P. PAAVALIN 1 EPISTOLA TIMOTEUKSELLE
Tämän Epistolan on p. Paavali kaikille piispoille opiksi kirjoittanut, kuinka heidän pitää kristikuntaa kaikkinaisissa säädyissä opettaman ja hallitseman, ettei tarvittaisi ihmisten oman luulon jälkeen kristityitä hallita.
1 luvussa käskee hän piispan oikiaa uskoa ja rakkautta alati opettaa ja vääriä lain saarnaajia vastaan seisoa, jotka Kristuksen evankeliumin kanssa lain töitä vaativat. Ja sulkee niin koko kristillisen opin lyhykäiseen puheeseen: mihinkä laki kelpaa, ja mikä evankeliumi on, ja asettaa itsensä kaikille syntisille ja murheellisille omilletunnoille lohdutukseksi.
2 käskee hän rukoilla kaikkein säätyin edestä. Kieltää vaimoja saarnaamasta ja ettei he ylönpalttisesti itsiänsä kaunistelisi, vaan olisivat miehillensä kuuliaiset.
3 kirjoittaa minkäkaltaiset piispat eli papit ja heidän emäntänsä oleman pitää, niin myös muut kirkonpalveliat ja heidän emäntänsä. Ja ylistää sitte sitä, joka niin piispana olla pyytää.
4 ilmoittaa hän väärät piispat joukkoinensa, jotka tulevat olivat, ja sekä aviokäskyn että ruan kieltävät, opettaa ihmisten oppia, vastoin sitä, mitä p. Paavali oli opettanut.
5 neuvoo hän, mitä leskein ja nuorten vaimoin kanssa tehtämän piti, ja kutka lesket seurakunnan avulla elätettämän piti, kuinka myös hyvät piispat eli papit pitää kunniassa pidettämän ja syypäät rangaistaman.
6 neuvoo hän piispoja puhtaassa evankeliumissa pysymään, siitä saarnalla ja elämällä osoittamaan, ja hylkäämään turhat ja kelvottomat kysymykset, joita ainoasti maailmallisen kerskaamisen ja rikkauden tähden tehtiin.
1 luku
I. Paavali tervehtii Timoteusta ja neuvoo häntä väärää oppia estämään; II. Näyttää lain ytimen ja tarkoituksen; III. Kiittää Jumalan armoa itsiänsä kohtaan ja osoittaa, mikä evankeliumi on; IV. Varoittaa Timoteusta urhoolliseen lujuuteen evankeliumin opissa.
I. Paavali, Jesuksen Kristuksen apostoli Jumalan meidän Lunastajamme asetuksen jälkeen*, ja Herran Jesuksen Kristuksen, joka meidän toivomme on+,
2. Timoteukselle, minun vakaalle pojalleni uskossa*, armo, laupius ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja meidän Herralta Jesukselta Kristukselta+!
3. Niinkuin minä Makedoniaan* lähteissäni käskin sinun olla Ephesossa, niin neuvo muutamia, ettei he toisin opettaisi+,
4. Eikä juttuja tottelisi ja polvilukuja, joilla ei loppua ole, jotka enemmin tutkimiset matkaan saattavat* kuin parannuksen Jumalan tykö, joka on uskossa.
5. II. Mutta käskyn päätös on rakkaus* puhtaasta sydämestä, ja hyvästä omastatunnosta, ja vilpittömästä uskosta.
6. Joista muutamat ovat hairahtuneet ja ovat turhiin jaarituksiin kääntyneet,
7. Ja tahtovat lainopettajat olla, ja ei ymmärrä, mitä he puhuvat eli päättävät.
8. Mutta me tiedämme lain hyväksi*, jos se oikein käytetään,
9. Tietäen sen, ettei vanhurskaalle ole laki pantu*, vaan väärille ja tottelemattomille, jumalattomille ja syntisille, pakanallisille ja kelvottomille, isänsä tappajille ja äitinsä tappajille, miehentappajille,
10. Huorintekiöille, miesten kanssa makaajille, ihmisten varkaille, valehtelijoille, valapattoisille, ja mitä muuta senkaltaista sitä terveellistä oppia vastaan on:
11. Autuaan Jumalan kunniallisen evankeliumin jälkeen, joka minulle uskottu on.
12. III. Ja minä kiitän meidän Herraamme Kristusta Jesusta, joka minun voimalliseksi tehnyt on, ja luki minun uskolliseksi, asettain tähän virkaan,
13. Joka ennen pilkkaaja ja vainooja ja häpäisiä olin*, mutta minulle on laupius tapahtunut+; sillä minä tein sitä tietämättä epäuskossa§.
14. Mutta meidän Herramme armo oli sitä runsaampi, uskon ja rakkauden kanssa, joka Kristuksessa Jesuksessa on.
15. Se on totinen sana ja kaiketi mahdollinen ottaa vastaan, että Kristus Jesus on tullut maailmaan syntisiä vapahtamaan*, joista minä suurin olen:
16. Mutta sentähden on minulle laupius tapahtunut, että Jesus Kristus minussa ensin osoittais kaiken pitkämielisyyden niille esikuvaksi jotka hänen päällensä pitää uskoman ijankaikkiseen elämään.
17. Mutta Jumalalle, ijankaikkiselle kuninkaalle, kuolemattomalle ja näkymättömälle, ja ainoalle viisaalle olkoon kunnia ja ylistys ijankaikkisesta ijankaikkiseen*, amen!
18. IV. Tämän käskyn minä annan sinulle, minun poikani Timoteus, entisten ennustusten jälkeen sinusta, ettäs niissä sotisit niinkuin jalo sotamies,
19. Ja pitäisit uskon ja hyvän omantunnon*, jonka muutamat ovat hyljänneet ja ovat uskon puolesta haaksirikkoon tulleet,
20. Joista on Hymeneus* ja Aleksander+, jotka minä olen saatanan haltuun antanut§, että he tulisivat kuritetuksi enempi pilkkaamasta.