1032
Jesajan kirja
vuodattivat hiljaisia rukouksia, kun sinä heitä kuritit. Niinkuin raskas
vaimo, joka on synnyttämäisillään, vääntelehtii ja huutaa kivuissan-
sa, niin me olimme sinun edessäsi, Herra. Me olimme raskaina,
vääntelehdimme, mutta oli niinkuin olisimme synnyttäneet tuulta:
emme saaneet aikaan pelastusta maalle, maanpiirin asukkaat eivät
ilmoille päässeet. Mutta sinun kuolleesi virkoavat eloon, minun
ruumiini nousevat ylös. Herätkää ja riemuitkaa, te jotka tomussa
lepäätte, sillä sinun kasteesi on valkeuksien kaste, ja maa tuo vai-
najat ilmoille. Mene, kansani, kammioihisi ja sulje ovet jälkeesi, ly-
myä hetkinen, kunnes viha on ohitse mennyt. Sillä katso, Herra läh-
tee asuinsijastaan kostamaan maan asukkaille heidän pahat tekon-
sa, ja maa paljastaa verivelkansa eikä surmattujansa enää peitä.
Sinä päivänä Herra kostaa kovalla, suurella ja väkevällä miekallansa
Leviatanille, kiitävälle käärmeelle, ja Leviatanille, kiemurtelevalle
käärmeelle, ja tappaa lohikäärmeen, joka on meressä. Sinä päivänä
sanotaan: On viinitarha, tulisen viinin tarha; laulakaa siitä: 'Minä,
Herra, olen sen vartija, minä kastelen sitä hetkestä hetkeen; minä
vartioitsen sitä öin ja päivin, ettei sitä mikään vahingoita. Vihaa mi-
nulla ei ole; olisipa vain orjantappuroita ja ohdakkeita, niiden kimp-
puun minä kävisin sodalla ja polttaisin ne kaikki tyynni - kaikki, jot-
ka eivät antaudu minun turviini, eivät tee rauhaa minun kanssani,
tee rauhaa minun kanssani.' Tulevina aikoina juurtuu Jaakob, Israel
kukkii ja kukoistaa ja täyttää maanpiirin hedelmällänsä. Löikö hän
sitä, niinkuin sen lyöjät lyötiin, tapettiinko se, niinkuin sen tappajat
tapettiin? Karkoittamalla sen, lähettämällä sen pois sinä sitä ran-
kaisit. Hän pyyhkäisi sen pois kovalla myrskyllänsä itätuulen päivä-
nä. Sentähden sovitetaan Jaakobin pahat teot sillä, ja se on hänen
syntiensä poistamisen täysi hedelmä, että hän tekee kaikki alttariki-
vet rikottujen kalkkikivien kaltaisiksi: eivät kohoa enää asera-
karsikot eivätkä auringonpatsaat. Sillä varustettu kaupunki on autio,
se on hyljätty maja, jätetty tyhjäksi kuin erämaa. Siellä vasikat käy-
vät laitumella, siellä makailevat ja kaluavat sieltä vesat kaikki. Ja
kun oksat kuivuvat, niin ne taitetaan; vaimot tulevat ja tekevät niillä
tulta. Sillä se ei ole ymmärtäväistä kansaa; sentähden sen tekijä ei
