1039
Jesajan kirja
hänen tykönsä, josta olette niin kauas luopuneet. Sillä sinä päivänä
jokainen hylkää hopeaiset ja kultaiset epäjumalansa, jotka kätenne
ovat tehneet teille synniksi. Ja Assur kaatuu miekkaan, joka ei ole
miehen, ja hänet syö miekka, joka ei ole ihmisen; hän pakenee
miekkaa, ja hänen nuorukaisensa joutuvat työorjuuteen. Hänen kal-
lionsa kukistuu kauhusta, ja hänen ruhtinaansa säikkyvät lipun luo-
ta pakoon, sanoo Herra, jonka tuli on Siionissa ja pätsi Jerusale-
missa.
Katso, kuningas on hallitseva vanhurskaudessa, ja valtiaat vallitse-
vat oikeuden mukaan. Silloin on jokainen heistä oleva turvana tuu-
lelta ja suojana rankkasateelta, oleva kuin vesipurot kuivassa
maassa, kuin korkean kallion varjo nääntyvässä maassa. Silloin ei-
vät näkevien silmät ole soaistut, ja kuulevien korvat kuulevat tark-
kaan. Ajattelemattomien sydän käsittää taidon, ja änkyttäväin kieli
puhuu sujuvasti ja selkeästi. Ei houkkaa enää kutsuta jaloksi, eikä
petollista enää sanota yleväksi. Sillä houkka puhuu houkan lailla, ja
hänen sydämensä hankkii turmiota, ja niin hän harjoittaa riettautta
ja puhuu eksyttäväisesti Herrasta, jättää tyhjäksi nälkäisen sielun ja
janoavaisen juomaa vaille. Ja pahat ovat petollisen aseet, hän
miettii ilkitöitä, tuhotakseen kurjat valheen sanoilla, vaikka köyhä
kuinka oikeata asiaa puhuisi. Mutta jalo jaloja miettii ja jaloudessa
lujana pysyy. Nouskaa, te suruttomat naiset, kuulkaa minun ääntä-
ni; te huolettomat tyttäret, tarkatkaa minun sanojani. Vielä vuosi, ja
päiviä päälle, niin vapisette, te huolettomat; sillä silloin on viininkor-
juusta tullut loppu, hedelmänkorjuuta ei tule. Kauhistukaa, te surut-
tomat, vaviskaa, te huolettomat, riisuutukaa, paljastukaa, vyöttäkää
säkki lanteillenne. Silloin valitetaan ja lyödään rintoihin ihanien pel-
tojen tähden ja hedelmällisten viiniköynnösten tähden, minun kan-
sani maan tähden, joka kasvaa orjantappuraa ja ohdaketta, remua-
van kaupungin kaikkien iloisten talojen tähden. Sillä palatsi on hyl-
jätty, kaupungin kohina lakannut, Oofel ja vartiotorni ovat jääneet
luoliksi iankaikkisesti, villiaasien iloksi ja laumojen laitumeksi. Näin
on hamaan siihen asti, kunnes meidän päällemme vuodatetaan
Henki korkeudesta. Silloin erämaa muuttuu puutarhaksi, ja puutarha
