1028
Jesajan kirja
syöksen sinut pois paikastasi; hän kukistaa sinut asemastasi. Mutta
sinä päivänä minä kutsun palvelijani Eljakimin, Hilkian pojan, ja pue-
tan hänen yllensä sinun ihokkaasi, vyötän hänet sinun vyölläsi ja
panen sinun valtasi hänen käteensä, niin että hän on oleva isänä
Jerusalemin asukkaille ja Juudan suvulle. Ja minä panen Daavidin
huoneen avaimen hänen olallensa; ja hän avaa, eikä kukaan sulje,
ja hän sulkee, eikä kukaan avaa. Minä lyön hänet vaarnaksi vah-
vaan paikkaan, ja hän tulee kunniaistuimeksi isänsä suvulle. Hänen
varaansa ripustautuu hänen isänsä suvun kaikki paljous, vesat ja
versot, kaikki pienet astiat, maljat ja ruukut kaikki. Sinä päivänä,
sanoo Herra Sebaot, pettää vahvaan paikkaan lyöty vaarna, se
katkeaa ja putoaa, ja kuorma, joka oli sen varassa, särkyy. Sillä
Herra on puhunut.
Ennustus Tyyrosta. Valittakaa, te Tarsiin-laivat, sillä se on hävitetty
talottomaksi, käymättömäksi; kittiläisten maasta he saivat tämän
tiedon. Mykistykää, te rantamaan asukkaat! Siidonin kauppamiehet,
merenkulkijat, täyttivät sinut. Ja suuria vesiä kulki Siihorin siemen,
Niilivirran vilja; se oli Tyyron sato, ja siitä tuli kansojen kauppatava-
ra. Häpeä, Siidon, sillä näin sanoo meri, meren linnoitus: En ole ki-
vuissa ollut, en ole synnyttänyt, en nuorukaisia kasvattanut, en nei-
toja vartuttanut. Kun tämä kuullaan Egyptissä, niin vavistaan Tyyron
kuulumisia. Menkää Tarsiiseen; valittakaa, te rantamaan asukkaat.
Onko tämä teidän remuava kaupunkinne, jonka alku on hamasta
muinaisajasta, jonka jalat kuljettivat sen kauas muukalaisena asu-
maan? Kuka on tämän päättänyt Tyyron osalle, kruunujen jakelijan,
jonka kauppamiehet olivat ruhtinaita, kauppiaat maanmainioita?
Herra Sebaot on sen päättänyt, häväistäkseen kaiken koreuden
korskan, saattaakseen kaikki maanmainiot halveksituiksi. Tulvi yli
maasi, tytär Tarsis, niinkuin Niilivirta; ei ole patoa enää. Hän on
ojentanut kätensä meren yli, järkyttänyt valtakunnat. Herra on an-
tanut käskyn Kanaania vastaan, että sen linnoitukset hävitettäköön.
Hän sanoo: Älä enää ilakoitse, sinä häväisty neitsyt, tytär Siidon.
Nouse, mene kittiläisten maahan; et sinä sielläkään saa levätä.
Katso, kaldealaisten maa, kansa, jota ei ollut enää olemassa, jonka
