1035
Jesajan kirja
Arielia, ja se on oleva täynnä valitusta ja vaikerrusta, oleva minulle
kuin Jumalan uhriliesi. Minä asetan leirini yltympäri sinua vastaan
ja saarran sinut vartiostoilla ja luon vallit sinua vastaan. Silloin sinä
puhut maasta matalalta, sanasi tulevat vaimeina tomusta, sinä ui-
kutat kuin vainajahenki maasta, puheesi tulee supisten tomusta.
Mutta sinun vainolaistesi lauma on oleva niinkuin hieno pöly, ja vä-
kivaltaisten lauma niinkuin lentävät akanat, ja tämä tapahtuu äkkiä,
silmänräpäyksessä: Herra Sebaot etsiskelee sinua ukkosenjylinässä
ja maanjäristyksessä, kovassa pauhinassa, myrskyssä ja rajuilmassa,
kuluttavan tulen liekissä. Niinkuin yöllinen uninäky on oleva kansain
lauma, joka sotii Arielia vastaan, kaikki, jotka sotivat sitä ja sen va-
rustuksia vastaan ja sitä ahdistavat. Niinkuin nälkäinen on unissaan
syövinänsä, mutta herää hiuka sydämessä, ja niinkuin janoinen on
unissaan juovinansa, mutta herää, ja katso, hän on nääntynyt ja
himoitsee juoda, niin on oleva kaikki kansain lauma, joka sotii Siio-
nin vuorta vastaan. Hämmästykää ja ihmetelkää, tuijottakaa sokeiksi
itsenne ja sokeiksi jääkää! He ovat juovuksissa, vaikkeivät viinistä,
hoipertelevat, vaikkeivät väkijuomasta. Sillä Herra on vuodattanut
teidän päällenne raskaan unen hengen ja sulkenut teidän silmänne
- profeettanne, ja peittänyt teidän päänne - näkijänne. Niin on
kaikki ilmoitus teille niinkuin lukitun kirjan sanat; jos se annetaan
kirjantaitavalle ja sanotaan: Lue tämä, niin hän vastaa: Ei voi, sillä
se on lukittu, ja jos kirja annetaan kirjantaitamattomalle ja sano-
taan: Lue tämä, niin hän vastaa: En osaa lukea. Ja Herra sanoi:
Koska tämä kansa lähestyy minua suullaan ja kunnioittaa minua
huulillaan, mutta pitää sydämensä minusta kaukana, ja koska hei-
dän jumalanpelkonsa on vain opittuja ihmiskäskyjä, sentähden, kat-
so, minä vielä teen tälle kansalle kummia tekoja - kummia ja ih-
meitä, ja sen viisaitten viisaus häviää, ja sen ymmärtäväisten ym-
märrys katoaa. Voi niitä, jotka syvälle kätkevät hankkeensa Herral-
ta, joiden teot tapahtuvat pimeässä ja jotka sanovat: Kuka meitä
näkee, kuka meistä tietää? Voi mielettömyyttänne! Onko savi sa-
venvalajan veroinen? Ja sanooko työ tekijästään: Ei hän ole minua
tehnyt, tai sanooko kuva kuvaajastaan: Ei hän mitään ymmärrä?
