1 luku

Herra käskee Joonan saarnata Niinivessä. Joona pakenee. Myrskyssä hänet heitetään mereen.

1. Joonalle, Amittain pojalle, tuli tämä Herran sana:

1. Ja Herran sana tapahtui Jonalle Amittain pojalle, sanoen:

1. HERRAN sana tapahdui Jonalle Amithain pojalle sanoden:

1. SE HERRAN sana tapactui Jonan/ sen Amithain Poian tyge/ sanoden/ (Se HERRAN sana tapahtui Jonan/ sen Amithain pojan tykö/ sanoen/)

1 Now the word of Jehovah came to Jonah the son of Amittai, saying,

1. Now the word of the LORD came unto Jonah the son of Amittai, saying,

1. Es geschah das Wort des HERRN zu Jona, dem Sohn Amitthais, und sprach:

1. Y FUÉ palabra de Jehová a Jonás, hijo de Amati, diciendo:

1 И было слово Господне к Ионе, сыну Амафиину:

2. Nouse, mene Niiniveen, siihen suureen kaupunkiin, ja saarnaa sitä vastaan; sillä heidän pahuutensa on noussut minun kasvojeni eteen.

2. Nouse ja mene suureen kaupunkiin Niniveen, ja saarnaa siinä; sillä heidän pahuutensa on tullut minun kasvoini eteen.

2. Nouse ja mene sijhen suureen Caupungijn Niniween ja saarna heille: sillä heidän pahudens on tullut minun caswoni eteen.

2. Ylesnouse/ ia mene sihen swren Caupungijn Nineuen/ ia sarna henesse/ Sille heiden Pahudens on minun Casuoni eteen ylestullut. (Ylösnouse/ ja mene siihen suureen kaupunkiin Niniween/ ja saarnaa hänessä/ Sillä heidän pahuutensa on minun kaswoni eteen ylös tullut.)

2 Arise, go to Nineveh, that great city and cry against it, for their wickedness has come up before me.

2. Arise, go to Nineveh, that great city, and cry against it; for their wickedness is come up before me.

2. Mache dich auf und gehe in die große Stadt Ninive und predige wider sie! denn ihre Bosheit ist heraufgekommen vor mich.

2. Levántate, y vé a Nínive, ciudad grande, y pregona contra ella; porque su maldad ha subido delante de mí.

2 встань, иди в Ниневию, город великий, и проповедуй в нем, ибо злодеяния его дошли до Меня.

3. Mutta Joona nousi paetaksensa Tarsiiseen Herran kasvojen edestä ja meni alas Jaafoon ja löysi laivan, joka oli lähtevä Tarsiiseen. Ja hän suoritti laivamaksun ja astui siihen mennäkseen heidän kanssansa Tarsiiseen, pois Herran kasvojen edestä.

3. Mutta Jona nousi ja tahtoi paeta Tarsikseen Herran kasvoin edestä. Ja hän tuli Japhoon, ja kuin hän löysi haahden, joka tahtoi Tarsikseen mennä, antoi hän palkan, ja astui siihen menemään heidän kanssansa Tarsikseen Herran kasvoin edestä.

3. Mutta Jona nousi ja pakeni HERran edestä ja tahdoi merelle ja tuli Japhoon. Ja cuin hän löysi hahden joca tahdoi merelle mennä andoi hän palcan ja astui sijhen menemän heidän cansans merelle HERran caswon edestä.

3. Mutta Jona ylesnousi pakeneman HERRAN casuon edest/ ia tachtoi Meren päle/ ia alastuli haman Japhon pein. Ja quin hen ydhen Haden leusi/ ioca tactoi Merelle menne/ annoi hen frachtin ia sihen siselastui/ ette hen heiden cansans Merelle menis/ HERRAN Casuon edest. (Mutta Jona ylös nousi pakenemaan HERRAN kaswon edestä/ ja tahtoi meren päälle/ ja alastuli hamaan Japhon päin. Ja kuin hän yhden haahden löysi/ joka tahtoi merelle mennä/ antoi hän frachtin (palkan) ja siihen sisälle astui/ että hän heidän kanssansa merelle menisi/ HERRAN kaswon edestä.)

3 But Jonah rose up to flee to Tarshish from the presence of Jehovah. And he went down to Joppa and found a ship going to Tarshish. So he paid the fare of it and went down into it, to go with them to Tarshish from the presence of Jehovah.

3. But Jonah rose up to flee unto Tarshish from the presence of the LORD, and went down to Joppa; and he found a ship going to Tarshish: so he paid the fare thereof, and went down into it, to go with them unto Tarshish from the presence of the LORD.

3. Aber Jona machte sich auf und floh vor dem HERRN und wollte gen Tharsis und kam hinab gen Japho. Und da er ein Schiff fand, das gen Tharsis wollte fahren, gab er Fährgeld und trat hinein, daß er mit ihnen gen Tharsis führe vor dem HERRN.

3. Y Jonás se levantó para huir de la presencia de Jehová a Társis, y descendió a Joppe; y halló un navío que se partía para Társis, y pagándole su pasaje entró en él para irse con ellos a Társis, de delante de Jehová.

3 И встал Иона, чтобы бежать в Фарсис от лица Господня, и пришел в Иоппию, и нашел корабль, отправлявшийся в Фарсис, отдал плату за провоз и вошел в него, чтобы плыть с ними в Фарсис от лица Господа.

4. Mutta Herra heitti suuren tuulen merelle, niin että merellä nousi suuri myrsky ja laiva oli särkymäisillään.

4. Niin Herra antoi suuren tuulen tulla merelle, ja suuri ilma nousi merellä, niin että haaksi luultiin rikkaantuvan.

4. NIjn HERra andoi suuren tuulen tulla merelle ja suuri ilma nousi merellä nijn että haaxi luultin rickandunen.

4. Nin annoi HERRA ydhen swren Twlen/ sen Meren päle tulla/ ia nousi yxi swri Ilma sen meren päle/ ette se Haaxi lwltin serietyxi. (Niin antoi HERRA yhden suuren tuulen/ sen meren päälle tulla/ ja nousi yksi suuri ilma sen meren päälle/ että se haaksi luultiin särjetyksi.)

4 But Jehovah sent out a great wind upon the sea and there was a mighty tempest on the sea, so that the ship was about to be broken.

4. But the LORD sent out a great wind into the sea, and there was a mighty tempest in the sea, so that the ship was like to be broken.

4. Da ließ der HERR einen großen Wind aufs Meer kommen, und es erhob sich ein großes Ungewitter auf dem Meer, daß man meinte, das Schiff würde zerbrechen.

4. Mas Jehová hizo levantar un gran viento en la mar, e hízose una gran tempestad en la mar, que la nao pensó ser quebrada.

4 Но Господь воздвиг на море крепкий ветер, и сделалась на море великая буря, и корабль готов был разбиться.

5. Niin merimiehet pelkäsivät ja huusivat avuksi itsekukin jumalaansa. Ja he heittivät mereen tavarat, mitä laivassa oli, keventääkseen sitä. Mutta Joona oli mennyt alas laivan pohjalle ja pannut maata, ja hän nukkui raskaasti.

5. Ja haaksimiehet pelkäsivät, ja kukin huusi jumalansa tykö, ja he heittivät kalut, jotka haahdessa olivat, mereen keviämmäksi tullaksensa. Mutta Jona oli astunut alas haahden toiselle pohjalle, ja makasi uneen nukkuneena.

5. Ja haaximiehet pelkäisit ja cukin huusi jumalatans ja heitit calut jotca hahdes olit mereen kewiämmäxi tuleman. Mutta Jona oli astunut alas hahden pohjan ja macais unesta rascautettu.

5. Ja ne Haaximiehet pelkesit/ ia hwsit/ cuki henen Jumalans tyge. Ja vlosheitit ne Calut/ quin Hadhes oli Merehen/ ette se olis keuiemexi tullut. Mutta Jona oli alas Haden sisel astunut/ ia macasi vnesta raskautettu. (Ja ne haaksimiehet pelkäsit/ ja huusit/ kukin hänen jumalansa tykö. Ja ulos heitit ne kalut/ kuin haahdessa oli merehen/ että se olis keweämmäksi tullut. Mutta Jona oli alas haahden sisälle astunut/ ja makasi unesta raskautettuna.)

5 Then the mariners were afraid and cried every man to his god. And they cast forth the wares that were in the ship into the sea, to lighten it to them. But Jonah had gone down into the innermost parts of the ship and he lay and was fast asleep.

5. Then the mariners were afraid, and cried every man unto his god, and cast forth the wares that were in the ship into the sea, to lighten it of them. But Jonah was gone down into the sides of the ship; and he lay, and was fast asleep.

5. Und die Schiffsleute fürchteten sich und schrieen, ein jeglicher zu seinem Gott, und warfen das Gerät, das im Schiff war, ins Meer, daß es leichter würde. Aber Jona war hinunter in das Schiff gestiegen, lag und schlief.

5. Y los marineros tuvieron temor, y cada uno llamaba a su dios; y echaron a la mar el cargamento que llevaban en la nao, para descargarla de ello. Jonás empero se había descendido a los costados de la nao, y se había echado a dormir.

5 И устрашились корабельщики, и взывали каждый к своему богу, и стали бросать в море кладь с корабля, чтобы облегчить его отнее; Иона же спустился во внутренность корабля, лег и крепко заснул.

6. Niin laivuri tuli hänen luoksensa ja sanoi hänelle: Mitäs nukut? Nouse ja huuda jumalaasi. Ehkäpä se jumala muistaa meitä, niin ettemme huku.

6. Niin haahdenhaltia meni hänen tykönsä, ja sanoi hänelle: miksis makaat? nouse, ja rukoile Jumalaas, että Jumala muistais meitä, ettemme hukkuisi.

6. Nijn Skippari meni hänen tygöns ja sanoi hänelle: mixis macat? nouse ja rucoile Jumalatas että Jumala muistais meitä etten me huckuis.

6. Nin Skippari meni henen tygens/ ia sanoi henelle. Mites macat? Nouse yles/ ia sinun Jumalas auxeshwdha. Jos Jumala lehes meiden pälen tadhois muista/ ettei me huckuisi. (Niin kippari meni hänen tyköns/ ja sanoi hänelle. Mitäs makaat? Nouse ylös/ ja sinun Jumalaasi awuksesi huuda. Jos Jumala lähes meidän päällensä tahtoisi muistaa/ ettei me hukkuisi.)

6 So the captain came to him and said to him, What do you mean, O sleeper? Arise, call upon your God, perhaps that God will think upon us, that we not perish.

6. So the shipmaster came to him, and said unto him, What meanest thou, O sleeper? arise, call upon thy God, if so be that God will think upon us, that we perish not.

6. Da trat zu ihm der Schiffsherr und sprach zu ihm: Was schläfst du? Stehe auf, rufe deinen Gott an! ob vielleicht Gott an uns gedenken wollte, daß wir nicht verdürben.

6. Y el maestre de la nao se llegó a él, y le dijo: ¿Qué tienes dormilón? Levántate, y clama a tu dios, quizá él habrá compasión de nosotros, y no pereceremos.

6 И пришел к нему начальник корабля и сказал ему: что ты спишь? встань, воззови к Богу твоему; может быть, Бог вспомнит о нас и мы не погибнем.

7. Ja he sanoivat toisillensa: Tulkaa, heittäkäämme arpaa, saadaksemme tietää, kenen tähden tämä onnettomuus on meille tullut. Mutta kun he heittivät arpaa, lankesi arpa Joonalle.

7. Niin he sanoivat toinen toisellensa: tulkaat, ja heittäkäämme arpaa, tietääksemme, kenenkä tähden tämä onnettomuus meillä on; ja kuin he heittivät arpaa, lankesi arpa Jonan päälle.

7. Nijn he sanoit toinen toisellens: tulcat ja heittäkäm arwat tietäxem kenengä tähden meidän nijn pahasti käy: ja cuin he heitit langeis arpa Jonan päälle.

7. Nin he sanoit toinen toisellens/ Tulcat/ ia aruat heittekem/ ette me tiedheisim Kenenge tedhen meille nin pahasti keupi. Ja quin he aruan heitit/ nin langesi arpa Jona' päle. (Niin he sanoit toinen toisellensa/ Tulkaat/ ja arwat heittäkäämme/ että me tietäisimme kenenkä tähden meille niin pahasti käypi. Ja kuin he arwan heitit/ niin lankesi arpa Jonan päälle.)

7 And they said every one to his fellow, Come and let us cast lots, that we may know for whose cause this evil is upon us. So they cast lots and the lot fell upon Jonah.

7. And they said every one to his fellow, Come, and let us cast lots, that we may know for whose cause this evil is upon us. So they cast lots, and the lot fell upon Jonah.

7. Und einer sprach zum andern: Kommt, wir wollen losen, daß wir erfahren, um welches willen es uns so übel gehe. Und da sie losten traf's Jona.

7. Y dijeron cada uno a su compañero: Veníd, y echemos suertes, para saber por quien nos ha venido este mal. Y echaron suertes, y la suerte cayó sobre Jonás.

7 И сказали друг другу: пойдем, бросим жребии, чтобыузнать, за кого постигает нас эта беда. И бросили жребии, и пал жребий на Иону.

8. Niin he sanoivat hänelle: Ilmoita meille, kenen tähden tämä onnettomuus on meille tullut. Mikä on toimesi ja mistä tulet? Mikä on sinun maasi ja mistä kansasta olet?

8. Niin he sanoivat hänelle: ilmoita nyt meille, kenen tähden tämä onnettomuus meillä on? mikä sinun tekos on, ja kustas tulet? kusta maakunnasta eli kansasta sinä olet?

8. Nijn he sanoit hänelle: sanos meille mixi nijn pahasti meille käy? mikä sinun tecos on? custas tulit? ja custa maacunnast eli Canssast sinä olet?

8. Nin sanoit he henelle. Sanos nyt meille/ mixi nin pahasti meille keupi? mite sinu' tecos on? ia custas tulit? custa Maaku'nast sine olet? Ja mista Ca'ssast sine olet? (Niin sanoit he hänelle. Sanos nyt meille/ miksi niin pahasti meille käypi? Mitä sinun tekosi on? ja kustas tulit? kusta maakunnasta sinä olet? Ja mistä kansasta sinä olet?)

8 Then they said to him, Please tell us for whose cause this evil is upon us. What is your occupation? And from where do you come? What is your country and of what people are you?

8. Then said they unto him, Tell us, we pray thee, for whose cause this evil is upon us; What is thine occupation? and whence comest thou? what is thy country? and of what people art thou?

8. Da sprachen sie zu ihm: Sage uns, warum geht es uns so übel? was ist dein Gewerbe, und wo kommst du her? Aus welchem Lande bist du, und von welchem Volk bist du?

8. Y ellos le dijeron: Decláranos ahora, ¿por qué nos ha venido este mal? ¿Qué oficio tienes, y de donde vienes, cual es tu tierra, y de qué pueblo eres?

8 Тогда сказали ему: скажи нам, за кого постигла нас эта беда? какое твое занятие, и откуда идешь ты? где твоя страна, и из какого ты народа?

9. Hän vastasi heille: Minä olen heprealainen, ja minä pelkään Herraa, taivaan Jumalaa, joka on tehnyt meren ja kuivan maan.

9. Hän sanoi heille: minä olen Hebrealainen, ja minä pelkään Herraa Jumalaa taivaasta, joka meren ja karkian on tehnyt.

9. Hän sanoi heille? minä olen Ebreri ja minä pelkän sitä HERra Jumalata taiwast joca meren ja carkian on tehnyt.

9. Hen sanoi heille. Mine ole' yxi Ebreeri/ ia site HERRA Jumala taiuahast mine pelken/ ioca teki Mere' ia sen Carkian. (Niin hän sanoi heille. Minä olen yksi hebreeri/ ja sitä HERRAA Jumalaa taiwaasta minä pelkään/ joka teki meren ja sen karkean.)

9 And he said to them, I am a Hebrew and I fear Jehovah, the God of heaven, who has made the sea and the dry land.

9. And he said unto them, I am an Hebrew; and I fear the LORD, the God of heaven, which hath made the sea and the dry land.

9. Er sprach zu ihnen: Ich bin ein Hebräer und fürchte den HERRN, den Gott des Himmels, welcher gemacht hat das Meer und das Trockene.

9. Y él les respondió: Hebreo soy, y a Jehová Dios de los cielos temo, que hizo la mar y la tierra.

9 И он сказал им: я Еврей, чту Господа Бога небес, сотворившего море и сушу.

10. Niin miehet peljästyivät suuresti ja sanoivat hänelle: Miksi olet tehnyt näin? Sillä miehet tiesivät, että hän oli pakenemassa Herran kasvojen edestä; hän oli näet ilmaissut sen heille.

10. Niin ne miehet pelkäsivät suuresti, ja sanoivat hänelle: miksis näin teit? Sillä ne miehet tiesivät hänen Herran edestä paenneen; sillä hän oli heille sen sanonut.

10. Nijn ne miehet pelkäisit suurest ja sanoit hänelle: mixis näin teit? ( sillä he tiesit hänen HERran edestä paennen sillä hän oli heille sen sanonut. )

10. Nin ne Miehet swrella pelgholla pelkesit/ ia sanoit henelle. Mixis temen teit? Sille he tiesit/ ette hen HERRAN edest pakeni/ Sille hen oli heille site sanonut. (Niin ne miehet suurella pelolla pelkäsit/ ja sanoit hänelle/ Miksis tämän teit? Sillä he tiesit/ että hän HERRAN edestä pakeni/ Sillä hän oli heille sitä sanonut.)

10 Then the men were exceedingly afraid and said to him, What is this that you have done? For the men knew that he was fleeing from the presence of Jehovah, because he had told them.

10. Then were the men exceedingly afraid, and said unto him, Why hast thou done this? For the men knew that he fled from the presence of the LORD, because he had told them.

10. Da fürchteten sich die Leute sehr und sprachen zu ihm: Warum hast du denn solches getan? denn sie wußten, daß er vor dem HERRN floh; denn er hatte es ihnen gesagt.

10. Y aquellos hombres temieron de gran temor, y le dijeron: ¿Por qué hiciste esto? Porque ellos entendieron que huía de delante de Jehová; porque él se lo había declarado.

10 И устрашились люди страхом великим и сказали ему: для чего ты это сделал? Ибо узнали эти люди, что он бежит от лица Господня, как он сам объявил им.

11. He sanoivat hänelle: Mitä on meidän tehtävä sinulle, että meri tulisi meille tyveneksi? Sillä meri myrskysi myrskyämistänsä.

11. Niin he sanoivat hänelle: mitä meidän pitää sinulle tekemän, että meri meille tyventyis? Sillä meri kävi ja lainehti heidän ylitsensä.

11. Nijn he sanoit: mitä meidän pitä sinulle tekemän että meri meille tywennyis? sillä meri käwi ja lainehti heidän ylidzens.

11. Nin he sanoit. Mite meiden pite sinulle tekemen/ Ette Meri meille tyuenis? Sille Meri keui/ ia lainecti heiden ylitzens. (Niin he sanoit. Mitä meidän pitää sinulle tekemän/ että meri meille tywenisi? Sillä meri käwi/ ja lainehti heidän ylitsensä.)

11 Then they said to him, What will we do to you, that the sea may be calm to us? For the sea grew more and more tempestuous.

11. Then said they unto him, What shall we do unto thee, that the sea may be calm unto us? for the sea wrought, and was tempestuous.

11. Da sprachen sie zu ihm: Was sollen wir denn mit dir tun, daß uns das Meer still werde? Denn das Meer fuhr ungestüm.

11. Y dijéronle: ¿Qué te haremos, para que la mar se nos quiete? porque la mar iba, y es embravecia.

11 И сказали ему: что сделать нам с тобою, чтобы море утихло для нас? Ибо море не переставало волноваться.

12. Hän vastasi heille: Ottakaa minut ja heittäkää minut mereen, niin meri teille tyventyy. Sillä minä tiedän, että tämä suuri myrsky on tullut teille minun tähteni.

12. Hän sanoi heille: ottakaat minut ja heittäkäät mereen, niin meri teille tyvenee; sillä minä tiedän, että tämä suuri ilma tulee teidän päällenne minun tähteni.

12. Hän sanoi: ottacat minua ja heittäkät mereen nijn meri teille tywene: sillä minä tiedän että tämä suuri ilma tule teidän päällen minun tähteni.

12. Hen sanoi/ Ottaca minua/ ia heitteke Merehen/ Nin Meri teille tyuene. Sille mine tiedhen/ ette teme swri Ilma tulepi teiden pälen minun techteni. (Hän sanoi/ Ottakaa minua/ ja heittäkää mereen/ Niin meri teille tywenee. Sillä minä tiedän/ että tämä suuri ilma tuleepi teidän päällen minun tähteni.)

12 And he said to them, Take me up and cast me forth into the sea, so will the sea be calm to you*. For I know that for my sake this great tempest is upon you*.

12. And he said unto them, Take me up, and cast me forth into the sea; so shall the sea be calm unto you: for I know that for my sake this great tempest is upon you.

12. Er sprach zu ihnen: Nehmt mich und werft mich ins Meer, so wird euch das Meer still werden. Denn ich weiß, daß solch groß Ungewitter über euch kommt um meinetwillen.

12. El les respondió: Tomádme, y echádme a la mar, y la mar se os quietará; porque yo sé que por mí ha venido sobre vosotros esta grande tempestad.

12 Тогда он сказал им: возьмите меня и бросьте меня в море, и мореутихнет для вас, ибо я знаю, что ради меня постигла вас эта великая буря.

13. Miehet soutivat päästäkseen jälleen kuivalle maalle, mutta eivät voineet, sillä meri myrskysi vastaan myrskyämistänsä.

13. Ja miehet koettivat saada haahden kuivalle; mutta ei he voineet, sillä meri kävi väkevästi heidän ylitsensä.

13. Ja ne miehet soudit että he maan jällens saisit: mutta ei he woinet: sillä meri käwi wäkewästi heidän ylidzens.

13. Ja ne Miehet soudhit/ ette he Maan iellenssaisit/ Mutta euet he woinuet/ Sille Meri keui wäkeuesti heiden ylitzens. (Ja ne miehet soudit/ että he maan jällens saisit/ Mutta eiwät he woineet/ Sillä meri käwi wäkewästi heidän ylitsensä.)

13 Nevertheless the men rowed hard to get themselves back to the land, but they could not, for the sea grew more and more tempestuous against them.

13. Nevertheless the men rowed hard to bring it to the land; but they could not: for the sea wrought, and was tempestuous against them.

13. Und die Leute trieben, daß sie wieder zu Lande kämen; aber sie konnten nicht, denn das Meer fuhr ungestüm wider sie.

13. Y aquellos hombres trabajaron por tornar la nao a tierra, mas no pudieron; porque la mar iba y se embravecia sobre ellos.

13 Но эти люди начали усиленно грести, чтобы пристать к земле, но не могли, потому что море все продолжало бушевать против них.

14. Ja he huusivat Herraa ja sanoivat: Voi, Herra, älä anna meidän hukkua tämän miehen hengen tähden äläkä lue syyksemme viatonta verta, sillä sinä, Herra, teet, niinkuin sinulle otollista on.

14. Niin he huusivat Herran tykö ja sanoivat: voi Herra! älä anna meidän hukkua tämän miehen sielun tähden, ja älä lue meillen tätä viatointa verta! sillä sinä, Herra, teet niinkuin sinä tahdot.

14. Nijn he huusit HERra ja sanoit: Ah HERra älä anna meidän huckua tämän miehen sielun tähden ja älä lue meillen tätä wiatoinda werta: sillä sinä HERra teet nijncuins tahdot.

14. Nin he hwdhit HERRAN tyge/ ia sanoit/ Ah HERRA/ Ele anna meite huckua/ temen Miehen sielun polesta/ ia ele meiden pälen wighattoinda werda lue/ Sille sine HERRA teet/ quin sine tadhot. (Niin he huusit HERRAN tykö/ ja sanoit/ Ah HERRA/ Älä anna meidän hukkua/ tämän miehen sielun puolesta/ ja älä meidän päällen wiatointa werta lue/ Sillä sinä HERRA teet/ kuin sinä tahdot.)

14 Therefore they cried to Jehovah and said, We beseech you, O Jehovah, we beseech you, let us not perish for this man's life and lay not upon us innocent blood. For you, O Jehovah, have done as it pleased you.

14. Wherefore they cried unto the LORD, and said, We beseech thee, O LORD, we beseech thee, let us not perish for this man's life, and lay not upon us innocent blood: for thou, O LORD, hast done as it pleased thee.

14. Da riefen sie zu dem HERRN und sprachen: Ach HERR, laß uns nicht verderben um dieses Mannes Seele willen und rechne uns nicht zu unschuldig Blut! denn du, HERR, tust, wie dir's gefällt.

14. Y clamaron a Jehová, y dijeron: Rogámoste ahora, Jehová, que no perezcamos nosotros por la vida de aqueste hombre, ni pongas sobre nosotros sangre inocente; porque tú, Jehová, has hecho como has querido.

14 Тогда воззвали они к Господу и сказали: молим Тебя, Господи, да не погибнем за душу человека сего, и да не вменишь нам кровь невинную; ибо Ты, Господи,соделал, что угодно Тебе!

15. Sitten he ottivat Joonan ja heittivät hänet mereen, ja meri asettui raivostansa.

15. Niin he ottivat Jonan ja heittivät mereen; ja meri asettui lainehtimasta.

15. Nijn he otit Jonan ja heitit mereen ja meri asetui lainehtimast.

15. Nin he otit Jonan/ ia heitit henen Merehen/ ia Meri asettuy lainectimast. (Niin he otit Jonan/ ja heitit hänen merehen/ ja meri asettui lainehtimasta.)

15 So they took up Jonah and cast him forth into the sea and the sea ceased from its raging.

15. So they took up Jonah, and cast him forth into the sea: and the sea ceased from her raging.

15. Und sie nahmen Jona und warfen ihn ins Meer; das stand das Meer still von seinem Wüten.

15. Y tomaron a Jonás, y echáronle a la mar; y la mar se quietó de su ira.

15 И взяли Иону и бросили его в море, и утихло море от ярости своей.

16. Ja miehet pelkäsivät suuresti Herraa, uhrasivat Herralle teurasuhrin ja tekivät lupauksia.

16. Ja miehet pelkäsivät Herraa suuresti, ja tekivät Herralle uhria ja lupausta.

16. Ja ne miehet pelkäisit HERra suurest ja teit HERralle uhria ja lupausta.

16. Ja ne Miehet pelkesit HERRA swrella pelgholla/ Ja teit HERRALLE Wffri ia Lupausta. (Ja ne miehet pelkäsit HERRAA suurella pelolla/ Ja teit HERRALLE uhria ja lupausta.)

16 Then the men feared Jehovah exceedingly and they offered a sacrifice to Jehovah and made vows.

16. Then the men feared the LORD exceedingly, and offered a sacrifice unto the LORD, and made vows.

16. Und die Leute fürchteten den HERR sehr und taten dem HERRN Opfer und Gelübde.

16. Y temieron aquellos hombres a Jehová con gran temor; y ofrecieron sacrificio a Jehová, y prometieron votos.

16 И устрашились эти люди Господа великим страхом, и принесли Господу жертву, и дали обеты.