PYHÄN LUUKKAAN EVANKELIUMI
P. Luukas kirjoittaa evankeliuminsa historiassa: ensin Johannes Kastajan vanhemmista, kuinka enkeli Gabriel ilmoitti hänen ja Kristuksen syntymisen, luku 1, mitä Kristuksen syntymisessä ja lapsuudessa on tapahtunut, luku 2.
2. Johanneksen saarnasta, Kristuksen kasteesta ja polviluvusta, luku 3, kuinka hän kiusattiin perkeleeltä, rupesi saarnaamaan, ihmeitä tekemään ja opetuslapsia kutsumaan, luku 3, 4, 5.
3. Kuinka hän valitsi kaksitoistakymmentä apostolia ja neuvoi heitä: Johanneksen kysymisestä ja Kristuksen vastauksesta, hänen saarnoistansa ja ihmeistänsä Galileassa, luku 6, 7, 8.
4. Kuinka Kristus lähettää kaksitoistakymmentä apostolia ja seitsemänkymmentä opetuslasta, kysyy ja puhuu Pharisealaisten kanssa, neuvoo opetuslapsia, tekee ihmeitä, pitää parannussaarnan ja neuvoo Pharisealaisia, luku 9, 10, 11, 12, 13; oleskelee syntisten kanssa, ja neuvoo ajallisia tavaroita oikein pitämään, luku 14, 15, 16.
5. Kristuksen viimeisestä matkustamisesta Jerusalemiin, ja mitä tiellä tapahtui, luku 17, 18, 19. Hänen ajamisestansa Jerusalemiin, puheestansa Pharisealaisten kanssa, ennustuksestansa viimeisestä tuomiosta, luku 19, 20, 21.
6. Kuinka hän ehtoollisen asetti, petetään, vainotaan, kuoletetaan ja haudataan; hänen nousemisestansa ja taivaaseen astumisestansa, luku 22, 23, 24.
1 luku
I. Evankeliumikirjan esipuhe. II. Johannes Kastajan sikiämisen ilmoitus Sakariaalle. III. Jesuksen sikiämisen ilmoitus Marialle. IV. Maria oppii Elisabetia. V. Johannes Kastaja syntyy. VI. Sakarias ennustaa. VII. Johannes kasvaa.
I. Että moni on ruvennut järjestänsä kirjoittamaan niistä asioista, joista meillä täydellinen tieto on,
2. Niinkuin ne meille sanoneet ovat, jotka sen alusta itse nähneet* ja sananpalveliat olleet ovat:
3. Näkyy myös minulle se hyväksi, sitte kuin minä alusta kaikki visusti tutkinut olen, että minä niitä järjestänsä sinulle kirjoittaisin, hyvä Teophilus:
4. Ettäs ymmärtäisit selkiästi niiden asiain vahvan totuuden, joista sinä opetettu olet.
5. II. Herodeksen, Juudean kuninkaan, aikana oli pappi, Sakarias nimeltä, Abian vuorosta*; ja hänen emäntänsä Aaronin tyttäristä, ja hänen nimensä Elisabet.
6. Ja he olivat molemmat hurskaat Jumalan edessä, vaeltavaiset kaikissa Herran käskyissä ja säädyissä laittamattomasti,
7. Ja ei heillä ollut lasta; sillä Elisabet oli hedelmätöin, ja he olivat jo molemmat ijälliset.
8. Ja tapahtui, kuin hän vuorollansa papin virkaa toimitti Jumalan edessä,
9. Papin viran tavan jälkeen, lankesi arpa hänelle, että hänen piti suitsuttaman*, sitte kuin hän oli mennyt sisälle Herran templiin.
10. Ja kaikki kansan paljous rukoili ulkona* suitsutuksen aikana.
11. Mutta hänelle ilmestyi Herran enkeli, seisoin suitsutusalttarin oikealla puolella.
12. Ja kuin Sakarias hänen näki, hämmästyi hän ja pelko lankesi hänen päällensä.
13. Mutta enkeli sanoi hänelle: älä pelkää, Sakarias! sillä sinun rukoukses on kuultu ja sinun emäntäs Elisabet synnyttää sinulle pojan, ja sinun pitää kutsuman hänen nimensä Johannes.
14. Ja sinulle tulee ilo ja ihastus, ja monta iloitsevat hänen syntymisestänsä.
15. Sillä hän tulee suureksi Herran edessä, ja viinaa ja väkevää juomaa ei hän juo*, ja hän täytetään Pyhällä Hengellä jo äitinsä kohdusta+.
16. Ja hän kääntää* monta Israelin lapsista Herran, heidän Jumalansa tykö.
17. Ja hän käy edellä hänen edessänsä Eliaan hengellä ja voimalla*, kääntäin isäin sydämet lasten tykö ja tottelemattomat hurskasten toimen tykö, toimittaaksensa Herralle valmistetun kansan.
18. Ja Sakarias sanoi enkelille: mistä minä sen ymmärrän? sillä minä olen vanha ja emäntäni on jo ijällinen.
19. Niin enkeli vastasi ja sanoi hänelle: minä olen Gabriel*, joka seison Jumalan edessä+, ja olen lähetetty puhumaan sinulle ja saattamaan näitä iloisia sanomia sinulle.
20. Ja katso, sinä tulet kielettömäksi ja et saa puhua hamaan siihen päivään asti, jona nämät tapahtuvat, ettet uskonut sanojani, jotka ajallansa täytetään.
21. Mutta kansa odotti Sakariasta, ja ihmettelivät, että hän niin templissä viipyi.
22. Vaan kuin hän tuli ulos, niin ei hän saanut puhua heille. Ja he ymmärsivät, että hän oli näyn templissä nähnyt. Ja hän viittasi heille, ja jäi mykäksi.
23. Ja tapahtui, että hänen virkansa päivät olivat täytetyt, niin hän meni kotiansa.
24. Mutta niiden päiväin jälkeen tuli hänen emäntänsä Elisabet raskaaksi ja salasi itsensä viisi kuukautta, sanoen:
25. Ja näin on Herra minulle tehnyt niinä päivinä, kuin hän minun puoleeni katsoi, että hän ottais pois minun ylönkatseeni* ihmisten seassa.
26. III. Mutta kuudentena kuukautena lähetettiin enkeli Gabriel Jumalalta Galilean kaupunkiin, jonka nimi oli Natsaret,
27. Neitseen tykö, joka oli kihlattu miehelle, jonka nimi oli Joseph, Davidin huoneesta; ja neitseen nimi oli Maria.
28. Ja enkeli tuli sisälle hänen tykönsä ja sanoi: terve, armoitettu! Herra on sinun kanssas: siunattu sinä vaimoin seassa!
29. Mutta kuin hän näki hänen, hämmästyi hän hänen puheestansa ja ajatteli, millinen se tervehdys oli.
30. Ja enkeli sanoi hänelle: älä pelkää, Maria! sillä sinä löysit armon Jumalan tykönä.
31. Ja katso, sinä siität kohdussas ja synnytät Pojan*, ja sinun pitää kutsuman hänen nimensä Jesus+.
32. Sen pitää oleman suuren ja pitää kutsuttaman Ylimmäisen Pojaksi. Ja Herra Jumala antaa hänelle Davidin hänen isänsä istuimen,
33. Ja hänen pitää Jakobin huoneen kuningas ijankaikkisesti oleman ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman.
34. Niin sanoi Maria enkelille: kuinka tämä tulee, sillä en minä miehestä mitään tiedä?
35. Ja enkeli vastasi ja sanoi hänelle: Pyhä Henki tulee sinun päälles ja Ylimmäisen voima varjoo sinun: sentähden myös se pyhä, joka sinusta syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi.
36. Ja katso, Elisabet sinun lankos siitti myös pojan vanhalla ijällänsä, ja tämä on kuudes kuukausi hänelle, joka kutsuttiin hedelmättömäksi.
37. Sillä ei Jumalan edessä ole yhtään asiaa mahdotointa.
38. Niin sanoi Maria: katso, Herran piika! (a) tapahtukoon minulle sinun sanas jälkeen! Ja enkeli läksi hänen tyköänsä.
39. IV. Mutta Maria nousi niinä päivinä ja meni kiiruusti ylös mäkikyliin Juudan kaupunkiin.
40. Ja tuli Sakariaan huoneeseen ja tervehti Elisabetia.
41. Ja tapahtui, kuin Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hyppäsi lapsi hänen kohdussansa. Ja Elisabet täytettiin Pyhällä Hengellä,
42. Ja hän huusi suurella äänellä ja sanoi: siunattu olet sinä vaimoin seassa, ja siunattu on sinun kohtus hedelmä!
43. Ja mistä se minulle tulee, että minun Herrani äiti tulee minun tyköni?
44. Sillä katso, sitte kuin sinun tervehdykses ääni tuli minun korviini, hyppäsi lapsi ilosta minun kohdussani.
45. Ja autuas sinä, joka uskoit*; sillä ne täytetään, mitkä sinulle ovat sanotut Herralta.
46. Ja Maria sanoi: Minun sieluni suuresti ylistää Herraa,
47. Ja minun henkeni iloitsee Jumalassa, minun vapahtajassani,
48. Että hän katsoi piikansa nöyryyttä*; sillä katso, tästedes pitää kaikkein sukukuntain minua autuaaksi kutsuman+:
49. Sillä Voimallinen on suuria ihmeitä tehnyt minun kohtaani, ja hänen nimensä on pyhä,
50. Ja hänen laupiutensa pysyy suvusta sukuun* niille, jotka häntä pelkäävät.
51. Hän osoitti voiman käsivarrellansa ja hajotti* koriat heidän sydämensä mielestä.
52. Voimalliset on hän kukistanut istuimelta ja korotti nöyrät.
53. Isoovat täytti hän hyvyydellä ja jätti rikkaat tyhjäksi.
54. Hän korjasi palveliansa Israelin, muistain omaa laupiuttansa,
55. (Niinkuin hän on puhunut meidän isillemme, Abrahamille ja hänen siemenellensä*) ijankaikkisesti.
56. Ja Maria oli hänen tykönänsä lähes kolme kuukautta ja palasi kotiansa.
57. V. Mutta Elisabetin synnyttämisen aika täytettiin, ja hän synnytti pojan.
58. Ja hänen kylällisensä ja lankonsa kuulivat, että Herra oli tehnyt suuren laupiuden hänen kanssansa, ja he iloitsivat hänen kanssansa.
59. Ja tapahtui kahdeksantena päivänä, että he tulivat lasta ympärileikkaamaan*, ja kutsuivat hänen isänsä nimeltä Sakarias.
60. Niin vastasi hänen äitinsä ja sanoi: ei suinkaan; vaan hän pitää kutsuttaman Johannes.
61. Ja he sanoivat hänelle: ei ole ketään sinun sukukunnassas, joka kutsutaan sillä nimellä.
62. Niin he viittasivat hänen isällensä, miksi hän tahtoi hänen nimitettää.
63. Ja hän anoi taulua ja kirjoitti: Johannes on hänen nimensä. Ja kaikki ihmettelivät.
64. Niin kohta aukeni hänen suunsa ja hänen kielensä, ja puhui kiittäin Jumalaa.
65. Ja pelko tuli kaikkein heidän kylällistensä päälle, ja kaikissa Juudean mäkikylissä ilmoitettiin kaikki nämät sanat.
66. Ja kaikki, jotka tämän kuulivat, panivat sydämiinsä, sanoen: minkäs luulet tästä lapsesta tulevan? Sillä Herran käsi oli hänen kanssansa.
67. VI. Ja Sakarias hänen isänsä täytettiin Pyhällä Hengellä ja ennusti, sanoen:
68. Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala! sillä hän on etsinyt ja lunastanut kansansa,
69. Ja on meille korottanut autuuden sarven, Davidin palveliansa huoneessa,
70. Niinkuin hän on muinen puhunut pyhäin prophetainsa suun kautta,
71. Vapahtaaksensa meitä meidän vihollisiltamme ja kaikkein kädestä, jotka meitä vihaavat:
72. Osoittaaksensa laupiutta meidän isillemme ja muistaaksensa pyhää liittoansa,
73. Ja sitä valaa, jonka hän vannoi* Abrahamille, meidän isällemme, meille antaaksensa:
74. Että me, vapahdetut vihollistemme kädestä, häntä pelkäämättä palvelisimme,
75. Pyhyydessä* ja hurskaudessa hänen edessänsä kaikkena meidän elinaikanamme.
76. Ja sinä poikainen pitää kutsuttaman Ylimmäisen prophetaksi; sillä sinun pitää käymän Herran kasvoin edessä, valmistamaan hänen teitänsä,
77. Ja antaman autuuden tunnon hänen kansallensa, heidän synteinsä anteeksi saamiseksi,
78. Meidän Jumalan sydämellisen laupiuden kautta, jolla meitä on etsinyt koitto* ylhäältä,
79. Valaisemaan* niille, jotka pimeissä ja kuolon varjossa istuvat, ja ojentaman meidän jalkamme rauhan tielle.
80. VII. Mutta lapsi kasvoi ja vahvistui hengessä*, ja oli korvessa siihen päivään asti, jona hänen piti Israelin kansan eteen tuleman.