1040
Jesajan kirja
on metsän veroinen. Ja erämaassa asuu oikeus, ja puutarhassa
majailee vanhurskaus. Silloin vanhurskauden hedelmä on rauha,
vanhurskauden vaikutus lepo ja turvallisuus iankaikkisesti. Ja minun
kansani asuu rauhan majoissa, turvallisissa asunnoissa, huoletto-
missa lepopaikoissa. Mutta raesade tulee, metsä kaatuu, ja kau-
punki alennetaan alhaiseksi. Onnelliset te, jotka kylvätte kaikkien
vetten vierille ja laskette härän ja aasin jalat valtoimina kulkemaan!
Voi sinua hävittäjää, joka itse olet hävittämättä, sinua ryöstäjää, jo-
ta ei kenkään ole ryöstänyt! Kun olet loppuun asti hävittänyt, hävi-
tetään sinut, kun olet ryöstösi ryöstänyt, ryöstetään sinut. Herra,
armahda meitä, sinua me odotamme. Ole näitten käsivarsi joka
aamu, ole meidän apumme hädän aikana. Kansat pakenevat sinun
jylinäsi ääntä; kun sinä nouset, hajoavat kansakunnat. Teidän saa-
liinne viedään, niinkuin tuhosirkat vievät; niinkuin hyppysirkat hyök-
käävät, niin sen kimppuun hyökätään. Herra on korkea, sillä hän
asuu korkeudessa. Hän täyttää Siionin oikeudella ja vanhurskaudel-
la. Ja hän on sinun aikojesi vakuus, avun runsaus, viisaus ja ym-
märrys; Herran pelko on oleva Siionin aarre. Katso, sankarit huuta-
vat ulkona, rauhan sanansaattajat itkevät katkerasti. Tiet ovat auti-
oina, polulta on kulkija poissa: hän on rikkonut liiton, ylenkatsonut
kaupungit, ei ole ihmistä minäkään pitänyt. Maa murehtii ja nään-
tyy, Libanon kuihtuu häpeästä, Saaron on aromaaksi tullut, Baasan
ja Karmel varistavat lehtensä. Nyt minä nousen, sanoo Herra, nyt
minä itseni korotan, nyt minä kohoan korkealle. Olkia te kannatte
kohdussanne, akanoita synnytätte; teidän kiukkunne on tuli, joka
kuluttaa teidät. Ja kansat poltetaan kuin kalkki, kuin katkotut orjan-
tappurat, jotka tulessa palavat. Kuulkaa, te kaukaiset, mitä minä
olen tehnyt; te lähellä olevat, tuntekaa minun voimani. Syntiset Sii-
onissa peljästyvät, vavistus valtaa jumalattomat: Kuka meistä voi
asua kuluttavassa tulessa, kuka asua iankaikkisessa hehkussa? Jo-
ka vanhurskaudessa vaeltaa ja puhuu sitä, mikä oikein on, joka
halveksii väärää voittoa, jonka käsi torjuu lahjukset luotaan, joka
tukkii korvansa kuulemasta veritöitä ja sulkee silmänsä näkemästä
pahaa, hän on asuva kukkuloilla, kalliolinnat ovat hänen turvansa;
