1027
Jesajan kirja
Ennustus Näkylaaksosta. Mikä sinun on, kun sinä kaikkinesi katoille
nouset, sinä humuavainen, pauhaava kaupunki, sinä remuava kylä?
Surmattusi eivät ole miekan surmaamia, eivät sotaan kuolleita.
Kaikki sinun päämiehesi yhdessä pakenivat, joutuivat vangiksi, jous-
ta vailla; keitä ikinä sinun omiasi tavattiin, ne vangittiin kaikki tyyn-
ni, kuinka kauas pakenivatkin. Sentähden minä sanon: Kääntäkää
katseenne minusta pois: minä itken katkerasti; älkää tunkeilko mi-
nua lohduttamaan, kun tytär, minun kansani, tuhoutuu. Sillä häm-
mingin, hävityksen ja häiriön päivän on Herra, Herra Sebaot, pitävä
Näkylaaksossa. Muurit murrettiin, vuorille kohosi huuto. Eelam nosti
viinen, tullen vaunuineen, väkineen ja ratsumiehineen, ja Kiir paljasti
kilven. Ihanimmat laaksosi täyttyivät vaunuista, ratsumiehet asettui-
vat asemiin portin eteen. Hän riisui Juudalta verhon, ja sinä päivä-
nä sinä loit katseesi Metsätalon asevarastoon. Te huomasitte mon-
ta repeämää Daavidin kaupungin muurissa ja kokositte vedet Ala-
lammikkoon; te luitte Jerusalemin talot ja hajotitte taloja vahvis-
taaksenne muurin, ja te teitte molempien muurien välille paikan, jo-
hon Vanhan lammikon vedet koottiin. Mutta hänen puoleensa te et-
te katsoneet, joka tämän tuotti, häntä te ette nähneet, joka tämän
kauan sitten valmisti. Ja sinä päivänä Herra, Herra Sebaot, kutsui
itkuun ja valitukseen, pään paljaaksi ajamaan ja säkkiin vyöttäyty-
mään. Mutta katso: on ilo ja riemu, raavaitten tappaminen ja lam-
masten teurastus, lihan syönti ja viinin juonti! Syökäämme ja juo-
kaamme, sillä huomenna me kuolemme. Niin kuului minun korviini
Herran Sebaotin ilmoitus: Totisesti, ei tämä teidän syntinne tule
sovitetuksi, ei kuolemaanne saakka, sanoo Herra, Herra Sebaot.
Näin sanoo Herra, Herra Sebaot: Mene tuon huoneenhaltijan tykö,
Sebnan tykö, joka on linnan päällikkönä. Mitä sinulla täällä on asi-
aa, ja keitä sinulla täällä on, kun tänne itsellesi haudan hakkautat,
hakkautat hautasi korkeuteen, kallioon itsellesi asunnon koverrat?
Katso, Herra heittää sinua, mies, rajusti: hän kouraisee sinut ko-
koon, kääräisee sinut keräksi ja paiskaa pallona menemään maa-
han, jossa on laajuutta joka suuntaan. Sinne sinä kuolet, ja sinne
jäävät sinun kunniavaunusi, sinä herrasi huoneen häpeä. Minä
