1042
Jesajan kirja
veksi; sen maa tulee palavaksi pieksi. Ei sammu se yöllä eikä päi-
vällä, iäti nousee siitä savu; se on oleva raunioina polvesta pol-
veen, ei kulje siellä kukaan, iankaikkisesta iankaikkiseen. Sen perivät
pelikaanit ja tuonenkurjet, kissapöllöt ja kaarneet asuvat siellä; ja
hän vetää sen ylitse autiuden mittanuoran ja tyhjyyden luotilangan.
Ei ole siellä enää ylimyksiä huutamassa ketään kuninkaaksi, kaikki
sen ruhtinaat ovat poissa. Ja sen palatsit kasvavat orjantappuroita,
sen linnat polttiaisia ja ohdakkeita; siitä tulee aavikkosutten asunto,
kamelikurkien tyyssija. Siellä erämaan ulvojat ja ulisijat yhtyvät,
metsänpeikot toisiansa tapaavat. Siellä yksin öinen syöjätär saa
rauhan ja löytää lepopaikan. Siellä nuolikäärme pesii ja laskee mu-
nansa, kuorii ne ja kiertyy kerälle pimentoonsa. Sinne haarahaukat-
kin kokoontuvat yhteen. Etsikää Herran kirjasta ja lukekaa: ei yhtä-
kään näistä ole puuttuva, ei yksikään toistansa kaipaava. - Sillä
minun suuni on niin käskenyt. - Hänen henkensä on ne yhteen
koonnut. Hän on heittänyt arpaa niitten kesken, ja hänen kätensä
on sen niille mittanuoralla jakanut; ne perivät sen ikiajoiksi, asuvat
siellä polvesta polveen.
Erämaa ja hietikko iloitsee, aromaa riemuitsee ja kukoistaa kuin lil-
ja. Se kauniisti kukoistaa ja iloitsee ilolla ja riemulla. Sille annetaan
Libanonin kunnia, Karmelin ja Saaronin ihanuus. He saavat nähdä
Herran kunnian, meidän Jumalamme ihanuuden. Vahvistakaa her-
vonneet kädet, voimistakaa horjuvat polvet. Sanokaa hätääntyneille
sydämille: Olkaa lujat, älkää peljätkö. Katso, teidän Jumalanne!
Kosto tulee, Jumalan rangaistus. Hän tulee ja pelastaa teidät. Sil-
loin avautuvat sokeain silmät ja kuurojen korvat aukenevat. Silloin
rampa hyppii niinkuin peura ja mykän kieli riemuun ratkeaa; sillä
vedet puhkeavat erämaahan ja aromaahan purot. Hehkuva hiekka
tulee lammikoiksi ja kuiva maa vesilähteiksi. Aavikkosutten asunnos-
sa, missä ne makasivat, kasvaa ruoho ynnä ruoko ja kaisla. Ja
siellä on oleva valtatie, ja sen nimi on pyhä tie: sitä ei kulje saas-
tainen; se on heitä itseänsä varten. Joka sitä tietä kulkee, ei eksy
- eivät hullutkaan. Ei ole siellä leijonaa, ei nouse sinne raateleva
peto; ei sellaista siellä tavata: lunastetut sitä kulkevat. Niin Herran
