P. PAAVALIN 1 EPISTOLA TESSALONIKALAISILLE
Tämän Epistolan kirjoittaa p. Paavali erinomaisesta rakkaudesta ja apostolisesta surusta; sillä hän kiittää heitä kahdessa ensimäisessä luvussa, että he vaivassa ja vainossa siinä vahvana pysyivät, ja olivat kaikille näyttäneet uskonsa. Ja olivat Juudalaisilta, omilta langoiltansa, vainoa kärsineet, niinkuin Kristus ja hänen apostolinsa; niinkuin hän itsekin heidän tykönänsä kärsinyt oli, heille opiksi ja oli pyhää elämää heille opiksi, ja oli pyhää elämää heidän tykönänsä pitänyt. Sitte kiittää hän Jumalaa, että hänen evankeliumansa saarna oli senkaltaisen hedelmän heidän tykönänsä matkaan saattanut.
3 luvussa osoittaa hän ahkeruutensa ja surunsa, ettei senkaltainen hänen työnsä ja heidän kiitettävä alkunsa pitänyt perkeleen ja hänen apostoleinsa kautta ihmisten opilla turmeltaman. Sentähden oli hän Timoteuksen ennen heidän tykönsä näitä ilmoittamaan lähettänyt. Ja kiittää Jumalaa, että se löydettiin heidän tykönänsä oikiana, ja toivottaa että he vielä lisääntyisivät.
4 luvussa neuvoo hän heitä syntiä kavahtamaan ja toinen toisellensa hyvää tekemään. Vastaa myös heidän kysymykseensä, kuin he Timoteuksen kautta häneltä kysyneet olivat, kuolleitten ylösnousemisesta: jos he kaikki yhtä haavaa elikkä toinen toisensa jälkeen nousevat?
5 luvussa kirjoittaa hän viimeisestä päivästä, kuinka he pikaisesti ja äkisti tuleva on. Antaa heille muutamat tarpeelliset säädyt, muita hallita, ja kuinka heidän toinen toistansa opettaman ja toisensa kanssa elämän pitää.
1 luku
I. Paavali, tavallisen tervehdyksen jälkeen, kiittää Jumalaa Tessalonikalaisten tähden. II. Ylistää heidän käytöstänsä uskossa, rakkaudessa ja kärsivällisyydessä.
I. Paavali ja Silvanus* ja Timoteus Tessalonikan seurakunnalle, Isässä Jumalassa ja Herrassa Jesuksessa Kristuksessa: armo olkoon teille ja rauha Jumalalta meidän Isältämme, ja Herralta Jesukselta Kristukselta+!
2. Me kiitämme aina Jumalaa kaikkein teidän edestänne ja muistamme meidän rukouksissamme teitä,
3. II. Ja lakkaamatta muistamme teidän tekojanne* uskossa, ja teidän töitänne rakkaudessa, ja teidän kärsivällisyyttänne toivossa, joka on meidän Herramme Jesuksen Kristuksen päälle Jumalan ja meidän Isämme edessä.
4. Sillä, rakkaat veljet, Jumalalta rakastetut, me tiedämme, kuinka te valitut olette,
5. Että meidän evankeliumi on teidän tykönänne ollut, ei ainoastansa puheessa*, vaan myös voimassa+ ja Pyhässä Hengessä§, ja vahvassa tiedossa; niinkuin te tiedätte, minkäkaltaiset me teidän tykönänne teidän tähtenne olimme.
6. Ja te olette meitä ja Herraa seuraamaan ruvenneet* ja olette sanan+ monessa vaivassa, ilolla Pyhässä Hengessä§, ottaneet vastaan,
7. Niin että te olette tulleet esikuvaksi kaikille uskovaisille Makedoniassa ja Akajassa.
8. Sillä teistä on Herran sana kajahtanut, ei ainoastaan Makedoniassa ja Akajassa, mutta myös joka paikassa on teidän uskonne Jumalan tykö kuulunut, niin ettei meidän tarvitse mitään puhua.
9. Sillä he itse ilmoittavat meistä, minkäkaltainen tulemus meillä on ollut teidän tykönne, ja kuinka te Jumalan tykö epäjumalista käännetyt olette*, elävää ja totista Jumalaa palvelemaan,
10. Ja hänen Poikaansa taivaista odottamaan*, jonka hän on kuolleista herättänyt+, Jesuksen, joka meitä tulevaisesta vihasta vapahtaa§.