1034
Jesajan kirja
lemissa. Koska te sanotte: Me olemme tehneet liiton kuoleman
kanssa ja tuonelan kanssa sopimuksen; tulkoon vitsaus kuin tulva,
ei se meitä saavuta, sillä me olemme tehneet valheen turvaksemme
ja piiloutuneet petokseen - sentähden, näin sanoo Herra, Herra:
Katso, minä lasken Siioniin peruskiven, koetellun kiven, kalliin kul-
makiven, lujasti perustetun; joka uskoo, se ei pakene. Ja minä pa-
nen oikeuden mittanuoraksi ja vanhurskauden vaa'aksi, ja rakeet
hävittävät valheturvan, ja vedet huuhtovat pois piilopaikan. Teidän
liittonne kuoleman kanssa pyyhkäistään pois, ja teidän sopimuksen-
ne tuonelan kanssa ei kestä; kun vitsaus tulee niinkuin tulva, niin
se teidät maahan tallaa. Niin usein kuin se tulee, tempaa se teidät
valtaansa, sillä aamu aamulta se tulee, tulee päivällä ja yöllä: toti-
sesti, kauhuksi on tämän saarnan opetus. Sillä vuode on oleva liian
lyhyt ojentautua ja peitto liian kaita kääriytyä. Sillä Herra nousee
niinkuin Perasimin vuorella, hän kiivastuu niinkuin Gibeonin laaksos-
sa tehdäkseen työnsä, oudon työnsä, ja toimittaakseen tekonsa,
kumman tekonsa. Älkää siis pilkatko, etteivät teidän siteenne vielä
kiristyisi; sillä Herralta Sebaotilta minä olen kuullut hävitys- ja tuo-
miopäätöksen, joka on kohtaava kaikkea maata. Kuunnelkaa ja
kuulkaa minun ääntäni, tarkatkaa ja kuulkaa minun sanojani. Ainako
kyntäjä vain kyntää, kun olisi kylväminen, ainako vakoaa ja äestää
maatansa? Eikö niin: kun hän on tasoittanut sen pinnan, hän kyl-
vää mustaa kuminaa, sirottelee höystekuminaa, panee nisunjyvät
riviin, ohran omaan paikkaansa ja kolmitahkoista vehnää vierelle?
Hänen Jumalansa on neuvonut hänelle oikean tavan ja opettaa
häntä. Sillä ei mustaa kuminaa puida puimaäkeellä eikä puimajyrän
tela pyöri höystekuminan yli, vaan musta kumina lyödään irti sau-
valla ja höystekumina vitsalla. Puidaankos leipävilja murskaksi? Ei
sitä kukaan iankaiken pui eikä aina aja sen päällitse puimajyrällään
ja hevosillaan; ei sitä murskaksi puida. Tämäkin on tullut Herralta
Sebaotilta; hänen neuvonsa on ihmeellinen ja ymmärryksensä ylen
suuri.
Voi Arielia, Arielia, kaupunkia, jonne Daavid asetti leirinsä! Liittäkää
vuosi vuoteen, kiertäkööt juhlat kiertonsa, niin minä ahdistan
