1 luku

Puhuttuaan ennen profeettain kautta Jumala on vihdoin ilmoittanut itsensä Pojassaan, joka on hänen kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva ja joka, toimitettuaan puhdistuksen synneistä, on korotettu yli kaiken 1 – 4 ja on Vanhan Testamentin todistusten mukaan enkeleitä ylempi 5 – 14.

1 Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta,

1 Jumala, joka muinoin monesti ja monella tapaa on puhunut isille profeettain välityksellä,

1. Jumala puhui muinen usein ja monella muotoa isille prophetain kautta; näinä viimeisinä päivinä on hän meille puhunut Poikansa kautta,

1. JUmala puhui muinen vsein ja monella muoto Isille Prophetain cautta mutta näinä wijmeisinä päiwinä on hän meille puhunut Poicansa cautta.

1. JUMALA Wsein ia monellamooto Muijnen puhui Isille Prophetain cautta/ Ombi hen nyt neine wimeisinä Peiuine Meille puhunut Poiansa cautta. (JUMALA usein ja monella muotoa muinen puhui isille profeetain kautta/ ompi hän nyt näinä wiimeisinä päivinä meille puhunut Poikansa kautta.)

2 on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut

2 on näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan välityksellä, jonka Hän on asettanut kaiken perilliseksi ja jonka avulla Hän on maailman luonut.

2. Jonka on hän kaikkein perilliseksi pannut, ja on myös hänen kauttansa maailman tehnyt;

2. Jonga hän on caickein perillisexi pannut ja on hänen cauttans mailman tehnyt.

2. Jo'ga hen on pannut Perilisexi caikein ylitze/ Jonga cautta he' mös Mailmat tehnyt ombi. (Jonka hän on pannut perilliseksi kaikkein ylitse/ Jonka kautta hän myös maailmat tehnyt ompi.)

3 ja joka, ollen hänen kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva ja kantaen kaikki voimansa sanalla, on, toimitettuaan puhdistuksen synneistä, istunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa,

3 Hänen kirkkautensa säteilynä ja Hänen olemuksensa kuvana ja kantaen kaikki voimansa sanalla, Hän on, toimitettuaan (ansionsa perusteella)* puhdistuksen synneistämme, istuutunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa.

3. Joka, että hän on hänen kunniansa kirkkaus ja hänen olemuksensa juurikuva, ja kantaa kaikki voimansa sanalla, ja on itse kauttansa meidän synteimme puhdistuksen tehnyt, ja istunut majesteetin oikialla puolella korkeuksissa:

3. Joca että hän on hänen cunnians kirckaus ja hänen olemuxens juuricuwa ja canda caicki sanans woimalla ja on idze cauttans meidän syndeimme puhdistuxen tehnyt ja istu Majestetin oikialla puolella corkiuxisa/

3. Joca/ senpolesta ette hen on henen Cunniaudens Kircaus/ ia henen olema'sa Jwricuua/ ia candapi caiki cappalet Henen Sanans Woimalla/ ia ombi Itzens cautta meiden syndeine puhdistuxe' tehnyt/ Ja jstupi Maiestetin oikealla polelle Corkiuxisa/ (Joka/ sen puolesta, että hän on hänen kunniansa kirkkaus/ ja hänen olemansa juurikuwa/ ja kantaapi kaikki kappaleet Hänen Sanansa woimalla/ ja ompi itsensä kautta meidän syntein puhdistuksen tehnyt/ Ja istuupi Majesteetin oikealla puolella korkeuksissa.)

4 tullen enkeleitä niin paljoa korkeammaksi, kuin hänen perimänsä nimi on jalompi kuin heidän.

4 Hän on tullut enkelejä niin paljoa korkeammaksi kuin Hän on perinyt jalomman nimen kuin he.

4. On tullut niin paljoa paremmaksi enkeleitä, että hän ylimmäisemmän nimen on heidän suhteensa perinyt.

4. On tullut nijn paljo parammaxi Engeleitä että hän ylimmäisemmän nimen on heidän suhtens perinyt.

4. Nin palio paramaxi tullut Engeleite/ ia ylemeisemen Nimen hen on heidhen echtons perinyt. (Niin paljon paremmaksi tullut enkeleitä/ ja ylimmäisen nimen hän on heidän ehtonsa perinyt.)

5 Sillä kenelle enkeleistä hän koskaan on sanonut: "Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin"; ja taas: "Minä olen oleva hänen Isänsä, ja hän on oleva minun Poikani"?

5 Sillä kenelle enkeleistä Hän on koskaan sanonut: "Sinä olet minun Poikani; tänä päivänä sinut synnytin" ja taas: "Minä olen oleva Hänen Isänsä ja Hän on oleva minun Poikani"?"

5. Sillä kenelle hän on koskaan enkeleistä sanonut: sinä olet minun Poikani, tänäpänä minä sinun synnytin! ja taas: minä olen hänen Isänsä ja hän on minun Poikani!

5. Sillä kenelle hän on coscan Engeleistä sanonut: Sinä olet minun Poican tänäpän minä sinun synnytin? Ja taas: Minä olen hänen Isäns ja hän on minun Poican.

5. Sille kenelle Engeleiste hen on coskan sanonut/ Sine olet Minun Poican/ Tenepene Mine sinun synnytin? Ja taas/ Minun pite oleman henen Isense/ ia henen pite oleman Minun Poicani. (Sillä kenelle enkeleistä hän on koskaan sanonut/ Sinä olet Minun Poikan/ Tänäpänä Minä sinut synnytin? Ja taas/ Minun pitää oleman hänen Isänsä/ ja hänen pitää oleman Minun Poikani.)

6 Ja siitä, kun hän jälleen tuo esikoisensa maailmaan, hän sanoo: "Ja kumartakoot häntä kaikki Jumalan enkelit".

6 Ja *jälleen, kun Hän* tuo esikoisen maailmaan, Hän sanoo: "Ja palvokoot Häntä kaikki Jumalan enkelit."

6. Ja taas: koska hän tuo esikoisen maailmaan, sanoo hän: häntä pitää kaikki Jumalan enkelit kumartaen rukoileman?

6. Ja taas: cosca hän tuo esicoisen mailmaan sano hän: händä pitä caicki Jumalan Engelit cumartaman.

6. Ja taas/ coska hen siseltoopi sen Esicoisens Mailmahan/ sanopi hen/ Ja hende pite caiki Jumalan Engelit cumartaman. (Ja taas/ koska hän sisälle tuopi sen Esikoisensa maailmahan/ sanopi hän/ Ja häntä pitää kaikki Jumalan enkelit kumartaman.)

7 Ja enkeleistä hän sanoo: "Hän tekee enkelinsä tuuliksi ja palvelijansa tulen liekiksi";

7 Ja enkeleistä Hän sanoo: "Hän tekee enkelinsä tuuliksi ja palvelijansa tulen liekiksi"

7. Mutta enkeleistä hän sanoo: hän tekee enkelinsä hengeksi ja palveliansa tulenleimaukseksi.

7. Mutta Engeleistä hän sano: hän teke Engelins hengixi ja hänen palwelians tulenleimauxexi.

7. Mutta Engeleiste hen tosin sanopi/ hen tekepi Engelinse Hengixi/ ia henen Palueliansa Tulenleimauxi. (Mutta enkeleistä hän tosin sanopi/ hän tekeepi enkelinsä hengiksi/ ja hänen palwelijansa tulenleimaukseksi.)

8 mutta Pojasta: "Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy aina ja iankaikkisesti, ja sinun valtakuntasi valtikka on oikeuden valtikka.

8 mutta Pojasta: "Sinun valtaistuimesi, Jumala, pysyy iankaikkisesti* ja oikeuden valtikka on valtakuntasi valtikka.

8. Mutta Pojalle: Jumala! sinun istuimes pysyy ijankaikkisesta ijankaikkiseen: sinun valtakuntas valtikka on oikeuden valtikka.

8. Mutta Pojallens: Jumala sinun istuimes pysy ijancaickisest ijancaickiseen: Sinun Waldacundas Waldicka on oikeuden Waldicka.

8. Mutta Poiallens/ JUMALA/ sinu' Istuimes pysypi ijancaikisesta ijancaikisehen/ Sinun Waldacunnas Waltica/ ombi Oikiudhen Waltica. (Mutta Pojallensa/ JUMALA/ Sinun istuimesi pysyypi iankaikkisesta iankaikkisehen/ Sinun waltakuntasi waltikka/ ompi oikeuden waltikka.)

9 Sinä rakastit vanhurskautta ja vihasit laittomuutta; sentähden on Jumala, sinun Jumalasi, voidellut sinua iloöljyllä, enemmän kuin sinun osaveljiäsi."

9 Sinä rakastit vanhurskautta ja vihasit laittomuutta. Sen vuoksi on Jumala, sinun Jumalasi, voidellut sinua iloöljyllä enemmän kuin osaveljiäsi."

9. Sinä rakastit vanhurskautta ja vihasit vääryyttä, sentähden on sinun, oi Jumala, sinun Jumalas voidellut ilo-öljyllä enempi kuin sinun osaveljes.

9. Sinä racastit wanhurscautta ja wihaisit wääryttä sentähden on sinun O Jumala sinun Jumalas woidellut iloöljyllä enä cuin sinun osaweljes.

9. Sine racastit Wanhurskautta/ ia wihasit wärytte/ sentedhen ombi sinun/ O Jumala/ sinun Jumalas woidhellut Sinun ilo Öliolla/ ylitze sinun Osauelieis. (Sinä rakastat wanhurskautta/ ja wihasit wääryyttä/ sentähden ompi sinun/ O Jumala/ sinun Jumalasi woidellut sinun iloöljyllä/ ylitse sinun osaweljiesi.)

10 Ja: "Sinä, Herra, olet alussa maan perustanut, ja taivaat ovat sinun kättesi tekoja;

10 Ja: "Sinä, Herra, olet alussa maan perustanut, ja taivaat ovat kättesi tekoja.

10. Ja: sinä Herra olet alusta maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas:

10. Ja sinä HERra olet algusta maan perustanut ja Taiwat owat sinun käsialas.

10. Ja sine HERRA olet alghusta Maan perustanut/ ia Taiuat ouat sinun käsialas. (Ja sinä HERRA olet alusta maan perustanut/ ja taiwaat owat sinun käsialasi.)

11 ne katoavat, mutta sinä pysyt, ja ne vanhenevat kaikki niinkuin vaate,

11 Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ja ne kaikki vanhenevat niin kuin vaate.

11. Ne katoovat, mutta sinä pysyt; ja he kaikki vanhenevat niinkuin vaate.

11. Ne catowat mutta sinä pysyt.

11. Ne samat catouat/ mutta sine pysyt. (Ne samat katoawat/ mutta sinä pysyt.)

12 ja niinkuin vaipan sinä ne käärit, niinkuin vaatteen, ja ne muuttuvat; mutta sinä olet sama, eivätkä sinun vuotesi lopu".

12 Ja niin kuin vaipan sinä käärit ne kokoon, [niin kuin vaatteen,] ja ne muuttuvat. Mutta sinä olet sama eivätkä vuotesi lopu.”

12. Ja niinkuin puvun sinä heitä muuttelet, ja he muuttuvat: mutta sinä kohdallasi pysyt ja ei sinun ajastaikas puutu.

12. Ja he caicki wanhenewat nijncuin waate ja nijncuin pugun sinä heitä muuttelet ja he muuttuwat. Mutta sinä cohdallans pysyt ja ei sinun ajastaicas puutu.

12. Ja he caiki wanhaneuat ninquin Waate/ ia ninquin pughun sine heite mwttelet/ ia he mwttuuat. Mutta sine itze ycdhelles olet/ ia eiuet sinun woodes puutu. (Ja he kaikki wanhenewat niinkuin waate/ ja niinkuin puwun sinä heitä muuttelet/ ja he muuttuwat. Mutta sinä itse ylhäälläs ole/ ja eiwät sinut wuotesi puutu.)

13 Kenelle enkeleistä hän koskaan on sanonut: "Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi"?

13 Mutta kenelle enkeleistä Hän koskaan on sanonut: "Istu oikealla puolellani, kunnes panen vihollisesi jalkaisi astinlaudaksi?"

13. Mutta kelle enkeleistä on hän koskaan sanonut: istu minun oikialle kädelleni, siihenasti kuin minä panen vihollises sinun jalkais astinlaudaksi?

13. Mutta kelle Engeleistä on hän coscan sanonut: Istu minun oikialle kädelleni sijhenasti cuin minä panen wihollises sinun jalcais astinlaudaxi?

13. Mutta kelle Engeleiste hen on coskan sanonut/ Istuta sinus oikealle kädelleni/ sihenasti quin mine panen wiholises sinun ialcais astinlaudhaxi? (Mutta kelle enkeleistä hän on koskaan sanonut/ Istuta sinus oikealle kädelleni/ siihen asti kuin minä panen wihollisesi sinun jalkaisi astinlaudaksi?)

14 Eivätkö he kaikki ole palvelevia henkiä, palvelukseen lähetettyjä niitä varten, jotka saavat autuuden periä?

14 Eivätkö he kaikki ole palvelevia henkiä, palvelukseen lähetettyjä niitä varten, jotka saavat periä autuuden?

14. Eikö he kaikki ole palvelevaiset henget, palvelukseen lähetetyt niille, jotka autuuden perimän pitää?

14. Eikö he caicki ole palwelewaiset Henget palweluxeen lähetetyt nijlle jotca autuuden periwät?

14. Eikö he caiki ole palueliaiset He'get/ wloslehetetyt palueluxeen/ nijte warten iotca sen Autuudhen perimen pite? (Eikö he kaikki ole palwelewaiset henget/ uloslähetetyt palwelukseen/ niitä warten, jotka sen autuuden perimän pitää?)