1023
Jesajan kirja
ra Sebaot. Ja sinä päivänä Jaakobin kunnia köyhtyy, ja hänen
ruumiinsa lihavuus laihtuu. Ja käy niinkuin leikkaajan kouraistessa
viljaa ja hänen käsivartensa leikatessa tähkäpäitä, käy niinkuin täh-
käpäitä poimittaessa Refaimin tasangolla. Se siinä jää jälkikorjuuta,
mikä öljypuuta karistettaessa: pari, kolme marjaa korkealle latvaan,
neljä, viisi hedelmäpuun oksiin, sanoo Herra, Israelin Jumala. Sinä
päivänä ihminen luo katseen Luojaansa, ja hänen silmänsä katsovat
Israelin Pyhään, eikä hän luo katsettaan alttareihin, omain kättensä
tekoon, eikä katso niihin, mitä hänen sormensa ovat tehneet, ei
asera-karsikkoihin, ei auringonpatsaisiin. Sinä päivänä ovat hänen
linnakaupunkinsa niinkuin autiopaikat metsissä ja kukkuloilla, jotka
jätettiin autioiksi israelilaisten tullessa, ja maa muuttuu erämaaksi.
Sillä sinä unhotit pelastuksesi Jumalan etkä muistanut suojakal-
liotasi. Sentähden sinä istutat ihania istutuksia ja kylvät vieraita vii-
niköynnöksiä; istuttamispäivänä sinä saat ne isonemaan, ja aamulla
saat kylvösi kukoistamaan - mutta poissa on sato sairauden päivä-
nä, ja parantumaton on kipu. Voi paljojen kansojen pauhua - ne
pauhaavat, niinkuin meri pauhaa, ja kansakuntien kohinaa - ne ko-
hisevat, niinkuin valtavat vedet kohisevat! Kansakunnat kohisevat,
niinkuin suuret vedet kohisevat, mutta hän nuhtelee niitä, ja ne pa-
kenevat kauas; ne karkoitetaan niinkuin akanat tuulessa vuorilla,
niinkuin lentävät lehdet rajuilmassa. Katso, ehtoolla on oleva kauhu,
aamun tullen ei heitä enää ole. Tämä on riistäjäimme osa, ryöstä-
jäimme arpa.
Voi siipien surinan maata, joka on tuolla puolen Etiopian jokien, jo-
ka lähettää sanansaattajat virralle, ruokovenheissä vesiä myöten!
Lähtekää, te nopeat sanansaattajat, vartevan ja kiiltävä-ihoisen
kansan luo, lähellä ja kaukana peljätyn kansan luo, väkevän sorta-
jakansan luo, jonka maata joet halkovat. Te kaikki maanpiirin asuk-
kaat, te maata asuvaiset, katsokaa, milloin viiri nostetaan vuorille,
ja kuunnelkaa, kun pasunaan puhalletaan. Sillä näin on Herra mi-
nulle sanonut: Minä pysyn hiljaa ja katselen asunnostani, niinkuin
hehkuva helle päivän paistaessa, niinkuin kastepilvi elonajan hel-
teessä. Sillä ennen viininkorjuuta, kun kukinta on lopussa ja kukas-
