EPISTOLA HEBREALAISILLE
3. luku
I. Neuvotaan Kristuksen opissa pysymään, hänen korkeutensa tähden Moseksen suhteen. II. Varoitetaan paatumista karttamaan muistuttamalla Israelin lasten rangaistusta korvessa.
I. Sentähden pyhät veljet, jotka taivallisessa kutsumisessa osalliset olette*! ottakaat vaari siitä apostolista+ ja ylimmäisestä Papista§, jonka me tunnustamme, Kristuksesta Jesuksesta,
2. Joka on uskollinen sille, joka hänen tehnyt oli, niinkuin Moseskin koko hänen huoneessansa.
3. Mutta tämä on sitä suuremman kunnian ansainnut kuin Moses, että sillä suurempi kunnia huoneesta olis, joka sen rakensi*, kuin itse huoneella.
4. Sillä jokainen huone on joltakin rakennettu; mutta joka kaikki rakensi, se on Jumala.
5. Ja Moses tosin oli uskollinen kaikessa hänen huoneessansa, niinkuin palvelia, niiden todistukseksi, joita sitte sanottaman piti;
6. Mutta Kristus niinkuin Poika ylitse huoneensa, jonka huone me olemme*, jos me muutoin uskalluksen ja toivon kerskaamisen loppuun asti vahvana pidämme§.
7. II. Sentähden, niinkuin Pyhä Henki sanoo*: tänäpänä, jos te kuulette hänen äänensä,
8. Niin älkäät paaduttako sydämiänne, niinkuin haikeudessa tapahtui kiusauksen päivänä korvessa,
9. Kussa teidän isänne minua kiusasivat: he koettelivat minua, ja näkivät minun työni neljäkymmentä ajastaikaa.
10. Sentähden minä närkästyin tämän sukukunnan päälle ja sanoin: aina he eksyvät sydämellänsä, mutta ei he tunteneet minun teitäni,
11. Niin että minä vannoin minun vihassani: ei heidän pidä minun lepooni tuleman.
12. Katsokaat, rakkaat veljet, ettei teissä joskus olisi kelläkään paha, uskotoin sydän, joka elävästä Jumalasta luopuis,
13. Vaan neuvokaat teitänne keskenänne joka päivä, niinkauvan kuin tänäpänä sanotaan*, ettei joku teistä synnin petoksen kautta paatuisi.
14. Sillä me olemme Kristuksesta osallisiksi tulleet, jos me muutoin aljetun uskon loppuun asti vahvana pidämme,
15. Kuin sanotaan: tänäpänä, jos te kuulette hänen äänensä; niin älkäät paaduttako sydämiänne, niinkuin haikeudessa tapahtui.
16. Sillä koska muutamat sen kuulivat, niin he vihoittivat hänen, vaan ei kaikki, jotka Egyptistä Moseksen kautta läksivät ulos.
17. Mutta keille hän neljäkymmentä ajastaikaa vihainen oli? eikö niille, jotka syntiä tekivät, joiden ruumiit korvessa hukkuivat?
18. Mutta keille hän vannoi, ettei heidän pitänyt hänen lepoonsa tuleman? eikö uskomattomille?
19. Ja me näemme, ettei he voineet epäuskon tähden sinne tulla.