EPISTOLA HEBREALAISILLE
8. luku
I. Edespäin osoitetaan, että Kristus on Pappi Jumalan oikialla kädellä, taivaallisessa tabernaklissa, II. Että hän on paremman Testamentin välimies; sillä Jumala on luvannut Uuden Testamentin ja lakkauttaa vanhan.
I. Mutta tämä on pääkappale niistä, joita me puhumme: meillä on senkaltainen ylimmäinen Pappi*, joka istuu oikialla kädellä majesteetin istumella taivaissa+,
2. Ja on pyhäin lahjain palvelia, ja sen totisen majan, jonka Jumala asetti ja ei ihminen.
3. Sillä jokainen ylimmäinen pappi asetetaan uhraamaan lahjoja ja uhreja*: sentähden tarvitaan, että tälläkin olis jotakin uhraamista.
4. Sillä jos hän nyt maan päällä olis, niin ei hän olisi pappi; sillä papit ovat, jotka lain jälkeen lahjoja uhraavat,
5. Jotka palvelevat taivaallisten esikuvaa ja varjoa*, niinkuin jumalallinen vastaus Mosekselle sanoi, kuin hänen piti majan päättämän: katso, sanoo hän, ettäs kaikki teet sen kuvan jälkeen, mikä sinulle vuorella osoitettu on+.
6. II. Mutta nyt on hän paremman viran saanut, niinkuin hän paremman Testamentinkin välimies on, joka parempain lupausten päällä seisoo.
7. Sillä jos entinen olis puuttumatoin ollut, niin ei toiselle olisi siaa tehty;
8. Sillä hän nuhtelee heitä ja sanoo: katso, päivät tulevat, sanoo Herra, että minä Israelin huoneelle ja Juudan huoneelle tahdon Uuden Testamentin päättää,
9. En sen Testamentin jälkeen, jonka minä heidän isillensä sinä päivänä annoin, kuin minä heidän käteensä rupesin, heitä Egyptin maalta johdattaakseni; sillä ei he pysyneet minun Testamentissani, niin en minäkään ole heistä lukua pitänyt, sanoo Herra.
10. Sillä tämä on se Testamentti, jonka minä tahdon säätää Israelin huoneelle, niiden päiväin jälkeen, sanoo Herra: minä tahdon antaa minun lakini heidän mieleensä, ja tahdon ne kirjoittaa heidän sydämiinsä, ja tahdon olla heidän Jumalansa, ja heidän pitää oleman minun kansani.
11. Ja ei yhdenkään pidä lähimmäistänsä opettaman eikä veljeänsä, ja sanoman: tunne Herra! sillä kaikki pitää minun tunteman*, hamasta pienestä heidän seassansa niin suurimpaan asti.
12. Sillä minä tulen lepytetyksi heidän vääryydestänsä ja heidän synneistänsä*, ja heidän vääryyttänsä en minä tahdo enempi muistaa.
13. Siinä kuin hän sanoo: uusi, vanhensi hän entisen; sillä joka vanha ja ijällinen on, se on läsnä loppuansa.