7 luku

Paavali kehoittaa puhdistautumaan kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta 1, sanoo iloitsevansa siitä, että hänen edellinen kirjeensä oli saanut aikaan korinttolaisissa Jumalan mielen mukaista murhetta 2 – 12, ja myös siitä, että Tiitus heidän parissaan oli saanut iloa ja virvoitusta 13 – 16.

1 Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa.

1 Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta saattaen pyhyytemme täytäntöön Jumalan pelossa.

1. Että meillä nyt senkaltaiset lupaukset ovat, minun rakkaani, puhdistakaamme siis itsemme kaikesta lihan ja hengen saastaisuudesta, täyttäin pyhyyttä Jumalan pelvossa.

1. ETtä meillä nyt sencaltaiset lupauxet owat minun rackani puhdistacam sijs idzem caikesta Lihan ja Hengen saastaisudesta täyttäin pyhyttä Jumalan pelgosa.

1. ETte meille nyt sencaltaiset Lupauxet ouat/ Minun Rackahani/ sijtte pudistacam me itzemme caikista Lihan ia Hengen saastasta/ Pyhyden teuttein Jumalan pelkemises. (Että meille nyt senkaltaiset lupaukset owat/ Minun rakkaani/ siitä puhdistakaamme me itsemme kaikista lihan ja hengen saastasta/ pyhyyden täyttäin Jumalan pelkäämisessä.)

1. Ταύτας οὖν ἔχοντες τὰς ἐπαγγελίας, ἀγαπητοί, καθαρίσωμεν ἑαυτοὺς ἀπὸ παντὸς μολυσμοῦ σαρκὸς καὶ πνεύματος, ἐπιτελοῦντες ἁγιωσύνην ἐν φόβῳ Θεοῦ.

1. ταυτας ουν εχοντες τας επαγγελιας αγαπητοι καθαρισωμεν εαυτους απο παντος μολυσμου σαρκος και πνευματος επιτελουντες αγιωσυνην εν φοβω θεου 1. taυtas oυn echontes tas epaggelias agapetoi katharisomen eaυtoυs apo pantos molυsmoυ sarkos kai pneυmatos epiteloυntes agiosυnen en foβo theoυ

1 Therefore beloved, having these promises, we should cleanse ourselves from all defilement of flesh and spirit, completing {Or: maturing} holiness in (the) fear of God.

1. Having therefore these promises, dearly beloved, let us cleanse ourselves from all filthiness of the flesh and spirit, perfecting holiness in the fear of God.

1. Derfor, efterdi vi have saadanne Forjættelser, i Elskelige! lader os rense os selv fra al Kjødets og Aandens Besmittelse og fuldende vor helliggjørelse i Guds Frygt.

1. Efter vi nu hafve sådana löfte, mine käreste, så görom oss rena af all köttsens och andans besmittelse fullbordande helgelsen i Guds räddhåga.

1. Et meil nüüd nisuggused tootussed on, minno armad, siis tehkem ennast keigest lihha ja waimo rojussest puhtaks, ja löppetagem sedda pühhitsemist Jummala kartusse sees.

1. Taigi, mylimieji, turėdami tokius pažadus, apsivalykime nuo visos kūno ir dvasios nešvaros, tobulindami šventumą Dievo baimėje.

1. Dieweil wir nun solche Verheißungen haben, meine Liebsten, so lasset uns von aller Befleckung des Fleisches und des Geistes uns reinigen und fortfahren mit der Heiligung in der Furcht Gottes.

1. Ayant donc, bien-aimés, de telles promesses, purifions-nous de toute souillure de la chair et de l'esprit, achevant notre sanctification dans la crainte de Dieu.

1. ASÍ que, amados míos, pues que tenemos tales promesas, limpiémonos de toda inmundicia de la carne y del espíritu, perfeccionando la santidad en el temor de Dios.

1 Dewijl wij dan deze beloften hebben, geliefden, laat ons onszelven reinigen van alle besmetting des vleses en des geestes, voleindigende de heiligmaking in de vreze Gods.

1. Te tedy obietnice mając, najmilsi! oczyszczajmy samych siebie od wszelakiej zmazy ciała i ducha, wykonywając poświęcenie w bojaźni Bożej.

1. Mivelhogy azért ilyen ígéreteink vannak, szeretteim, tisztítsuk meg magunkat minden testi [1†] és lelki tisztátalanságtól, Isten félelmében vivén véghez a [2†] mi megszentelésünket.

1 Итак, возлюбленные, имея такие обетования, очистим себя от всякой скверны плоти и духа, совершая святыню в страхе Божием.

1. Мавши оце сї обітування, любі (мої), очищуймо себе від усякої нечистї тїла і духа, звершуючи сьвятість у страсї Божому.

2 Antakaa meille tilaa sydämessänne. Emme ole tehneet kenellekään vääryyttä, emme ole olleet kenellekään turmioksi, emme kenellekään vahinkoa tuottaneet.

2 Antakaa meille tilaa sydämessänne. Emme ole tehneet kenellekään väärin, emme ole kenellekään olleet turmioksi, emme ole kenellekään vahinkoa tuottaneet.

2. Ottakaat meitä vastaan: emme kellenkään vääryyttä tehneet, emme ketään turmelleet, emme keneltäkään mitään vaatineet.

2. Seuratcat meitä en me ketän wastan rickonet en me kellengän lijca tehnet en me ketän wietellet.

2. Tauoittaca meite/ eipe me kenengen wastanrikconet/ eipe me keten wietellet/ eipe me kenenge lijcatechnet. (Tawoittakaa meitä/ eipä me kenenkään wastaan rikkoneet/ eip me ketään wietelleet/ eipä me kenenkään liikaa tehneet.)

2. Χωρήσατε ἡμᾶς· οὐδένα ἠδικήσαμεν, οὐδένα ἐφθείραμεν, οὐδένα ἐπλεονεκτήσαμεν.

2. χωρησατε ημας ουδενα ηδικησαμεν ουδενα εφθειραμεν ουδενα επλεονεκτησαμεν 2. choresate emas oυdena edikesamen oυdena eftheiramen oυdena epleonektesamen

2 Make room for us (in your° hearts:) we wronged no one, we corrupted no one, we took-advantage of no one.

2. Receive us; we have wronged no man, we have corrupted no man, we have defrauded no man.

2. Giver os Indgang; vi have Ingen gjort Uret, Ingen forført, Ingen forfordelet.

2. Fatter oss; vi hafve ingom gjort skada, vi hafve ingen bedragit, vi hafve ingen besvikit.

2. Wötke meid wasto; meie ei olle ühhelegi üllekohto teinud, meie ei olle keddagi ärrarikkunud, meie ei olle keddagi petnud.

2. Priimkite mus. Mes nė vieno nenuskriaudėme, nė vienam nepakenkėm, nė vieno neapgavome.

2. Fasset uns: Wir haben niemand Leid getan, wir haben niemand verletzt, wir haben niemand übervorteilt.

2. Recevez-nous, nous n'avons fait tort à personne; nous n'avons nui à personne; nous n'avons trompé personne.

2. Admitídnos: a nadie hemos injuriado, a nadie hemos corrompido, a nadie hemos defraudado.

2 Geeft ons plaats; wij hebben niemand verongelijkt, wij hebben niemand verdorven, wij hebben bij niemand ons voordeel gezocht.

2. Przyjmijcież nas; nikogośmy nie ukrzywdzili, nikogośmy nie uszkodzili, nikogośmy przez łakomstwo nie podeszli.

2. Fogadjatok be minket; [3†] senkit meg nem bántottunk, senkit meg nem rontottunk, senkit meg nem csaltunk.

2 Вместите нас. Мы никого не обидели, никому не повредили, ни от кого не искали корысти.

2. Зрозумійте нас: ми нїкого не скривдили, нїкого не зопсували, нї з кого не здирали.

3 En sano tätä tuomitakseni teitä, sillä olenhan jo sanonut, että te olette meidän sydämessämme, yhdessä kuollaksemme ja yhdessä elääksemme.

3 En puhu tuomitakseni*, sillä olen ennen sanonut, että olette sydämissämme, yhdessä kuollaksemme ja yhdessä elääksemme.

3. Senkaltaista en sano minä teille kadotukseksi; sillä minä olen ennen sanonut, että te olette meidän sydämessämme ynnä kuolla ja ynnä elää.

3. Sencaltaista en sano minä teille cadotuxexi: Sillä minä olen teille tästä jo ennengin sanonut että te oletta meidän sydämisäm ynnä cuolla ja elä.

3. Sencaltaista em mine sano teille cadotuxexi/ Sille ette mine olen teille io ennen sanonut/ Ette te oletta meiden Sydemesem elä ia coolta teiden cansanne. (Senkaltaista en minä sano teille kadotukseksi/ Sillä että minä olen teille jo ennen sanonut/ Että te olette meidän sydämessämme elää ja kuolla teidän kanssanne.)

3. οὐ πρὸς κατάκρισιν λέγω· προείρηκα γὰρ ὅτι ἐν ταῖς καρδίαις ἡμῶν ἐστε εἰς τὸ συναποθανεῖν καὶ συζῆν.

3. ου προς κατακρισιν λεγω προειρηκα γαρ οτι εν ταις καρδιαις ημων εστε εις το συναποθανειν και συζην 3. oυ pros katakrisin lego proeireka gar oti en tais kardiais emon este eis to sυnapothanein kai sυzen

3 I am not saying (this) toward your° condemnation; for* I have said before, that you° are in our hearts, *that* we may die together with (you)° and we may live together with (you)°.

3. I speak not this to condemn you: for I have said before, that ye are in our hearts to die and live with you.

3. Jeg siger det ikke som Bebreidelse; jeg har jo sagt tiforn, at I ere i vort Hjerte til at døe sammen og at leve sammen.

3. Sådana säger jag icke till att fördöma eder; ty jag sade eder tillförene, att I ären i vår hjerta, till att dö och lefva med eder.

3. Sedda ei ütle minna mitte teie hukkamoistmisseks; sest minna ollen enne üttelnud, et se nou on meie süddames, teiega surra ja ellada.

3. Tai sakau, ne norėdamas jus smerkti. Nes jau esu sakęs, jog esate mūsų širdyse, kad kartu mirtume ir kartu gyventume.

3. Nicht sage ich solches, euch zu verdammen; denn ich habe droben zuvor gesagt, daß ihr in unsern Herzen seid, mitzusterben und mitzuleben.

3. Je ne dis pas cela pour vous condamner; car j'ai déjà dit que vous êtes dans nos cœurs, pour mourir ensemble et pour vivre ensemble.

3. No para condenaros lo digo; que ya he dicho ántes, que estáis en nuestros corazones para morir, y para vivir con vosotros.

3 Ik zeg dit niet tot uw veroordeling; want ik heb te voren gezegd, dat gij in onze harten zijt, om samen te sterven en samen te leven.

3. Nie mówięć tego, abym was potępiać miał; bom przedtem powiedział, iż wy w sercach naszych tak jesteście, żebyśmy radzi z wami społecznie umierali i społecznie żyli.

3. Nem vádképen mondom; hisz előbb mondottam, hogy [4†] szívünkben vagytok, hogy együtt haljunk, együtt éljünk.

3 Не в осуждение говорю; ибо я прежде сказал, что вы в сердцах наших, так чтобы вместе и умереть и жить.

3. Не на осуд глаголю; бо попереду сказав я, що в серцях наших ви (такі), щоб умирати з вами і жити.

4 Paljon minulla on luottamusta teihin, paljon minulla on kerskaamista teistä; olen täynnä lohdutusta, minulla on ylenpalttinen ilo kaikessa ahdingossamme.

4 Paljon minulla on luottamusta teihin, paljon minulla on kerskaamista teistä. Olen täynnä lohtua, minulla on ylen suuri ilo kaikessa ahdistuksessamme.

4. Minä puhun teille suurella rohkeudella, minä kerskaan paljon teistä, minä olen lohdutuksella täytetty, minä olen ylönpalttisessa ilossa kaikessa meidän vaivassamme.

4. Minä puhun teille suurella rohkeudella. Minä kerscan paljo idziäni teistä: minä olen lohdatuxella täytetty: minä olen ylönpaldises ilos caikesa meidän waiwasam.

4. Mine puhun swrella rochkiudella teiden tygenne. Mine kerskan itzeni palio teiste. Mine olen Lohutoxella teutetty. Mine olen ylenpalttises Ilosa caikissa meiden waiuassa. (Minä puhun suurella rohkeudella teidän tykönne. Minä kerskaan itseni paljon teistä. Minä olen lohdutuksella täytetty. Minä olen ylenpalttisessa ilossa kaikissa meidän waiwassa.)

4. πολλή μοι παρρησία πρὸς ὑμᾶς, πολλή μοι καύχησις ὑπὲρ ὑμῶν· πεπλήρωμαι τῇ παρακλήσει, ὑπερπερισσεύομαι τῇ χαρᾷ ἐπὶ πάσῃ τῇ θλίψει ἡμῶν.

4. πολλη μοι παρρησια προς υμας πολλη μοι καυχησις υπερ υμων πεπληρωμαι τη παρακλησει υπερπερισσευομαι τη χαρα επι παση τη θλιψει ημων 4. polle moi parresia pros υmas polle moi kaυchesis υper υmon pepleromai te paraklesei υperperisseυomai te chara epi pase te thlipsei emon

4 My boldness (of speech) toward you° (is) much; my boasting on your° behalf (is) much. I have been filled with (your) encouragement. I over-abound with joy in all our affliction.

4. Great is my boldness of speech toward you, great is my glorying of you: I am filled with comfort, I am exceeding joyful in all our tribulation.

4. Min Frimodighed er stor imod Eder; jeg roser mig meget af Eder, jeg er fyldt med Trøst, jeghar overvættes Glæde udi al vor Trængsel.

4. Jag hafver mycken tröst till eder; jag berömmer mig mycket af eder; jag är uppfylld med hugsvalelse; jag är uti osägeliga glädje, i all vår bedröfvelse.

4. Mul on suur julgus räkides teie wasto, mul on paljo kiitlemist teie pärrast, ma ollen römo täis: minnul on wägga rohke rööm keiges meie willetsusses.

4. Aš labai pasitikiu jumis ir labai jumis didžiuojuosi. Esu kupinas paguodos ir džiaugsmo visuose mūsų sunkumuose.

4. Ich rede mit großer Freudigkeit zu euch; ich rühme viel von euch; ich bin erfüllt mit Trost; ich bin überschwenglich in Freuden und in aller unsrer Trübsal.

4. J'ai une grande assurance avec vous; j'ai grand sujet de me glorifier de vous; je suis rempli de consolation; je suis comblé de joie dans toutes nos afflictions.

4. Mucho atrevimiento tengo para con vosotros, mucha gloria tengo de vosotros: lleno estoy de consolación: sobreabundo de gozo en todas nuestras tribulaciones.

4 Ik heb vele vrijmoedigheid in het spreken tegen u, ik heb veel roems over u; ik ben vervuld met vertroosting; ik ben zeer overvloedig van blijdschap in al onze verdrukking.

4. Mam wielkie bezpieczeóstwo do mówienia u was, mam wielką chlubę z was, napełnionym jest pociechą, nader obfituję weselem w każdym ucisku naszym.

4. Nagy az én bizodalmam hozzátok, nagy [5†] az én dicsekvésem felőletek; telve vagyok vígasztalódással, felettébb való az én örömem minden mi nyomorúságunk mellett.

4 Я много надеюсь на вас, много хвалюсь вами; я исполнен утешением, преизобилую радостью, при всей скорби нашей.

4. Велика сьмілость моя до вас, велика похвала менї за вас; сповнив ся я утїхою; надто багатий я радощами у всякому горю нашому.

5 Sillä ei Makedoniaan tultuammekaan lihamme saanut mitään rauhaa, vaan me olimme kaikin tavoin ahdistetut: ulkoapäin taisteluja, sisältäpäin pelkoa.

5 Sillä ei Makedoniaan tultuammekaan lihallamme ollut mitään huojennusta, vaan olimme kaikin tavoin ahdingossa: ulkoa taisteluja, sisältä pelkoja.

5. Sillä kuin me Makedoniaan tulimme, ei meidän lihallamme ollut yhtään lepoa, vaan kaikissa paikoissa olimme me vaivatut, ulkona sota, sisällä pelko.

5. Sillä cosca me Macedoniaan tulimma ei meidän lihallem ollut yhtän helpo waan caikisa paicoisa olimma me waiwasa ulcoisest sota sisällisest pelco.

5. Sille coska me tulima Macedoniahan/ ei ollut meiden Lihalla ychte helppo/ wan caikissa paicoissa me olima waiuassa/ Ulcoisesta sodhat/ sisellisesta pelgot. (Sillä koska me tulimme Makedoniaan/ ei ollut meidän lihalla yhtään helppoa/ waan kaikissa paikoissa me olimme waiwassa/ ulkoisesti sodat/ sisällisesti pelot.)

5. καὶ γὰρ ἐλθόντων ἡμῶν εἰς Μακεδονίαν οὐδεμίαν ἔσχηκεν ἄνεσιν ἡ σὰρξ ἡμῶν, ἀλλ’ ἐν παντὶ θλιβόμενοι· ἔξωθεν μάχαι, ἔσωθεν φόβοι.

5. και γαρ ελθοντων ημων εις μακεδονιαν ουδεμιαν εσχηκεν ανεσιν η σαρξ ημων αλλ εν παντι θλιβομενοι εξωθεν μαχαι εσωθεν φοβοι 5. kai gar elthonton emon eis makedonian oυdemian escheken anesin e sarks emon all en panti thliβomenoi eksothen machai esothen foβoi

5 For* even (after) we went into Macedonia, our flesh (still) had not had (any) relief, but (we were) being afflicted in everything; outside (were) quarrels, inside (were) fears.

5. For, when we were come into Macedonia, our flesh had no rest, but we were troubled on every side; without were fightings, within were fears.

5. Thi der vi kom til Macedonien, havde vi ingen Ro i vort Kjød, men vi trængtes paa alle Mader: udvortes Strid, indvortes Frygt.

5. Ty när vi kommom uti Macedonien, då hade vårt kött ingen ro, utan allestädes vorom vi uti bedröfvelse; utvärtes strid, invärtes räddhåge.

5. Sest kui meie ka Makedonia-male saime, ei olnud meie lihhal ühtegi hingamist, waid keikipiddi waewati meid, wäljaspiddi olli paljo taplust, seestpiddi paljo kartmist.

5. Kai atvykome į Makedoniją, mūsų kūnui neteko patirti nė kiek ramybės; mes buvome visokeriopai varginami: iš išorės­kovos, viduje­baimė.

5. Denn da wir nach Mazedonien kamen, hatte unser Fleisch keine Ruhe; sondern allenthalben waren wir in Trübsal: auswendig Streit, inwendig Furcht.

5. Car, lorsque nous sommes arrivés en Macédoine, notre chair n'a eu aucun repos, au contraire, nous avons été affligés en toutes manières, par des combats au-dehors, et des craintes au-dedans.

5. Porque cuando vinimos a Macedonia, ningún reposo tuvo nuestra carne; ántes en todo fuimos atribulados: de fuera había contiendas, de dentro temores.

5 Want ook, als wij in Macedonie gekomen zijn, zo heeft ons vlees geen rust gehad; maar wij waren in alles verdrukt; van buiten was strijd, van binnen vrees.

5. Albowiem gdyśmy przyszli do Macedonii, ciało nasze żadnego odpoczynku nie miało, ale we wszystkiem byliśmy uciśnieni, zewnątrz walki, a wewnątrz postrachy.

5. Mert mikor Macedóniába jöttünk, sem volt semmi nyugodalma a mi testünknek, sőt mindenképen nyomorogtunk; kívül harcz, belől félelem.

5 Ибо, когда пришли мы в Македонию, плоть наша не имела никакого покоя, но мы были стеснены отовсюду: отвне – нападения, внутри – страхи.

5. Бо, й як прийшли ми в Македонию, нїякого впокою не мало тїло наше, у всьому бідуючи: осторонь боротьби, в серединї страхи.

6 Mutta Jumala, joka masentuneita lohduttaa, lohdutti meitä Tiituksen tulolla,

6 Mutta Jumala, joka masentuneita *rohkaisee, rohkaisi* meitä Tiituksen tulolla,

6. Mutta Jumala, joka nöyriä lohduttaa, hän lohdutti meitä Tituksen tulemisella,

6. Mutta Jumala joca nöyriä lohdutta hän lohdutti myös meitä Tituxen tulemisella.

6. Mutta Jumala ioca ne murehelliset lohuttapi/ se lohutti mös meite Titusen tulemisen cautta/ (Mutta Jumala joka ne murheelliset lohduttaapi/ se lohdutti myös meitä Tituksen tulemisen kautta/)

6. ἀλλ’ ὁ παρακαλῶν τοὺς ταπεινοὺς παρεκάλεσεν ἡμᾶς ὁ Θεὸς ἐν τῇ παρουσίᾳ Τίτου·

6. αλλ ο παρακαλων τους ταπεινους παρεκαλεσεν ημας ο θεος εν τη παρουσια τιτου 6. all o parakalon toυs tapeinoυs parekalesen emas o theos en te paroυsia titoυ

6 But God, who encourages the humble, encouraged us at the presence of Titus;

6. Nevertheless God, that comforteth those that are cast down, comforted us by the coming of Titus;

6. Men den, som trøster de Nedbøiede, Gud, han trøstede os ved Titus' Ankomst;

6. Men Gud, som hugsvalar dem som förtryckte äro, han hugsvalade oss genom Titi tillkommelse;

6. Agga Jummal, kes allandlikkud trööstib, on meid trööstinud Titusse tullemisse läbbi.

6. Bet Dievas, pažemintųjų guodėjas, paguodė mus Tito atvykimu.

6. Aber Gott, der die Geringen tröstet, der tröstete auch uns durch die Ankunft des Titus;

6. Mais Dieu, qui console ceux qui sont abattus, nous a consolés par l'arrivée de Tite;

6. Mas Dios que consuela a los que están abatidos, nos consoló con la venida de Tito.

6 Doch God, Die de nederigen vertroost, heeft ons getroost door de komst van Titus.

6. Ale Bóg, który cieszy uniżonych, pocieszył nas przez przyjście Tytusowe.

6. De az Isten, [6†] a megalázottak vígasztalója, minket is megvígasztalt Titus megjöttével.

6 Но Бог, утешающий смиренных, утешил нас прибытием Тита,

6. Та Бог, що втїшає смиренних, утїшив нас приходом Титовим,

7 eikä ainoastaan hänen tulollansa, vaan myöskin sillä lohdutuksella, jonka hän oli teistä saanut, sillä hän on kertonut meille teidän ikävöimisestänne, valittelustanne ja innostanne minun hyväkseni, niin että minä iloitsin vielä enemmän.

7 eikä ainoastaan hänen tulollaan, vaan myös sillä rohkaisulla,* jolla hän oli rohkaistunut teistä. Hän kertoi meille ikävöimisestänne, valittelustanne ja innostanne hyväkseni, niin että iloitsin vielä enemmän.

7. Vaan ei ainoastaan hänen tulemisellansa, mutta myös sillä lohdutuksella, jonka hän teiltä saanut oli, ja ilmoitti meille teidän halunne, teidän itkunne ja teidän kiivautenne minusta, niin että minä vielä enemmin ihastuin.

7. Ei ainoastans hänen tulemisellans waan myös sillä lohdutuxella jonga hän teildä saanut oli ja ilmoitti meille teidän halun teidän itcun ja teidän ahkerudenne minusta nijn että minä wielä enämmin ihastuin.

7. Mutta ei ainostansa henen tulemisens cautta/ waan mös sen Lohutoxen cautta ionga hen teilte saanut oli/ ia ilmoitti meille teiden halunna/ teiden itkonna/ ia teiden achkeruenne minusta/ Nin ette mine wiele enemin ihastuin. (Mutta ei ainoastansa hänen tulemisensa kautta/ waan myös sen lohdutuksen kautta jonka hän teiltä saanut oli/ ja ilmoitti meille teidän halunne/ teidän itkunne/ ja teidän ahkeruutenne minusta/ Niin että minä wielä enemmin ihastuin.)

7. οὐ μόνον δὲ ἐν τῇ παρουσίᾳ αὐτοῦ, ἀλλὰ καὶ ἐν τῇ παρακλήσει ᾗ παρεκλήθη ἐφ’ ὑμῖν, ἀναγγέλλων ἡμῖν τὴν ὑμῶν ἐπιπόθησιν, τὸν ὑμῶν ὀδυρμόν, τὸν ὑμῶν ζῆλον ὑπὲρ ἐμοῦ, ὥστε με μᾶλλον χαρῆναι,

7. ου μονον δε εν τη παρουσια αυτου αλλα και εν τη παρακλησει η παρεκληθη εφ υμιν αναγγελλων ημιν την υμων επιποθησιν τον υμων οδυρμον τον υμων ζηλον υπερ εμου ωστε με μαλλον χαρηναι 7. oυ monon de en te paroυsia aυtoυ alla kai en te paraklesei e pareklethe ef υmin anaggellon emin ten υmon epipothesin ton υmon odυrmon ton υmon zelon υper emoυ oste me mallon charenai

7 and not only at his presence, but also at the encouragement to which he was encouraged in you°, (while) reporting to us your° longing, your° anguish, your° zeal on my behalf; so-that I rejoiced (even) more.

7. And not by his coming only, but by the consolation wherewith he was comforted in you, when he told us your earnest desire, your mourning, your fervent mind toward me; so that I rejoiced the more.

7. dog ikke alene ved hans Ankomst, men ogsaa ved den Trøst, hvormed han var trøstet af Eder, der han berettede os Eders Forlængsel, Eders bittre Graad, Eders Nidkjærhed for mig, saa at jeg end mere maatte glæde mig.

7. Dock icke allenast genom hans tillkommelse, utan jemväl genom den hugsvalelse han fått hade af eder; och förkunnade oss edra åstundan, edar gråt, edart nit om mig, så att jag blef ända yttermera glad.

7. Agga ei mitte ükspäinis temma tullemisse läbbi, waid ka se trööstimisse läbbi, misga temma teie pärrast olli trööstitud, kui ta meile kulutas teie iggatsemist, teie ullumist, teie suurt hoolt minno pärrast, nenda et minna weel ennam röömsaks sain.

7. Ir ne vien jo atvykimu, bet ir ta paguoda, kuria jis buvo paguostas pas jus. Jis pranešė mums apie jūsų karštą troškimą, dejones, jūsų uolumą man. Taigi aš pradžiugau dar labiau.

7. nicht allein aber durch seine Ankunft, sondern auch durch den Trost, mit dem er getröstet war an euch, da er uns verkündigte euer Verlangen, euer Weinen, euren Eifer um mich, also daß ich mich noch mehr freute.

7. Et non seulement par son arrivée, mais aussi par la consolation qu'il a reçue de vous, nous ayant raconté votre ardent désir, vos larmes, votre zèle pour moi; en sorte que ma joie en a été augmentée.

7. Y no solo con su venida, mas también con la consolación con que él fué consolado de vosotros, haciéndonos saber vuestro deseo grande, vuestro lloro, vuestro zelo por mí, así que me regocijé tanto más.

7 En niet alleen door zijn komst, maar ook door de vertroosting, met welke hij over u vertroost is geweest, als hij ons verhaalde uw verlangen, uw kermen, uw ijver voor mij; alzo dat ik te meer verblijd ben geweest.

7. A nie tylko przez przyjście jego, ale też przez pociechę, którą on ucieszony jest z was, oznajmiwszy nam żądność waszę, narzekanie wasze, gorliwość waszę za mną, tak żem się też więcej uweselił.

7. Sőt nem megjöttével csupán, hanem azzal a vígasztalással is, a melylyel ti vígasztaltátok meg, hírül hozván nékünk a ti kivánkozástokat, a ti kesergésteket, a ti hozzám való ragaszkodástokat; úgyhogy én mégjobban örvendeztem.

7 и не только прибытием его, но и утешением, которым онутешался о вас, пересказывая нам о вашем усердии, о вашемплаче, о вашей ревности по мне, так что я еще более обрадовался.

7. не тільки ж приходом його, та й утїшеннєм, котрим утїшив ся про вас, оповідуючи ваше бажаннє, ваше риданнє, вашу прихильність до мене, так що я вельми зрадував ся.

8 Sillä vaikka murehutinkin teitä kirjeelläni, en sitä kadu, ja jos kaduinkin, niin minä — kun näen, että tuo kirje on, vaikkapa vain vähäksi aikaa, murehuttanut teitä —

8 Sillä vaikka murehutinkin teitä kirjeelläni, en kadu, ja jos kadun — näen nimittäin, että tuo kirje murehutti teitä, vaikka vähäksi aikaa —

8. Sillä jos minä lähetyskirjallani saatinkin teitä murheesen, enpä minä sitä kadu, ehkä minä olisin katunut; sillä minä näen sen lähetyskirjan teitä hetken aikaa murheessa pitäneen.

8. Sillä se cuin minä teitä minun lähetyskirjallani murhesen saatin embä minä sitä cadu ja ehkä minä caduisin cuitengin että minä näen sen lähetyskirjan teitä hetken aica murhesa pitänen

8. Sille sen quin mine teite murehesen saatoin/ minun Lehetöskiriani cansa/ eipe mine site cadhu/ Ja echke mine site caduisin/ quitengi ette mine näen ette se Lähetuskiria o'bi teite lehes hetke' aica surettanut/ (Sillä sen kuin minä teitä murheeseen saatoin/ minun lähetyskirjani kanssa/ eipä minä sitä kadu/ Ja ehkä minä sitä katuisin/ kuintenkin että minä näen että se lähetyskirja ompi teitä lähes hetken aikaa surettanut/)

8. ὅτι εἰ καὶ ἐλύπησα ὑμᾶς ἐν τῇ ἐπιστολῇ, οὐ μεταμέλομαι, εἰ καὶ μετεμελόμην· βλέπω γὰρ ὅτι ἡ ἐπιστολὴ ἐκείνη, εἰ καὶ πρὸς ὥραν, ἐλύπησεν ὑμᾶς.

8. οτι ει και ελυπησα υμας εν τη επιστολη ου μεταμελομαι ει και μετεμελομην βλεπω γαρ οτι η επιστολη εκεινη ει και προς ωραν ελυπησεν υμας 8. oti ei kai elυpesa υmas en te epistole oυ metamelomai ei kai metemelomen βlepo gar oti e epistole ekeine ei kai pros oran elυpesen υmas

8 Because even if I made you° sorrowful in the (previous) letter, I do not regret (it); even if I was regretting (it.) For* I see that, that letter made you° sorrowful, even if but for a short-time.

8. For though I made you sorry with a letter, I do not repent, though I did repent: for I perceive that the same epistle hath made you sorry, though it were but for a season.

8. Thi om jeg og bedrøvede Eder med Brevet, fortryder det mig ikke; hvis det og har fortrudt mig; thi jeg seer, at hiint Brev, hvorvel kun til en Tid, har bedrøvet Eder.

8. Ty det jag bedröfvade eder med mitt bref, det ångrar mig intet; och om det än ångrade mig, dock, medan jag ser att samma bref hafver tilläfventyrs en tid långt bedröfvat eder;

8. Sepärrast, ehk minna teid kül ramatoga ollen kurwaks teinud, ei kahhetse ma sedda mitte, ehk minna ka olleksin kahhetsenud; sest ma nään, et se ramat teid agga ürrikesseks aiaks on kurwastanud.

8. Todėl jeigu nuliūdinau jus laišku, tai šito nesigailiu, nors ir apgailestavau. Nes matau, kad tas laiškas jus nuliūdino, bet tik kuriam laikui.

8. Denn daß ich euch durch den Brief habe traurig gemacht, reut mich nicht. Und ob's mich reute, dieweil ich sehe, daß der Brief vielleicht eine Weile euch betrübt hat,

8. Car, bien que je vous aie attristés par ma lettre, je ne m'en repens pas, si même je m'en suis repenti, parce que je vois que cette lettre vous a attristés, bien que pour un peu de temps.

8. Porque aunque os contristé por la carta, no me arrepiento: aunque me arrepentí, porque veo que aquella carta, aunque por poco tiempo, os contristó.

8 Want hoewel ik u in den zendbrief bedroefd heb, het berouwt mij niet, hoewel het mij berouwd heeft; want ik zie, dat dezelve zendbrief, hoewel voor een kleinen tijd, u bedroefd heeft.

8. Bo chociażem was zasmucił przez list, nie żal mi tego, chociaż mi żal było; bo widzę, iż ten list, chociaż na chwilę, zasmucił was był.

8. Hát ha megszomorítottalak [7†] is titeket azzal a levéllel, nem bánom, noha bántam; mert látom, hogy az a levél, ha ideig-óráig is, megszomorított titeket.

8 Посему, если я опечалил вас посланием, не жалею, хотя и пожалел было; ибо вижу, что послание то опечалило вас, впрочем на время.

8. Бо хоч я й засмутив вас посланнєм, не каюсь, хоч і каяв ся; бачу бо, що те посланнє, хоч і на час, засмутило вас.

9 nyt iloitsen, en siitä, että tulitte murheellisiksi, vaan siitä, että murheenne oli teille parannukseksi; sillä te tulitte murheellisiksi Jumalan mielen mukaan, ettei teillä olisi mitään vahinkoa meistä.

9 niin minä nyt iloitsen, en siitä, että tulitte murheellisiksi, vaan että tulitte murheellisiksi, *niin että muutitte mielenne*. Tulitte näet murheellisiksi Jumalan tahdon mukaan, jottette missään kärsisi vahinkoa meidän tähtemme.

9. Nyt minä iloitsen, en siitä, että te murheissa olitte, vaan että te olitte murheissa parannukseksi; sillä te olitte murheelliset Jumalan mielen jälkeen, ettei teillä meistä missään vahinkoa olis.

9. Nijn minä cuitengin sijtä iloidzen en sijtä että te murehisa olitta waan että te olitta murehisa parannuxexi. Sillä te oletta murhelliset ollet Jumalan mielen jälken nijn ettei teille pidäis meistä joscus wahingota oleman.

9. sijte mine nyt quite'gi iloitze'/ Ei sijte ette te olitta murehissa/ wan senuoxi ette te olitta murehisa Paranoxexi. Sille te oletta murehelliset olleet Jumala' miele' ielkin/ nin ettei teille pidheis meiste ioskus wahingota oleman. (Siitä minä nyt kuitenkin iloitsen/ Ei siitä että te olitte murheessa/ waan sen wuoksi että te olitte murheessa parannukseksi. Sillä te olette murheelliset olleet Jumalan mielen jälkeen/ niin ettei teille pitäisi meistä joskus wahinkoa oleman.)

9. νῦν χαίρω, οὐχ ὅτι ἐλυπήθητε, ἀλλ’ ὅτι ἐλυπήθητε εἰς μετάνοιαν· ἐλυπήθητε γὰρ κατὰ Θεόν, ἵνα ἐν μηδενὶ ζημιωθῆτε ἐξ ἡμῶν.

9. νυν χαιρω ουχ οτι ελυπηθητε αλλ οτι ελυπηθητε εις μετανοιαν ελυπηθητε γαρ κατα θεον ινα εν μηδενι ζημιωθητε εξ ημων 9. nυn chairo oυch oti elυpethete all oti elυpethete eis metanoian elυpethete gar kata theon ina en medeni zemiothete eks emon

9 I now rejoice, not that you° were made sorrowful, but that you° were made sorrowful to repentance; for* you° were made sorrowful according to (the will of) God, in order that you° might suffer-damage in nothing from us.

9. Now I rejoice, not that ye were made sorry, but that ye sorrowed to repentance: for ye were made sorry after a godly manner, that ye might receive damage by us in nothing.

9. Nu glæder jeg mig, ikke derover at I bleve bedrøvede, men derover at I bleve bedrøvede til Omvendelse; thi I bleve bedrøvede efter Gud, saa at I ikke i nogen Maade have lidt Skade af os.

9. Så fröjdar jag mig nu icke deraf, att I vorden bedröfvade, utan att I vorden bedröfvade till bättring; ty I ären bedröfvade vordne efter Guds sinne, så att I ingen skada lidit hafven af oss i någor måtto.

9. Nüüd ollen minna römus, ei mitte sepärrast, et teie ollete kurwaks sanud, waid et teie ollete kurwaks sanud mele-parrandamisseks; sest teie ollete Jummala pärrast kurwastud, et teie ühheski asjas kahjo meist ei olle sanud.

9. Dabar aš džiaugiuosi, žinoma, ne todėl, kad jums teko nuliūsti, bet kad jūsų nuliūdimas atvedė jus į atgailą. Jūs buvote nuliūdę dievišku liūdesiu, todėl iš mūsų pusės nebuvo jums jokios skriaudos.

9. so freue ich mich doch nun, nicht darüber, daß ihr seid betrübt worden, sondern daß ihr betrübt seid worden zur Reue. Denn ihr seid göttlich betrübt worden, daß ihr von uns ja keinen Schaden irgendworin nehmet.

9. Maintenant je me réjouis, non de ce que vous avez été attristés, mais de ce que votre tristesse vous a portés à la repentance; car vous avez été attristés selon Dieu, en sorte que vous n'avez reçu aucun dommage de notre part.

9. Ahora me huelgo: no porque hayais sido contristados, mas porque hayais sido contristados para arrepentimiento; porque habéis sido contristados según Dios, de manera que ninguna pérdida hayais padecido por nosotros.

9 Nu verblijde ik mij, niet omdat gij bedroefd zijt geweest, maar omdat gij bedroefd zijt geweest tot bekering; want gij zijt bedroefd geweest naar God, zodat gij in geen ding schade van ons geleden hebt.

9. Jednak teraz weselę się, nie dlatego, żeście zasmuceni byli, ale żeście zasmuceni byli w pokucie; albowiem byliście zasmuceni według Boga, żebyście w niczem nie szkodowali przez nas.

9. Most örülök, nem azért, hogy megszomorodtatok, hanem hogy megtérésre szomorodtatok meg. Mert Isten szerint szomorodtatok meg, hogy miattunk semmiben kárt ne valljatok.

9 Теперь я радуюсь не потому, что вы опечалились, но что вы опечалились к покаянию; ибо опечалились ради Бога, так что нисколько не понесли от нас вреда.

9. Тепер я радуюсь, не тому, що ви засмутились були, а тому, що смуткували на покаяннє; засмутились бо ви по Бозї, щоб нї в чому не було вам шкоди від нас.

10 Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu; mutta maailman murhe tuottaa kuoleman.

10 Sillä Jumalan tahdon mukainen murhe saa aikaan mielenmuutoksen pelastukseksi, muutoksen, jossa ei ole katumista. Mutta maailman murhe saa aikaan kuoleman.

10. Sillä se murhe, joka Jumalan mielen jälkeen tapahtuu, saattaa katumisen autuudeksi, jota ei yksikään kadu; mutta maailman murhe saattaa kuoleman.

10. Sillä se murhe joca Jumalan mielen jälken tapahtu saatta catumisen autuudexi jota ei yxikän cadu. Mutta mailman murhe saatta cuoleman.

10. Sille se mureh ioca Jumalan miellen pereste on/ hen matkan saatta ydhen Catumisen Autuahudhexi/ iota eikengen cadhu. Mutta Mailman mureh/ se Cooleman matkan saatta. (Sillä se murhe joka Jumalan mielen perästä on/ hän matkaan saattaa yhden katumisen autuudeksi/ jota ei kenkään kadu. Mutta maailman murhe/ se kuoleman matkaan saattaa.)

10. ἡ γὰρ κατὰ Θεὸν λύπη μετάνοιαν εἰς σωτηρίαν ἀμεταμέλητον κατεργάζεται· ἡ δὲ τοῦ κόσμου λύπη θάνατον κατεργάζεται.

10. η γαρ κατα θεον λυπη μετανοιαν εις σωτηριαν αμεταμελητον κατεργαζεται η δε του κοσμου λυπη θανατον κατεργαζεται 10. e gar kata theon lυpe metanoian eis soterian ametameleton katergazetai e de toυ kosmoυ lυpe thanaton katergazetai

10 For* the sorrow (which is) according (to the will) of God is working unregretted repentance *for salvation, but the sorrow of the world is working death.

10. For godly sorrow worketh repentance to salvation not to be repented of: but the sorrow of the world worketh death.

10. Thi Bedrøvelsen efter Gud virker Omvendelse til salighed, som ikke fortrydes; men Verdens Bedrøvelse virker Død.

10. Ty den sorg, som är efter Guds sinne, hon kommer åstad bättring till salighet, den man icke ångrar; men verldenes sorg, hon kommer åstad döden.

10. Sest se kurwastus Jummala pärrast sadab mele-parrandamist önnistusseks, mis ei kahhetseta, agga ma-ilma kurwastus sadab surma.

10. Dieviškas liūdesys gimdo atgailą išgelbėjimui, dėl kurio nereikia gailėtis; o pasaulio liūdesys gimdo mirtį.

10. Denn göttliche Traurigkeit wirkt zur Seligkeit einen Reue, die niemand gereut; die Traurigkeit aber der Welt wirkt den Tod.

10. Car la tristesse qui est selon Dieu, produit une repentance à salut, et dont on ne se repent jamais; au lieu que la tristesse du monde produit la mort.

10. Porque la pesadumbre que es según Dios, obra arrepentimiento para la salud, de la cual nadie se arrepiente; mas la pesadumbre del mundo obra la muerte.

10 Want de droefheid naar God werkt een onberouwelijke bekering tot zaligheid; maar de droefheid der wereld werkt den dood.

10. Albowiem smutek, który jest według Boga, pokutę sprawuje ku zbawieniu, której nikt nie żałuje; ale smutek według świata sprawuje śmierć.

10. Mert az Isten szerint való szomorúság üdvösségre [8†] való megbánhatatlan megtérést szerez; a világ szerint való szomorúság pedig halált szerez.

10 Ибо печаль ради Бога производит неизменное покаяние ко спасению, а печаль мирская производит смерть.

10. Бо смуток по Бозї нерозкаяне покаяннє на спасеннє робить; смуток же сьвіта сього смерть робить.

11 Sillä katsokaa, kuinka suurta intoa juuri tuo Jumalan mielen mukainen murehtimisenne on saanut teissä aikaan, mitä puolustautumista, mitä paheksumista, mitä pelkoa, ikävöimistä, kiivautta, mitä kurittamista! Olette kaikin tavoin osoittaneet olevanne puhtaat tässä asiassa.

11 Sillä katso, kuinka suurta intoa juuri tuo Jumalan tahdon mukainen murehtimisenne on saanut teissä aikaan, ei ainoastaan puolustusta, vaan myös paheksuntaa ja pelkoa ja ikävöimistä ja kiivautta ja rankaisemista! Olette joka suhteessa osoittaneet olevanne puhtaat tässä asiassa.

11. Sillä katso, että te olitte Jumalan mielen jälkeen murheelliset, kuinka suuren ahkeruuden se on teissä vaikuttanut! Ja tosin edesvastauksen, närkästyksen, pelvon, ikävöitsemisen, kiivauden ja koston. Te olette kaikissa teitänne puhtaiksi osoittaneet tässä asiassa.

11. Cadzocat että te olitta Jumalan mielen jälken murhelliset cuinga suuren ahkeruden se on teisä waicuttanut. Ja tosin wastamisen närkästyxen pelgon halamisen kijwauxen ja coston. Te oletta caikisa teidänne puhtaxi osottanet työsä.

11. Catzoca/ Se sama ette te olitta Jumalan mielen ielkijn mureliset/ quinga swren achkerudhen se ombi teisse waickuttanut Ja tosin mös Luchtamisen/ närckestyxen/ pelgon/ Halamisen/ Kiuauxen/ coston. Te oletta caikissa cappaleissa teiten osottaneet/ ette te puchtat oletta sijnä Töösse. (Katsokaa/ Se sama että te olitte Jumalan mielen jälkeen murheelliset/ kuinka suuren ahkeruuden se ompi teissä waikuttanut ja tosin myös luhtamisen/ närkästyksen/ pelon/ halaamisen/ kiiwauksen/ koston. Te olette kaikissa kappaleissa teitän osoittaneet/ että te puhtaat olette siinä työssä.)

11. ἰδοὺ γὰρ αὐτὸ τοῦτο, τὸ κατὰ Θεὸν λυπηθῆναι ὑμᾶς, πόσην κατειργάσατο ὑμῖν σπουδήν, ἀλλὰ ἀπολογίαν, ἀλλὰ ἀγανάκτησιν, ἀλλὰ φόβον, ἀλλὰ ἐπιπόθησιν, ἀλλὰ ζῆλον, ἀλλὰ ἐκδίκησιν! ἐν παντὶ συνεστήσατε ἑαυτοὺς ἁγνοὺς εἶναι τῷ πράγματι.

11. ιδου γαρ αυτο τουτο το κατα θεον λυπηθηναι υμας ποσην κατειργασατο υμιν σπουδην αλλα απολογιαν αλλα αγανακτησιν αλλα φοβον αλλα επιποθησιν αλλα ζηλον αλλ εκδικησιν εν παντι συνεστησατε εαυτους αγνους ειναι εν τω πραγματι 11. idoυ gar aυto toυto to kata theon lυpethenai υmas posen kateirgasato υmin spoυden alla apologian alla aganaktesin alla foβon alla epipothesin alla zelon all ekdikesin en panti sυnestesate eaυtoυs agnoυs einai en to pragmati

11 For* behold how-much diligence this same thing, (to be made sorrowful according to (the will of) God), worked in you°: but (what) a defense, but (what) indignation, but (what) fear, but (what) longing, but (what) zeal, but (what) vengeance! You° commended yourselves in everything to be pure in the matter.

11. For behold this selfsame thing, that ye sorrowed after a godly sort, what carefulness it wrought in you, yea, what clearing of yourselves, yea, what indignation, yea, what fear, yea, what vehement desire, yea, what zeal, yea, what revenge! In all things ye have approved yourselves to be clear in this matter.

11. Thi see, just dette, at i bleve bedrøvede efter Gud, hvilken Iver virkede det i Eder, ja Forsvar, ja Fortørnelse, ja Frygt, ja Forlængsel, ja Nidkjærhed, ja Revselse! I Alt have I beviist, at I vare rene i denne Sag.

11. Si, detsamma, att I bedröfvade vorden efter Guds sinne, hvilken omsorg det hafver gjort i eder; ja sannerliga, ursäkt, misshag, räddhåga, åstundan, nit, hämnd; ty I hafven bevisat i all stycken, att I rene ären uti den saken.

11. Sest wata, sesamma, et teie Jum̃ala pärrast ollete kurwaks sanud, mis suurt hoolt on se teile saatnud? missuggust wastamist, ja mele-pahhandust, ja kartust, ja iggatsemist, ja öiget wihha, ja kättemaksmist? teie ollete keikipiddi wälja näitnud, eñast puhtad ollewad sest tööst.

11. Ir štai kaip tik tas dieviškas nuliūdimas pagimdė jumyse tokį susirūpinimą, tokį teisinimąsi, apmaudą, baimę, tokį stiprų troškimą, uolumą, tokį atpildą! Jūs visais atžvilgiais pasirodėte švarūs šiame reikale.

11. Siehe, daß ihr göttlich seid betrübt worden, welchen Fleiß hat das in euch gewirkt, dazu Verantwortung, Zorn, Furcht, Verlangen, Eifer, Rache! Ihr habt euch bewiesen in allen Stücken, daß ihr rein seid in der Sache.

11. Car voici, cette même tristesse selon Dieu, quel empressement n'a-t-elle pas produit en vous! Quelles excuses, quelle indignation, quelle crainte, quels désirs, quel zèle, quelle punition! Vous avez montré à tous égards que vous êtes purs dans cette affaire.

11. Porque he aquí esto mismo, que según Dios fuisteis contristados, ¡qué solicitud ha obrado en vosotros! y aun, ¡qué cuidado en purificaros! y aun, ¡qué indignación! y aun, ¡qué temor! y aun, ¡qué vehemente deseo! y aun, ¡qué zelo! y aun, ¡qué venganza! En todo os habéis mostrado limpios en este negocio.

11 Want ziet, ditzelfde dat gij naar God zijt bedroefd geworden, hoe grote naarstigheid heeft het in u gewrocht? Ja, verantwoording, ja, onlust, ja, vrees, ja, verlangen, ja, ijver, ja, wraak; in alles hebt gij uzelven bewezen rein te zijn in deze zaak.

11. Bo oto to samo, żeście według Boga byli zasmuceni, jako wielką w was pilność sprawiło, owszem obronę, owszem zapalczywość, owszem bojaźó, owszem żądność, owszem gorliwość, owszem pomstę, tak iż we wszystkiem okazaliście się być czystymi w tej sprawie.

11. Mert ímé ez a ti Isten szerint való megszomorodástok milyen nagy buzgóságot keltett ti bennetek, sőt védekezést, sőt bosszankodást, sőt félelmet, sőt kívánkozást, sőt buzgóságot, sőt bosszúállást. Mindenképen bebizonyítottátok, hogy tiszták vagytok e dologban.

11 Ибо то самое, что вы опечалились ради Бога, смотрите, какое произвело в вас усердие, какие извинения, какое негодование на виновного , какойстрах, какое желание, какую ревность, какое взыскание! По всему вы показали себя чистыми в этом деле.

11. Ось бо се саме, що по Бозї смуткували, яке велике зробило в вас дбаннє, а (яке) оправданнє, а жаль, а страх, а бажаннє, а ревність, яке (відомщеннє)! У всьому показали ви, що чисті в сьому дїлї.

12 Vaikka minä siis kirjoitinkin teille, en kirjoittanut vääryyttä tehneen enkä vääryyttä kärsineen vuoksi, vaan sentähden, että teidän intonne meidän hyväksemme tulisi julki teidän keskuudessanne Jumalan edessä.

12 Vaikka siis kirjoitinkin teille, en kirjoittanut vääryyttä tehneen vuoksi enkä vääryyttä kärsineen vuoksi, vaan sen vuoksi, että *meidän intomme teidän hyväksenne* tulisi keskellänne julki Jumalan edessä.

12. Sentähden vaikka minä teille kirjoitin, niin ei se ole kuitenkaan sen tähden tapahtunut, joka rikkonut oli, eikä sen tähden, jolle vääryys tehtiin, mutta sentähden, että teidän ahkeruutenne meidän kohtaamme Jumalan edessä julkiseksi tulis.

12. Sentähden waicka minä teille kirjoitin nijn ei se ole cuitengan sen tähden tapahtunut joca rickonut oli eikä sen tähden jolle wäärys tehtin mutta sentähden että teidän ahkeruden meidän cohtam Jumalan edes julkisexi tulis.

12. Senteden waicka mine kirioitin teille/ nin eipe se ole quitengan henen techtens tapachtanut ioca rickonut oli/ eike mös henen techtens iolle wäryys techtijn/ Mutta sen syyn tedhen/ ette teidhen achkerudhe' meiden cochtan iulkisexi tulis teide' tykenä Jumalan edes. (Sentähden waikka minä kirjoitan teille/ niin eipä se ole kuitenkaan hänen tähtensä tapahtunut joka rikkonut oli/ eikä myös hänen tähtensä jolle wääryys tehtiin/ Mutte sen syyn tähden/ että teidän ahkeruuden meidän kohtaan julkiseksi tulisi teidän tykönä Jumalan edessä.)

12. ἄρα εἰ καὶ ἔγραψα ὑμῖν, οὐχ εἵνεκεν τοῦ ἀδικήσαντος, οὐδὲ εἵνεκεν τοῦ ἀδικηθέντος, ἀλλ’ εἵνεκεν τοῦ φανερωθῆναι τὴν σπουδὴν ὑμῶν τὴν ὑπὲρ ἡμῶν πρὸς ὑμᾶς ἐνώπιον τοῦ Θεοῦ.

12. αρα ει και εγραψα υμιν ουχ εινεκεν του αδικησαντος ουδε εινεκεν του αδικηθεντος αλλ εινεκεν του φανερωθηναι την σπουδην {VAR1: υμων } {VAR2: ημων } την υπερ {VAR1: ημων } {VAR2: υμων } προς υμας ενωπιον του θεου 12. ara ei kai egrapsa υmin oυch eineken toυ adikesantos oυde eineken toυ adikethentos all eineken toυ fanerothenai ten spoυden {VAR1: υmon } {VAR2: emon } ten υper {VAR1: emon } {VAR2: υmon } pros υmas enopion toυ theoυ

12 Consequently*, if I also wrote to you°, (it was) not because of the one who did wrong, nor because of the one who was wronged, but because of your° diligent-aid on our behalf to be made manifest to you° in God’s sight.

12. Wherefore, though I wrote unto you, I did it not for his cause that had done the wrong, nor for his cause that suffered wrong, but that our care for you in the sight of God might appear unto you.

12. Derfor, hvad jeg skrev Eder, det skrev jeg ikke for dens Skyld, som gjorde Uret, ikke heller for dens Skyld, som led Uret, men paa det, at vor Iver for Eder, skulde vorde aabenbar hos Eder for Guds Aasyn.

12. Derföre, ändock jag skref eder till, så är det likväl icke skedt för hans skull, som skadan gjort hade; icke heller för hans skull, som skadan skedd var; utan fördenskull, att vår nit till eder skulle uppenbar varda när eder för Gudi.

12. Sepärrast ehk minna teile kül ollen kirjotanud, siis ei olle se mitte sündinud selle pärrast, kes kurja teinud, egga selle pärrast, kellele kurja on tehtud, waid sepärrast, et meie hool teie pärrast awwalikkuks piddi sama teie jures, Jummala ees.

12. Todėl, jeigu jums parašiau, tai ne dėl įžeidėjo ir ne dėl įžeistojo, bet kad jums paaiškėtų mūsų rūpestis jumis Dievo akivaizdoje.

12. Darum, ob ich euch geschrieben habe, so ist's doch nicht geschehen um des willen, der beleidigt hat, auch nicht um des willen, der beleidigt ist, sondern um deswillen, daß euer Fleiß gegen uns offenbar sein würde bei euch vor Gott.

12. Ainsi, lorsque je vous ai écrit, ce n'a pas été à cause de celui qui a fait l'injure, ni à cause de celui à qui elle a été faite, mais pour vous faire connaître notre zèle pour vous devant Dieu.

12. Así que aunque os escribí, no fué tan solo por causa del que hizo la injuria, ni por causa del que la padeció, sino también para que os fuese manifiesta nuestra solicitud que tenemos por vosotros delante de Dios.

12 Hoewel ik dan aan u geschreven heb, dat is niet om diens wil, die onrecht gedaan had, noch om diens wil, die onrecht gedaan was; maar opdat onze vlijtigheid voor u bij u openbaar zou worden, in de tegenwoordigheid Gods.

12. A tak chociażem pisał do was, nie pisałem dla tego, który krzywdę uczynił, ani dla owego, któremu się krzywda stała, ale dla tego, iżby wam wiadoma była ona pilność nasza o was przed oblicznością Bożą.

12. Ha tehát írtam is néktek, nem a sértő miatt, sem a sértett miatt; hanem hogy nyilvánvaló legyen nálatok a mi irántatok való buzgóságunk Isten előtt.

12 Итак, если я писал к вам, то не ради оскорбителя и не ради оскорбленного, но чтобы вам открылось попечение наше о вас пред Богом.

12. А хоч і писав я вам, то не задля того, хто скривдив, і не задля того, хто скривджений, а щоб явилось у вас дбаннє наше про вас, перед Богом.

13 Sentähden me olemme nyt lohdutetut. Mutta tämän lohdutuksemme ohessa on meitä vielä paljoa enemmän ilahuttanut Tiituksen ilo, sillä hänen henkensä on saanut virvoitusta teiltä kaikilta.

13 Sen vuoksi olemme saaneet *rohkaisua teidän rohkaisustanne*. Mutta vielä paljoa enemmän on meitä ilahuttanut Tiituksen ilo, sillä hänen henkensä on saanut virvoitusta teiltä kaikilta.

13. Sentähden me olemme saaneet lohdutuksen, että tekin olette lohdutetut. Mutta vielä enemmin iloitsimme me Tituksen ilosta; sillä hänen henkensä oli teiltä kaikilta virvoitettu.

13. Sentähden me olemma saanet lohdutuxen että tekin oletta lohdutetut. Mutta wielä enämmin iloidzisimma me Tituxen ilosta: Sillä hänen Hengens on teildä caikilda wirwotettu.

13. Senteden me olema Lohutoxen saaneet/ ette te lohutetudh oletta. Mutta wiele ylenpaltisesta enemin me iloitzinma Titusen ilon tedhen. Sille ette henen Hengens oli wirghotettu teildä caikilda. (Sentähden me olemme lohdutuksen saaneet/ että te lohdutetut olette. Mutta wielä ylenpalttisesti enemmin me iloitsimme Tituksen ilon tähden. SIllä että hänen henkensä oli wirwoitettu teiltä kaikilta.)

13. Διὰ τοῦτο παρεκεκλήμεθα. ἐπὶ δὲ τῇ παρακλήσει ὑμῶν περισσοτέρως μᾶλλον ἐχάρημεν ἐπὶ τῇ χαρᾷ Τίτου, ὅτι ἀναπέπαυται τὸ πνεῦμα αὐτοῦ ἀπὸ πάντων ὑμῶν·

13. δια τουτο παρακεκλημεθα επι τη παρακλησει υμων περισσοτερως δε μαλλον εχαρημεν επι τη χαρα τιτου οτι αναπεπαυται το πνευμα αυτου απο παντων υμων 13. dia toυto parakeklemetha epi te paraklesei υmon perissoteros de mallon echaremen epi te chara titoυ oti anapepaυtai to pneυma aυtoυ apo panton υmon

13 Because of this, now, we have been encouraged in your° encouragement, we rejoiced even-more rather upon the joy of Titus, because his spirit has been given-rest from all of you°.

13. Therefore we were comforted in your comfort: yea, and exceedingly the more joyed we for the joy of Titus, because his spirit was refreshed by you all.

13. Derfor ere vi blevne trøstede ved denne Trøst fra Eder; men endnu langt mere glædede vi os over Titus' Glæde, fordi hans Aand er bleven vederkvæget af Eder alle.

13. Derföre hafve vi nu fått hugsvalelse, deraf att I hugsvalade ären; dock än mycket mer hafve vi gladt oss för Titi fröjds skull; ty hans ande vardt vederqvickt af allom eder.

13. Sepärrast olleme meie trööstitud, teie trööstimisse pärrast, agga meie olleme paljo ennam römustud Titusse römo pärrast, et temma waim teist keikist on jahhutud.

13. Todėl mes pasiguodėme jūsų paguoda ir dar labiau nudžiugome dėl Tito džiaugsmo, nes jo dvasia buvo jūsų visų atgaivinta.

13. Derhalben sind wir getröstet worden, daß ihr getröstet seid. Überschwenglicher aber haben wir uns noch gefreut über die Freude des Titus; denn sein Geist ist erquickt an euch allen.

13. C'est pourquoi votre consolation nous a consolés; mais nous avons été encore plus réjouis par la joie de Tite, car son esprit a été restauré par vous tous;

13. Por tanto tomamos consolación de vuestra consolación: empero mucho más nos gozamos por el gozo de Tito, porque fué recreado su espíritu por todos vosotros.

13 Daarom zijn wij vertroost geworden over uw vertroosting; en zijn nog overvloediger verblijd geworden over de blijdschap van Titus, omdat zijn geest van u allen verkwikt is geworden.

13. Dlategośmy się ucieszyli z pociechy waszej; aleśmy się więcej ucieszyli z wesela Tytusowego, i ochłodzony jest duch jego od was wszystkich.

13. Annakokáért megvígasztalódtunk a ti vígasztalástokon; de sokkal inkább örültünk a Titus örömén, hogy az ő lelkét ti mindnyájan megnyugtattátok:

13 Посему мы утешились утешением вашим; а еще более обрадованы мы радостью Тита, что вы все успокоили дух его.

13. Того ж то втїшились ми втїшеннєм вашим; а й надто більш зрадїли радістю Титовою, що заспокоїв ся дух його від усїх вас.

14 Sillä jos olenkin jossakin kohden teitä hänelle kehunut, en ole joutunut häpeään, vaan niinkuin kaikki, mitä olemme teille puhuneet, on totta, niin on myös se, mistä olemme teitä Tiitukselle kehuneet, osoittautunut todeksi.

14 Sillä jos olen hänelle kerskannut jotain teihin nähden, en ole joutunut häpeään, vaan niin kuin olemme kaiken teille totuuden mukaan puhuneet, niin on myös kerskauksemme Tiituksen edessä osoittautunut todeksi.

14. Ja mitä minä hänen edessänsä teistä kerskannut olen, en minä sitä häpee; vaan niinkuin kaikki ovat todet, mitkä minä teille puhunut olen, niin on myös meidän kerskauksemme Tituksen edessä todeksi tullut.

14. Ja mitä minä hänen edesäns teistä kerscannut olen embä minä sitä häpe waan nijncuin caicki owat todet cuin minä teille puhunut olen: nijn on myös meidän kerscauxem Tituxen edesä todexi tullut.

14. Sille mite mine henen edesens teiste olen kerskannut/ eipe mine site Häpie/ Waan ninquin caiki todhet ouat iotca mine olen teiden cansan puhunut/ Nin ombi mös meiden Kerskauxen Titusen edhessä todhexi tullut. (Sillä mitä minä hänen edessänsä teistä olen kerskannut/ eipä minä sitä häpeä/ Waan niinkuin kaikki todet owat jotka minä olen teidän kanssan puhunut/ Niin ompi myös meidän kerskauksen Tituksen edessä todeksi tullut.)

14. ὅτι εἴ τι αὐτῷ ὑπὲρ ὑμῶν κεκαύχημαι, οὐ κατῃσχύνθην, ἀλλ’ ὡς πάντα ἐν ἀληθείᾳ ἐλαλήσαμεν ὑμῖν, οὕτω καὶ ἡ καύχησις ἡμῶν ἡ ἐπὶ Τίτου ἀλήθεια ἐγενήθη.

14. οτι ει τι αυτω υπερ υμων κεκαυχημαι ου κατησχυνθην αλλ ως παντα εν αληθεια ελαλησαμεν υμιν ουτως και η καυχησις ημων η επι τιτου αληθεια εγενηθη 14. oti ei ti aυto υper υmon kekaυchemai oυ kateschυnthen all os panta en aletheia elalesamen υmin oυtos kai e kaυchesis emon e epi titoυ aletheia egenethe

14 Because if I have boasted in anything on your° behalf to him, I was not ashamed, but as we spoke all things to you° in truth, so also, our boasting in Titus became truth.

14. For if I have boasted any thing to him of you, I am not ashamed; but as we spake all things to you in truth, even so our boasting, which I made before Titus, is found a truth.

14. Thi dersom jeg har roest Eder meget for ham, er jeg ikke bleven beskæmmet; men ligesom vi i alle Ting have talet Sandhed til Eder, saaledes er og vor Roes for Titus bleven Sandhed.

14. Hvad jag hafver berömt mig om eder för honom, det blyges mig intet; utan såsom vi all ting i sanningen hafve eder sagt, så är ock vår berömmelse för Tito sann vorden.

14. Sest kui minna temma wasto teitest middagi ollen kiitlenud, siis ei olle mul sest häbbi olnud, waid otsego meie teile keik töes olleme räkinud, nenda on ka meie kiitleminne Titusse wasto töeks sanud.

14. Taigi nelikau sugėdintas, kad jam buvau pasigyręs jumis, bet kaip ir viską jums teisingai kalbėjome, taip ir mūsų pasigyrimas Titui pasirodė teisingas.

14. Denn was ich vor ihm von euch gerühmt habe, darin bin ich nicht zu Schanden geworden; sondern, gleichwie alles wahr ist, was ich von euch geredet habe, also ist auch unser Rühmen vor Titus wahr geworden.

14. Et si je me suis glorifié de vous devant lui en quelque chose, je n'en ai point eu de confusion; mais comme nous avons dit toutes choses avec vérité, ainsi ce dont nous nous sommes glorifiés auprès de Tite, s'est trouvé la vérité.

14. Que si en algo me he gloriado con él de vosotros, no he sido avergonzado; ántes como todo lo que habíamos dicho a vosotros era con verdad, así también nuestra gloria con Tito fué hallada ser verdad.

14 Want indien ik iets bij hem over u geroemd heb, zo ben ik niet beschaamd geworden; maar gelijk wij alles met waarheid tot u gesproken hebben, alzo is ook onze roem, dien ik bij Titus geroemd heb, waarheid geworden.

14. A iż jeźlim się w czem przed nim z was chlubił, nie zawstydziłem się; ale jakośmy wam prawdziwie wszystko mówili, tak się też chluba nasza przed Tytusem prawdziwa pokazała.

14. Mert ha dicsekedtem valamit néki felőletek, nem maradtam szégyenben; de a mint ti néktek mindent igazán szólottam, azonképen a mi Titus előtt való dicsekvésünk is igazsággá lett.

14 Итак я не остался в стыде, если чем-либо о вас похвалился перед ним, но как вам мы говорили все истину, так и перед Титом похвала наша оказалась истинною;

14. Бо коли я хваливсь йому чим про вас, то не осоромив ся; а, як усе по правдї говорили ми вам, так і хвала наша перед Титом правдивою була.

15 Ja hänen sydämensä heltyy yhä enemmän teitä kohtaan, kun hän muistelee kaikkien teidän kuuliaisuuttanne, kuinka te pelolla ja vavistuksella otitte hänet vastaan.

15 Hänen sydämensä kiintyy yhä enemmän teihin, kun hän muistelee kaikkien teidän kuuliaisuuttanne, kuinka te pelolla ja vavistuksella otitte hänet vastaan.

15. Ja hänellä on sangen suuri sydämellinen halu teidän puoleenne, kuin hän kaikkein teidän kuuliaisuutenne muistaa, kuinka te pelvolla ja vavistuksella häntä otitte vastaan.

15. Ja hänellä on sangen suuri sydämelinen halu teidän puoleen cosca hän caickein teidän cuuliaisuttan muista cuinga te pelgolla ja wapistuxella händä wastan rupeisitta.

15. Ja henelle ombi sa'gen swri sydhemelinen lembi teiden polehen/ coska hen muista caikein teiden cwliaisudhen päle/ quinga te pelghon/ ia wapistuxen cansa hende wastanrupesitta. (Ja hänelle ompi sangen suuri sydämellinen lempi teidän puoleen/ koska hän muistaa kaikkein teidän kuuliaisuuden päälle/ kuinka te pelon/ ja wapistuksen kanssa häntä wastaan rupesitte.)

15. καὶ τὰ σπλάγχνα αὐτοῦ περισσοτέρως εἰς ὑμᾶς ἐστιν ἀναμιμνησκομένου τὴν πάντων ὑμῶν ὑπακοήν, ὡς μετὰ φόβου καὶ τρόμου ἐδέξασθε αὐτόν.

15. και τα σπλαγχνα αυτου περισσοτερως εις υμας εστιν αναμιμνησκομενου την παντων υμων υπακοην ως μετα φοβου και τρομου εδεξασθε αυτον 15. kai ta splagchna aυtoυ perissoteros eis υmas estin anamimneskomenoυ ten panton υmon υpakoen os meta foβoυ kai tromoυ edeksasthe aυton

15 And his affections are even-more toward you°, (while) he is remembering the obedience of all of you°, how with fear and trembling you° accepted him.

15. And his inward affection is more abundant toward you, whilst he remembereth the obedience of you all, how with fear and trembling ye received him.

15. Og han har særdeles hjertelig Kjærlighed til Eder, naar han tænker pa alle Eders Lydighed, hvorledes I annammede ham med Frygt og Bæven.

15. Och hans hjerta är öfvermåtton väl till sinnes om eder, då han tänker på allas edra lydno, huruledes I undfingen honom med räddhåga och bäfvan.

15. Ja temmal on üpris wägga halle südda teie wasto, kui ta mötleb teie keikide sannakuulmisse peäle, kuitao teie tedda kartusse ja wärristussega ollete wastowotnud.

15. Ir jo širdis dar labiau prisirišusi prie jūsų, nes jis prisimena jūsų paklusnumą ir kaip priėmėte jį su baime ir drebėdami.

15. Und er ist überaus herzlich wohl gegen euch gesinnt, wenn er gedenkt an euer aller Gehorsam, wie ihr ihn mit Furcht und Zittern habt aufgenommen.

15. Aussi quand il se souvient de l'obéissance de vous tous, et comment vous l'avez reçu avec crainte et tremblement, son affection pour vous en devient plus grande.

15. Y su entrañable afecto es más abundante para con vosotros, cuando se acuerda de la obediencia de todos vosotros; y de como le recibisteis con temor y temblor.

15 En zijn innerlijke bewegingen zijn te overvloediger jegens u, als hij u aller gehoorzaamheid overdenkt, hoe gij hem met vreze en beven hebt ontvangen.

15. A wnętrzności jego tem więcej skłonione są ku wam, gdy wspomina posłuszeóstwo wszystkich was, i jakoście go bojaźnią i ze drżeniem przyjęli.

15. És ő még jobb szívvel van irántatok, visszaemlékezvén mindnyájatoknak engedelmességére, [9†] hogy félelemmel és rettegéssel fogadtátok őt.

15 и сердце его весьма расположено к вам, при воспоминании о послушании всех вас, как вы приняли его со страхом и трепетом.

15. Серце ж його ще більш до вас (прихиляєть ся), згадуючи послух усїх вас, з яким страхом і трепетом прийняли його.

16 Minä iloitsen, että kaikessa voin olla teistä turvallisella mielellä.

16 Iloitsen siis koska kaikessa luotan teihin.

16. Minä siis iloitsen, että minä kaikissa asioissa teihin taidan luottaa.

16. Minä iloidzen että minä caikisa asioisa teihin saan turwata.

16. Mine iloitzen/ ette mine caikissa asijoissa vskallan teiden tyghen. (Minä iloitsen/ että minä kaikissa asioissa uskallan teidän tykön.)

16. χαίρω ὅτι ἐν παντὶ θαρρῶ ἐν ὑμῖν.

16. χαιρω {VAR2: ουν } οτι εν παντι θαρρω εν υμιν 16. chairo {VAR2: oυn } oti en panti tharro en υmin

16 I rejoice that in everything I have courage in you°.

16. I rejoice therefore that I have confidence in you in all things.

16. Derfor glæder jeg mig, at jeg i Alt kan lide paa Eder.

16. Jag fröjdar mig, att jag allt godt må förse mig till eder.

16. Sepärrast ollen ma römus, et minna keikis teie peäle woin lota.

16. Todėl džiaugiuosi, kad visais atžvilgiais galiu jumis pasitikėti.

16. Ich freue mich, daß ich mich zu euch alles Guten versehen darf.

16. Je me réjouis donc de ce qu'en toutes choses j'ai confiance en vous.

16. Así que me regocijo de que en todo tengo confianza de vosotros.

16 Ik verblijde mij dan, dat ik in alles van u vertrouwen mag hebben.

16. Raduję się tedy, iż wam we wszystkiem mogę zaufać.

16. Örülök, hogy mindenképen bízhatom [10†] bennetek.

16 Итак радуюсь, что во всем могу положиться на вас.

16. Радуюсь оце, що у всьому можу звіритись вам.