4 luku

Lupaus päästä Jumalan lepoon pysyy varmana, mutta on vain uskoville hyödyksi 1 – 10 Kehoitus kuuliaisuudessa pyrkimään siihen; sinne johdattaa meitä Jumalan elävä ja voimallinen sana 11 – 13 ja suuri ylimmäinen pappimme, joka on kaikessa kiusattu niin kuin mekin, mutta ilman syntiä; hänen armonsa istuimen eteen me uskalluksella käykäämme 14 – 16.

1 Varokaamme siis, koska lupaus päästä hänen lepoonsa vielä pysyy varmana, ettei vain havaittaisi kenenkään teistä jääneen taipaleelle.

1 Varokaamme siis, koska lupaus päästä Hänen lepoonsa pysyy voimassa, ettei kukaan teistä osoittautuisi jälkeen jääneeksi.

1. Niin peljätkäämme siis, ettemme joskus hänen lepoonsa tulemisen lupausta hylkäisi, ja ettei kenkään meistä takaperin jäisi;

1. NIjn peljätkäm sijs etten me hänen lepoons tulemisen lupausta unhodais ja ettei kengän meistä tacaperin jäis:

1. NIn pelietkem sijs ettei me sen Lupauxen/ siseltulemasta henen Lepoonsa/ wnodhaisi/ ia eikengen meiste tacaperin ieisi/ (Niin peljätkääm siis ettei sen lupauksen/ sisältulemasta hänen lepoonsa/ unohtaisi/ ja ei kenkään meistä takaperin jäisi/)

2 Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niinkuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat.

2 Ilosanoma on näet julistettu myös meille niin kuin heillekin, mutta julistuksen sana ei hyödyttänyt heitä, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat.

2. Sillä se on meille ilmoitettu niinkuin heillekin; mutta ei heitä sanan kuulo mitään auttanut, koska ei he niitä uskoneet, jotka sen kuulivat.

2. Sillä se on meille ilmoitettu nijncuin heillekin.

2. Sille ette se ombi mös meille ilmoitettu/ ninquin heilleki. (Sillä että se ompi myös meille ilmoitettu/ niinkuin heillekin.)

3 Sillä me pääsemme lepoon, me, jotka tulimme uskoon, niinkuin hän on sanonut: "Ja niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni'", vaikka hänen tekonsa olivat valmiina maailman perustamisesta asti.

3 Sillä me, jotka tulimme uskoon, pääsemme lepoon niin kuin Hän on sanonut: "Niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse lepooni' ", vaikka *Hänen tekonsa olivat valmiina' maailman perustamisesta asti.

3. Sillä me, jotka uskoimme, tulemme lepoon, niinkuin hän sanoi: niinkuin minä vannoin minun vihassani: ei heidän pidä minun lepooni tuleman; ja tosin, koska työt maailman alusta täytetyt olivat.

3. Mutta ei heitä sanan cuulo mitän auttanut cosca ei he nijtä usconet cuin sen cuulit. Sillä me jotca uscoimma tulemma lepoon nijncuin hän sanoi: minä wannoin minun wihasani ei heidän pidä minun lepooni tuleman.

3. Mutta ei heidhen Sanan cwlo miten auttanut coska eiuet ne wskonuet iotca sen cwlit. Sille me iotca wskoima siseltulema Lepohon/ ninquin hen sanoi/ ette mine wannoin minun wihasani ei heiden pidhe minun Lepohoni siseltuleman. (Mutta ei heidän Sanan kuulo miten auttanut, koska eiwät ne uskoneet, jotka sen kuulit. Sillä me jotka uskoimme sisälle tuleman lepohon/ niinkuin hän sanoi/ että minä wannoin minun wihassani, ei heidän pidä minun lepohoni sisälle tuleman.)

4 Sillä hän on jossakin sanonut seitsemännestä päivästä näin: "Ja Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista teoistansa";

4 Sillä jossain Hän on sanonut seitsemännestä päivästä näin: "Ja Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista teoistaan"

4. Sillä hän sanoi yhdessä paikassa seitsemännestä päivästä näin: ja Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista töistänsä;

4. Ja tosin cosca ne työt mailman algusta täytetyt olit sanoi hän yhdes paicas sijtä seidzemennestä päiwästä näin: Ja Jumala lepäis seidzemendenä päiwänä caikista hänen töistäns.

4. Ja tosin/ coska ne Tööt Mailman alghusta teutetyt olit/ sanoi hen ydhese Paicasa sijte seitzemeneste peiueste/ nein/ ia Jumala lepeisi seitzemenden peiuene caikista henen Töistens. (Ja tosin /koska ne työt maailman alusta täytetyt olit/ sanoi hän yhdessä paikassa siitä seitsemännestä päiwästä/ näin/ ja Jumala lepäsi seitsemäntenä päiwänä kaikista hänen töistänsä.)

5 ja tässä taas: "He eivät pääse minun lepooni".

5 ja tässä taas: "He eivät pääse lepooni."

5. Ja taas tässä: ei heidän pidä minun lepooni tuleman.

5. Ja taas täsä: ei heidän pidä minun lepooni tuleman.

5. Ja taas nyt tesse/ Ei heiden pidhe minun Leponi siseltulema'. (Ja taas nyt tässä/ Ei heidän pidä minun lepooni sisälle tuleman.)

6 Koska siis varmana pysyy, että muutamat pääsevät siihen, ja ne, joille hyvä sanoma ensin julistettiin, eivät päässeet siihen tottelemattomuuden tähden,

6 Koska siis pysyy varmana, että muutamat pääsevät siihen, ja ne joille ilosanoma ensin julistettiin, eivät päässeet siihen tottelemattomuuden vuoksi,

6. Että siis se vielä edespäin on, että muutamain pitää siihen tuleman, ja ne, joille se ensin ilmoitettu oli, ei ole siihen tulleet epäuskon tähden,

6. Että sijs se wielä edespäin on että muutamat pitä sijhen tuleman. Ja ne joille se ensin ilmoitettu oli ei ole sijhen epäuscons tähden tullet/

6. Senielkin sijs ette se wiele nyt edhespeiten on/ ette mutamat pite sihen siseltuleman. Ja ne iolle se ensin ilmoitettu oli/ eiuet sihen tulluet Epeuskonsa tedhen/ (Sen jälkeen siis että se wielä nyt edespäiten oli/ että muutamat piti siihen sisälle tuleman. Ja ne jolle se ensin ilmoitettu oli/ eiwät siihen tulleet epäuskonsa tähden/)

7 niin hän taas määrää päivän, "tämän päivän", sanomalla Daavidin kautta niin pitkän ajan jälkeen, niinkuin ennen on sanottu: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne".

7 niin Hän taas määrää tietyn päivän, "tämän päivän", sanomalla 'Daavidin suulla' niin pitkän ajan jälkeen, niin kuin [ennen] on sanottu: "Tänä päivänä, jos kuulette Hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne."

7. Määrää hän taas yhden päivän, niin pitkän ajan perästä, ja Davidin kautta sanoo: tänäpänä, (niinkuin sanottu on) tänäpänä, jos te kuulette hänen äänensä, niin älkäät paaduttako teidän sydämiänne.

7. Määrä hän yhden päiwän pitkän ajan perästä ja Dawidin cautta sano: Tänäpän nijncuin sanottu on tänäpän jos te cuuletta hänen änens nijn älkät paaduttaco teidän sydämitän:

7. Märepi hen taas ydhen peiuen/ nein pitken aighan pereste/ ia sanopi Dauidin cautta/ Tenepene/ ninquin sanottu on/ Tenepene/ ios te cwletta hene' änensä/ nin elket couatco teidhen sydhemiten. (Määrääpi hän taas yhden päiwän/ näin pitkän ajan perästä/ ja sanoopi Daawidin kautta/ Tänäpänä/ niinkuin sanottu on/ Tänäpänä/ jos te kuulette hänen äänensä/ niin älkäät kowettako teidän sydämitän.)

8 Sillä jos Joosua olisi saattanut heidät lepoon, niin hän ei puhuisi toisesta, senjälkeisestä päivästä.

8 Sillä jos Joosua olisi saattanut heidät lepoon, niin Hän ei sen jälkeen olisi puhunut toisesta päivästä.

8. Sillä jos Josua olis heidät lepoon saattanut, niin ei hän olisi toisesta päivästä puhunut.

8. Sillä jos Josua olis heidän lepoon saattanut nijn ei hän olis toisesta päiwästä puhunut.

8. Sille ios Josua olis heite Lepohon saattanut/ eisuingan hen olis sijte toisesta peiueste puhunut. (Sillä jos Josua olisi heitä lepohon saattanut/ ei suinkaan hän olisi siitä toisesta päiwästä puhunut.)

9 Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva.

9 Niin on siis Jumalan kansalle sapatinlepo tallella.

9. Sentähden on Jumalan kansalle yksi lepo vielä tarjona.

9. Sentähden on Jumalan Canssalle yxi lepo wielä tarjona:

9. Sentedhen ombi Jumalan Canssalle yxi Lepo wiele saataua. (Sentähden ompi Jumalan kansalla yksi lepo wielä saatawa.)

10 Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niinkuin Jumala omista teoistansa.

10 Sillä joka on päässyt Hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin niin kuin Jumala omistaan.

10. Sillä joka hänen lepoonsa jo tullut on, se lepää töistänsä, niinkuin Jumalakin lepää töistänsä.

10. Sillä joca hänen lepoons jo tullut on hän lewäjä töistäns nijncuin Jumalakin hänen töistäns.

10. Sille ioca henen Lepohonsa io tullut on/ hen lepepi mös henen Töistens/ ninquin Jumalaki henen. (Sillä joka hänen lepohonsa jo tullut on/ hän lepääpi myös hänen töistänsä/ niinkuin Jumalakin hänen.)

11 Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä.

11 Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon, jottei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä.

11. Niin ahkeroitkaamme siis siihen lepoon tulla, ettei joku samaan epäuskon esikuvaan lankeaisi.

11. NIjn ahkeroitcam sijs sijhen lepoon tulla ettei jocu epäuscoon langeis.

11. Nin ahkeroitcam sijs sihen Lepohon siseltulla/ senpäle ettei iocu langeisi sihen saman Epewskon esicuuahan. (Niin ahkeroikaamme siis siihen lepohon sisälle tulla/ sen päälle ettei joku lankeisi siihen saman epäuskon esikuwahan.)

12 Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija;

12 Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee läpi, kunnes se erottaa (sekä) sielun että* hengen, sekä nivelet että ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aikeitten tuomitsija,

12. Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen, ja terävämpi kuin joku kaksiteräinen miekka, ja tunkee lävitse, siihenasti kuin se sielun ja hengen eroittaa, ja jäsenet ja ytimet, ja on ajatusten ja sydämen aivoitusten tuomari,

12. Sillä Jumalan sana on eläwä ja woimallinen ja teräwämbi cuin caxiteräinen miecka ja tunge läpidze sijhenasti cuin se sielun ja hengen eroitta ja ytymen ja luut: Ja on ajatusten ja sydämen aiwoitusten Duomari.

12. Sille ette Jumalan Sana o'bi Eleue ia Woimalinen/ ia teräuembi quin iocu caxiteräinen Miecka/ ia lepitze tungepi/ sinhenasti ette se Sielun ia Henge' eroitapi/ ia ydhymet ia Luud/ ia on yxi Domari ylitze aiatoste' ia sydhemen aighotuste'/ (Sillä että Jumalan Sana ompi eläwä ja woimallinen/ ja teräwämpi kuin joku kaksiteräinen miekka/ ja läwitse tunkeepi/ siihen asti että se sielun ja hengen eroittaapi/ ja ytimet ja luut/ ja on yksi tuomari ylitse ajatusten ja sydämen aiwoitusten/)

13 eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.

13 eikä mikään luotu ole Hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua Hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.

13. Ja ei ole yhtään luontokappaletta hänen edessänsä näkymättä, mutta kaikki ovat paljaat ja julki hänen silmäinsä edessä, josta me puhumme.

13. Ja ei ole yhtän luondocappalda hänen edesäns näkymätä mutta caicki owat hänen silmäins edes paljat ja julki. Hänestä me puhumma.

13. ia ei ole ycte' Loondocappalda hene' edesens näkymete/ Mutta caiki ouat paliahat/ ia iulki henen Silmeins edes. Heneste me puhuma. (ja ei ole yhtään luontokappalta hänen edessänsä näkymätä/ Mutta kaikki owat paljahat/ ja julki hänen silmäinsä edes. Hänestä me puhumme.)

14 Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta.

14 Kun meillä siis on suuri ylin pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta.

14. Että siis meillä suuri ylimmäinen Pappi on, Jesus Jumalan Poika. joka taivaisiin mennyt on, niin pysykäämme siinä tunnustuksessa;

14. Että nyt meillä yxi suuri ylimmäinen Pappi on Jesus Jumalan Poica joca Taiwaisijn mennyt on. Nijn pysykäm sijnä tunnustuxes:

14. Ette meille nyt yxi swri ylimeinen Pappi ombi/ IesuS se Jumalan Poica/ ioca Taiuaisijn mennyt on. Nin pitekem se Tunnustos/ (Että meillä nyt yksi suuri ylimmäinen pappi ompi/ Jesus se Jumalan Poika/ Joka taiwaisiin mennyt on. Niin pitäkäämme se tunnustus/)

15 Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.

15 Sillä meillä ei ole sellainen ylin pappi, joka ei voi sääliä heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattuna samalla lailla kuin me, kuitenkin ilman syntiä.

15. Sillä ei meillä ole se ylimmäinen pappi, joka ei taida meidän heikkouttamme armahtaa, vaan se, joka kaikissa kiusattu on, niin kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.

15. Sillä ei meillä ole se ylimmäinen Pappi joca ei taida meidän heickouttam armahta waan se joca caikis kiusattu on nijncuin mekin cuitengin ilman synnitä.

15. Sille ei meille ole ylimeinen Pappi/ ioca ei taidha henens armacta meiden Heickoudhen päle/ waan ioca kiusattu ombi caikitein/ ninquin mekin/ quitengin ilman synnite. (Sillä ei meillä ole ylimmäinen pappi/ joka ei taida hänens armahtaa meidän heikkouden päälle/ waan joka kiusattu ompi kaikitein/ niinkuin mekin/ kuitenkin ilman synnittä.)

16 Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan.

16 Käykäämme sen vuoksi uskalluksella armon istuimen eteen, jotta saisimme laupeuden ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan.

16. Sentähden käykäämme edes uskalluksella armoistuimen tykö, että me laupiuden saisimme ja löytäisimme silloin armon, kuin me apua tarvitsemme.

16. Sentähden käykäm edes uscalluxella Armonistuimen tygö että me laupiuden saisimme ja löydäisimme silloin Armon cosca me apua tarwidzemma.

16. Edheskieukem senteden wskalluxen cansa sen Armoinstolin tyge/ senpäle ette me Laupiudhen saisimma/ ia Armon leudhesime/ sihen aican coska me Apua taruitzemme. (Edeskäykäämme sentähden uskalluksen kanssa sen armoinstoolin tykö/ sen päälle että me laupiuden saisimme/ ja armon löytäisimme/ siihen aikaan koska me apua tarwitsemme.)