirje korinttolaisille
kaiverrettu kiviin, ilmestyi kirkkaudessa, niin etteivät Israelin lapset
kärsineet katsella Mooseksen kasvoja hänen kasvojensa kirkkauden
tähden, joka kuitenkin oli katoavaista, kuinka paljoa enemmän on-
kaan Hengen virka oleva kirkkaudessa! Sillä jos kadotustuomion
virka jo oli kirkkautta, niin on vanhurskauden virka vielä paljoa run-
saammassa määrin kirkkautta. Sillä se, millä ennen oli kirkkaus, on
tämän rinnalla kirkkautta vailla, tämän ylenpalttisen kirkkauden täh-
den. Jos sillä, mikä on katoavaista, oli kirkkaus, niin vielä paljoa
enemmän on sillä, mikä on pysyväistä, oleva kirkkautta. Koska
meillä siis on tämmöinen toivo, niin me olemme aivan rohkeat
emmekä tee niinkuin Mooses, joka pani peitteen kasvoillensa, ettei-
vät Israelin lapset näkisi sen loppua, mikä on katoavaista. Mutta
heidän mielensä paatuivat, sillä vielä tänäkin päivänä sama peite,
vanhan liiton kirjoituksia luettaessa, pysyy poisottamatta, sillä vasta
Kristuksessa se katoaa. Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta lue-
taan, on peite heidän sydämensä päällä; mutta kun heidän sydä-
mensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois. Sillä Herra on
Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus. Mutta me kaikki,
jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin ku-
vastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirk-
kauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.
Sentähden, kun meillä on tämä virka sen laupeuden mukaan, joka
on osaksemme tullut, me emme lannistu, vaan olemme hyljänneet
kaikki häpeälliset salatiet, niin ettemme vaella kavaluudessa emme-
kä väärennä Jumalan sanaa, vaan julkituomalla totuuden me suosi-
tamme itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan edessä.
Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on
niissä, jotka kadotukseen joutuvat, niissä uskottomissa, joiden mie-
let tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista val-
keus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka
on Jumalan kuva. Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta
Jeesusta, että hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen
tähden. Sillä Jumala, joka sanoi: "Loistakoon valkeus pimeydestä",
on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen,
