1673
Paavalin toinen kirje korinttolaisille
sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoan-
sa. Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnatto-
man suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä. Me
olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neu-
vottomat, mutta emme toivottomat, vainotut, mutta emme hyljätyt,
maahan kukistetut, mutta emme tuhotut. Me kuljemme, aina kanta-
en Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme, että Jeesuksen elämäkin
tulisi meidän ruumiissamme näkyviin. Sillä me, jotka elämme,
olemme alati annetut kuolemaan Jeesuksen tähden, että Jeesuksen
elämäkin tulisi kuolevaisessa lihassamme näkyviin. Niinpä siis kuo-
lema tekee työtään meissä, mutta elämä teissä. Mutta koska meillä
on sama uskon Henki, niinkuin kirjoitettu on: "Minä uskon, sentäh-
den minä puhun", niin mekin uskomme, ja sentähden me myös pu-
humme, tietäen, että hän, joka herätti Herran Jeesuksen, on herät-
tävä meidätkin Jeesuksen kanssa ja asettava esiin yhdessä teidän
kanssanne. Sillä kaikki tapahtuu teidän tähtenne, että aina enenevä
armo yhä useampien kautta saisi aikaan yhä runsaampaa kiitosta
Jumalan kunniaksi. Sentähden me emme lannistu; vaan vaikka ul-
konainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä
päivältä uudistuu. Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuk-
semme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden,
ylenpalttisesti, meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymät-
tömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikki-
sia.
Sillä me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen majamme
hajotetaankin maahan, meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen
maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty. Sentähden me huokaamme-
kin ikävöiden, että saisimme pukeutua taivaalliseen majaamme, sillä
kun me kerran olemme siihen pukeutuneet, ei meitä enää havaita
alastomiksi. Sillä me, jotka olemme tässä majassa, huokaamme
raskautettuina, koska emme tahdo riisuutua, vaan pukeutua, että
elämä nielisi sen, mikä on kuolevaista. Mutta se, joka on valmista-
nut meidät juuri tähän, on Jumala, joka on antanut meille Hengen
vakuudeksi. Sentähden me aina olemme turvallisella mielellä ja tie-
