1022
Jesajan kirja
Lähettäkää maanhallitsijalle tulevat lampaat Selasta erämaan kautta
tytär Siionin vuorelle. Ja niinkuin pakenevat linnut, säikytetty pesue,
ovat Mooabin tyttäret Arnonin kahlauspaikoilla. Anna neuvo, käy vä-
littämään, tee varjosi yön kaltaiseksi keskellä päivää, kätke karkoi-
tetut, älä ilmaise pakenevia. Salli minun karkoitettujeni asua ty-
könäsi, ole Mooabille suojana hävittäjää vastaan. Sillä sortajalle tu-
lee loppu, hävitys lakkaa, ja polkija on maasta poissa; ja valtaistuin
vahvistetaan laupeudella, ja sillä istuu vakaasti Daavidin majassa
tuomari, joka harrastaa oikeutta ja vanhurskautta ahkeroitsee. Me
olemme kuulleet Mooabin ylpeilyn, tuon ylen korskean, hänen ko-
peilunsa, ylpeilynsä ja vihansa, hänen väärät puheensa. Sentähden
Mooab Mooabille valittaa, kaikki he valittavat; Kiir-Haresetin rypäle-
kakkuja te huokailette, ratki murtuneina. Sillä kuihtuneet ovat Hes-
bonin viinitarhat, Sibman viiniköynnökset; niiden jalot rypäleet kaa-
toivat kansojen valtiaita, ne ulottuivat Jaeseriin asti, harhailivat hal-
ki erämaan, niiden vesat levisivät, menivät yli meren. Sentähden
minä itken Jaeserin kanssa, itken Sibman viiniköynnöksiä, kastelen
kyyneleilläni sinua, Hesbon, ja sinua, Elale, sillä hedelmän- ja viinin-
korjuun keskeen on kajahtanut sotahuuto. Ilo ja riemu on tauonnut
puutarhasta, viinitarhoissa ei riemuita, ei remahdella; ei poljeta vii-
niä viinikuurnissa. Minä olen vaientanut ilohuudon. Siksi väräjää mi-
nun sisimpäni Mooabin tähden niinkuin kannel, minun sydämeni
Kiir-Hereksen tähden. Ja vaikka Mooab kuinka astuisi uhrikukkulalle
ja sillä itsensä uuvuttaisi ja vaikka kuinka menisi pyhäkköönsä ru-
koilemaan, ei se häntä auta. Tämä on sana, jonka Herra ennen
puhui Mooabille. Mutta nyt Herra puhuu sanoen: Ennenkuin kolme
vuotta on kulunut - kolme palkkalaisen vuotta - painuu halvaksi
Mooabin kunnia, sen suuret laumat, ja jäännös on oleva pieni, vä-
häpätöinen, mitätön.
Ennustus Damaskosta. Katso, Damasko poistetaan kaupunkien lu-
vusta ja luhistuu raunioiksi. Autioiksi jäävät Aroerin kaupungit, kar-
jalaumojen haltuun; ne lepäävät siellä, kenenkään peloittelematta.
Efraimilta menee suojavarustus ja Damaskolta kuninkuus ja Aramis-
ta jäännöskin: niiden käy niinkuin israelilaisten kunnian, sanoo Her-
