EPISTOLA HEBREALAISILLE
Vaikka muutamat vanhat opettajat ovat muinen epäilleet tästä kirjasta ja sen kirjoittajasta, niin ettei muutamain sanain tähden, jotka näkyvät vastahakoiseksi, ole tätä pitäneet muiden Pääraamattuin kaltaisena, niinkuin ei se olisikaan Jumalalta annettu; niin ovat kuitenkin näihin aikoihin kaikki oikiat opettajat tätä ahkerasti tutkiskellessanne löytäneet ja päättäneet tämän kirjan olevan Jumalan puhtaan sanan, ja enin osa heistä pitää oikein tämän p. Paavalin Epistolana, vaikka ei sen päällä paljo seiso. Siinä on kyllä, että me tiedämme sen olevan Pyhältä Hengeltä annetun meille autuudeksi. Sillä niin korkiat asiat siinä pannaan edes, ettei yksikään muut taida niitä ilmoittaa, kuin ainoa Pyhä Henki, niinkuin on: se ihmeellinen muoto eli tapa, jolla Jumala on itsensä ilmoittanut: se kamala luomisen työ; se suuri salaisuus Kristuksen jumaluudesta ja ylimmäisen papin virasta, etc. Sillä kaikkinainen kirjoitus on Jumalalta annettu, ja tarpeellinen opiksi, etc. 2 Tim. 3:16. Sillä ei yksikään prophetia ole vielä ihmisen tahdosta tuotu edes, vaan pyhät Jumalan ihmiset ovat puhuneet, vaikutetut Pyhältä Hengeltä, 2 Piet. 1:21. Ja tosin on tämä kirja erinomainen kallis lahja Jumalan suuresta armosta meille suotu, kaikkein paras Vanhan Testamentin Raamattuin, uhrein ja aavistusten selittäjä. Sillä tässä aivan selkiästi toimitetaan ulos, mitä Moseksen seremoniat eli jumalanpalveluksen tavat merkitsevät, ja kuinka ne kaikki aavistavat Lunastajaa, Ylimmäistä Pappia, Kristusta. Ja joka tätä kirjaa sydämestänsä lukee, se tuntee siitä saavansa erinomaisen Pyhän Hengen vaikutuksen. Mitä niihin sanoihin tulee, joilla hän luku 6:4 seuraav. ja luku 10:28,29 näkyy syntisiltä anteeksisaamisen kieltävän pois, niin ei niitä pidä ymmärrettämän kaikkinaisista synneistä, joita tehdään omaatuntoa vastaan, vaan sitä, mikä kutsutaan synniksi Pyhää Henkeä vastaan, josta Herra Jeesus sanoo, Matt. 12:31, Mark. 3:29, ettei sitä pidä anteeksiannettaman tässä eikä tulevaisessa maailmassa. Kuin joku omalla ehdollansa luopuu oikiasta opista, jonka hän vihdoin hyvin käsittänyt ja siinä valaistu on, sitä vihaa ja uppiniskaisesti Jumalan Pojan jaloilla tallaa, kaikki autuuden välikappaleet hylkää ja pilkkaa, ja niin loppuun asti paatuneena pysyy, se ei koskaan tule katumukseen, vaan epäilyksessänsä ijankaikkisesti hukkuu. Mutta, jotka katuvat syntejänsä ja uskovaisella sydämellä niitä anteeksi rukoilevat, ne totisesti jälleen armoon otetaan, niinkuin ne monet armon lupaukset, niin myös Pietarin, publikanin, ryövärin ja monen muun syntisen esimerkin sen yltäkyllä osoittavat. Sentähden tulee meidän kiitollisella sydämellä tätä kirjaa ottaa vastaan niinkuin kaikkia muita Pyhän Raamatun pääkirjoja ja sitä ahkerasti lukea, meidän uskomme vahvistukseksi ja sielumme autuudeksi.
1 luku
Tässä luvussa opettaa apostoli Kristuksesta, jonka kautta Jumala evankeliumin U. T. meille ilmoitti: I. Että hän on Jumalan Poika, yksi olemisessa Isän kanssa. II. Että hän on korkeampi enkeleitä, nimensä, ijankaikkisuutensa, virkansa ja jumalallisen palveluksen puolesta.
I. Jumala puhui muinen usein ja monella muotoa* isille prophetain kautta; näinä viimeisinä päivinä on hän meille puhunut Poikansa kautta,
2. Jonka on hän kaikkein perilliseksi pannut*, ja on myös hänen kauttansa maailman tehnyt+;
3. Joka, että hän on hänen kunniansa kirkkaus ja hänen olemuksensa juurikuva*, ja kantaa kaikki voimansa sanalla+, ja on itse kauttansa meidän synteimme puhdistuksen tehnyt§, ja istunut majesteetin oikialla puolella korkeuksissa§§:
4. II. On tullut niin paljoa paremmaksi enkeleitä, että hän ylimmäisemmän nimen on heidän suhteensa perinyt.
5. Sillä kenelle hän on koskaan enkeleistä sanonut: sinä olet minun Poikani, tänäpänä minä sinun synnytin*! ja taas: minä olen hänen Isänsä ja hän on minun Poikani+!
6. Ja taas: koska hän tuo esikoisen* maailmaan, sanoo hän: häntä pitää kaikki Jumalan enkelit kumartaen rukoileman+?
7. Mutta enkeleistä hän sanoo: hän tekee enkelinsä hengeksi ja palveliansa tulenleimaukseksi.
8. Mutta Pojalle: Jumala! sinun istuimes pysyy ijankaikkisesta ijankaikkiseen: sinun valtakuntas valtikka on oikeuden valtikka.
9. Sinä rakastit vanhurskautta ja vihasit vääryyttä, sentähden on sinun, oi Jumala, sinun Jumalas voidellut* ilo-öljyllä enempi kuin sinun osaveljes.
10. Ja: sinä Herra olet alusta maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas:
11. Ne katoovat, mutta sinä pysyt*; ja he kaikki vanhenevat niinkuin vaate.
12. Ja niinkuin puvun sinä heitä muuttelet, ja he muuttuvat: mutta sinä kohdallasi pysyt ja ei sinun ajastaikas puutu.
13. Mutta kelle enkeleistä on hän koskaan sanonut: istu minun oikialle kädelleni, siihenasti kuin minä panen vihollises sinun jalkais astinlaudaksi?
14. Eikö he kaikki ole palvelevaiset henget*, palvelukseen lähetetyt niille, jotka autuuden perimän pitää?