1029
Jesajan kirja
Assur oli valmistanut erämaan eläimille, - ne pystyttävät vartiotor-
ninsa, ne kukistavat sen palatsit, tekevät sen raunioiksi. Valittakaa,
te Tarsiin-laivat, sillä hävitetty on teidän linnoituksenne. Ja siihen
aikaan Tyyro unhotetaan seitsemäksikymmeneksi vuodeksi, jotka
ovat kuin saman kuninkaan aikaa. Seitsemänkymmenen vuoden ku-
luttua käy Tyyron, niinkuin porton laulussa sanotaan: Ota kantele,
kierrä kaupunkia, sinä unhotettu portto; soita kauniisti, laula vireäs-
ti, että sinut muistettaisiin! Ja seitsemänkymmenen vuoden kuluttua
Herra katsoo Tyyron puoleen, ja se pääsee jälleen portonpalkoil-
leen ja tekee huorin kaikkien maan valtakuntain kanssa, mitä maan
päällä on. Mutta sen voitto ja palkka on oleva Herralle pyhitetty; ei
sitä koota eikä talleteta, vaan sen voitto on tuleva niille, jotka Her-
ran edessä asuvat, runsaaksi ravinnoksi ja jaloksi vaatetukseksi.
Katso, Herra tekee maan tyhjäksi ja autioksi, mullistaa sen muodon
ja hajottaa sen asukkaat. Ja niinkuin kansan käy, niin papinkin,
niinkuin orjan, niin hänen herransa, niinkuin orjattaren, niin hänen
emäntänsä, niinkuin ostajan, niin myyjän, niinkuin lainanottajan, niin
lainanantajan, niinkuin velallisen, niin velkojankin. Maa tyhjentämällä
tyhjennetään ja ryöstämällä ryöstetään. Sillä Herra on tämän sanan
puhunut. Maa murehtii ja lakastuu, maanpiiri nääntyy ja lakastuu;
kansan ylhäiset maassa nääntyvät. Maa on saastunut asukkaittensa
alla, sillä he ovat rikkoneet lait, muuttaneet käskyt, hyljänneet ian-
kaikkisen liiton. Sentähden kirous kalvaa maata, ja sen asukkaat
syystänsä kärsivät; sentähden maan asukkaat kuumuudesta korven-
tuvat, ja vähän jää ihmisiä jäljelle. Viini murehtii, viiniköynnös kuih-
tuu, kaikki ilomieliset huokaavat. Loppunut on vaskirumpujen riemu,
lakannut remuavaisten melu, loppunut kanteleitten riemu. Ei laulaen
viiniä juoda, väkijuoma käy karvaaksi juojillensa. Kukistettu on autio
kaupunki, joka talo teljetty, sisään pääsemätön. Viinistä on kaduilla
valitus, kaikki ilo on mennyt mailleen, riemu maasta paennut. Jäljel-
lä on kaupungissa hävitys, portti on pirstaleiksi lyöty. Sillä niin on
käyvä maan päällä, kansojen keskuudessa, kuin öljypuuta karistet-
taessa, kuin jälkikorjuussa, viininkorjuun päätyttyä. Ne korottavat
äänensä ja riemuitsevat, ne huutavat mereltä päin Herran valtasuu-
