10 luku

Paavali pyytää korinttolaisia käyttäytymään niin, ettei hänen tarvitsisi esiintyä ankarasti heitä kohtaan 1 – 6, torjuu vastustajainsa väitteen, että hän kirjeissään muka kyllä on mahtava, mutta läsnä ollessaan heikko 7 – 11; ei tahdo kerskata muiden työstä, vaan hänen kerskauksenaan on Herra 12 – 18.

1 Minä, Paavali, itse kehoitan teitä Kristuksen laupeuden ja lempeyden kautta, minä, joka olen muka nöyrä kasvotusten teidän kanssanne, mutta poissa ollessani rohkea teitä kohtaan,

1 Minä, Paavali, itse kehoitan teitä Kristuksen sävyisyyden ja lempeyden nimessä, minä, joka kasvotusten kanssanne olen nöyrä, mutta poissa olevana rohkea teitä kohtaan.

1. Mutta minä Paavali neuvon teitä Kristuksen siveyden ja vakuuden tähden, minä, joka teidän tykönänne ollessani kehno olen, vaan poissa ollessani olen rohkia teitä vastaan.

1. Mutta minä Pawali neuwon teitä Christuxen siweyden ja kärsimisen tähden minä joca teidän tykönän ollesani kehno olen waan poisollesani olen minä rohkia teitä wastan.

1. MUtta mine itze Pauali manan teitä Christusen siueydhen ia Lakiudhen cautta/ Mine ioca teiden keskenä tykenollesani kehno olen/ waan poisollesani olen rochkia teite wastan. (Mutta minä itse Pawali manaan teitä Kristuksen siweyden ja lakeuden kautta/ Minä joka teidän keskenän tykön ollessani kehno olen/ waan pois ollessani olen rohkea teitä wastaan.)

1. Αὐτὸς δὲ ἐγὼ Παῦλος παρακαλῶ ὑμᾶς διὰ τῆς πραότητος καὶ ἐπιεικείας τοῦ Χριστοῦ, ὃς κατὰ πρόσωπον μὲν ταπεινὸς ἐν ὑμῖν, ἀπὼν δὲ θαρρῶ εἰς ὑμᾶς·

1. αυτος δε εγω παυλος παρακαλω υμας δια της πραοτητος και επιεικειας του χριστου ος κατα προσωπον μεν ταπεινος εν υμιν απων δε θαρρω εις υμας 1. aυtos de ego paυlos parakalo υmas dia tes praotetos kai epieikeias toυ christoυ os kata prosopon men tapeinos en υmin apon de tharro eis υmas

1 Now I, Paul, myself, encourage you° through the meekness and gentleness of Christ, who (when) face to face (am) indeed humble among you°, but being absent am courageous toward you°.

1. Now I Paul myself beseech you by the meekness and gentleness of Christ, who in presence am base among you, but being absent am bold toward you:

1. Men jeg selv, Paulus, formaner Eder ved Christi Sagtmodighed og Mildhed, jeg, som vel, nærværende iblandt Eder, er ydmyg, men fraværende bruger Myndighed mod Eder.

1. Men jag Paulus förmanar eder, genom Christi saktmodighet och mildhet; jag som ringa är, när jag är när eder; men frånvarandes är jag dristig vid eder.

1. Agga minna isse Paulus maenitsen teid Kristusse tassase ja järrele-andja mele läbbi , kes ma teie jures olles kül allandik ollen, agga julge ollen teie wasto, kui ma ärra ollen.

1. Aš pats, Paulius, jus maldauju Kristaus romumu ir švelnumu­aš, kuris ‘‘akyse su jumis esu toks nusižeminęs, o už akių toks drąsus’‘.

1. Ich aber, Paulus, ermahne euch durch die Sanftmütigkeit und Lindigkeit Christi, der ich gegenwärtig unter euch gering bin, abwesend aber dreist gegen euch.

1. Au reste, moi Paul, je vous prie, par la douceur et la bonté de Christ, moi qui suis humble en votre présence, mais qui suis plein de hardiesse envers vous, quand je suis absent;

1. RUÉGOOS, empero, yo Pablo, por la mansedumbre y dulzura de Cristo, (yo que en presencia soy despreciable entre vosotros, pero que estando ausente soy osado para con vosotros,)

1 Voorts ik Paulus zelf bid u, door de zachtmoedigheid en goedertierenheid van Christus, die, tegenwoordig zijnde, wel gering ben onder u, maar afwezend stout ben tegen u;

1. Ja też Paweł sam was proszę przez cichość i dobrotliwość Chrystusową, który gdym jest wam przytomny, jestem pokorny między wami; lecz gdym nie jest przytomny, jestem śmiały przeciwko wam.

1. Magam pedig, én Pál, kérlek titeket a Krisztus szelídségére [1†] és engedelmességére, a ki szemtől szemben ugyan alázatos [2†] vagyok közöttetek, de távol bátor vagyok irántatok;

1 Я же, Павел, который лично между вами скромен, а заочно против вас отважен, убеждаю вас кротостью и снисхождением Христовым.

1. Сам же я Павел благаю вас лагідностю і тихостю Христовою, а що в вічі смиренний між вами, а, не будучи між вами, сьміливий проти вас;

2 ja pyydän, ettei minun, kun tulen teidän tykönne, tarvitsisi käyttää sitä rohkeutta, millä aion luottavaisesti uskaltaa käydä eräiden kimppuun, jotka ajattelevat meistä, aivan kuin vaeltaisimme lihan mukaan.

2 Pyydän kuitenkin, ettei minun läsnä olevana tarvitsisi esiintyä rohkeasti luottamuksessa, jonka nojalla aion uskaltautua eräitä vastaan, jotka katsovat meidän vaeltavan lihan mukaan.

2. Mutta minä rukoilen teitä, ettei minua vaadittaisi rohkiaksi tykönä ollessani, niinkuin minulla luullaan rohkeus muutamia vastaan olevan, jotka meidän luulevat lihan jälkeen vaeltavan.

2. Mutta minä rucoilen teitä ettei minua waaditais rohkiaxi tykönä ollesani ja nijncuin minulla luullan rohkeus muutamita wastan olewan jotca meitä luulewat meidän lihamma jälken waeldawan.

2. Mutta mine rucolen teite/ ettei minua waadhitaisi tykenollesani rochkiasti kieuttemen/ ia site Kempiutta prwcaman/ ioca minun päleni luullan mutomita wastan/ iotca meite aruauat/ ninquin me lihalisella taualla waelaisimma. (Mutta minä rukoilen teitä/ ettei minua waadittaisi tykön ollessani rohkeasti kiwittämän/ ja sitä kempiyttä pruukaaman/ joka minun päälläni luullaan muutamia wastaan/ jotka meitä arwaawat/ niinkuin me lihallisella tawalla waeltaisimme.)

2. δέομαι δὲ τὸ μὴ παρὼν θαρρῆσαι τῇ πεποιθήσει ᾗ λογίζομαι τολμῆσαι ἐπί τινας τοὺς λογιζομένους ἡμᾶς ὡς κατὰ σάρκα περιπατοῦντας.

2. δεομαι δε το μη παρων θαρρησαι τη πεποιθησει η λογιζομαι τολμησαι επι τινας τους λογιζομενους ημας ως κατα σαρκα περιπατουντας 2. deomai de to me paron tharresai te pepoithesei e logizomai tolmesai epi tinas toυs logizomenoυs emas os kata sarka peripatoυntas

2 But I am beseeching (you)° (not (while) I am present*) to be courageous with the confidence in which I am reasoning to dare against some who reason us as walking according to the flesh.

2. But I beseech you, that I may not be bold when I am present with that confidence, wherewith I think to be bold against some, which think of us as if we walked according to the flesh.

2. Men jeg beder, at jeg ikke nærværende maa komme til at bruge Myndighed med den Tillid, hvormed man mener at jeg fordrister mig mod Nogle, som ansee os for at omgaaes efter Kjødet.

2. Men jag beder eder, att jag icke skall nödgas närvarandes handla dristeliga, och bruka den djerfhet som man mig tillägger, emot några, som oss räkna såsom vi vandrade efter köttet.

2. Agga ma pallun, et mul ei olle tarwis teie jures olles, julge olla se julgussega, misga mind arwatakse liaks julge olnud ollewad nende wasto, kes meid arwawad otsego lihha järrel käiwad.

2. Aš jus maldauju, kad atvykęs neturėčiau pasirodyti smarkuoliu, pasiryžusiu griežtai sudrausti kai kuriuos, manančius, jog mes elgėmės pagal kūną.

2. Ich bitte aber, daß mir nicht not sei, gegenwärtig dreist zu handeln und der Kühnheit zu brauchen, die man mir zumißt, gegen etliche, die uns schätzen, als wandelten wir fleischlicherweise.

2. Je vous prie, quand je serai présent, que je ne sois pas obligé de me servir avec confiance de cette hardiesse, avec laquelle j'ai dessein d'agir contre quelques-uns qui nous regardent comme marchant selon la chair.

2. Ruégoos, pues, que cuando estuviere presente, no tenga que ser atrevido con la confianza con que pienso ser osado contra algunos, que nos tienen como si anduviésemos según la carne:

2 Ik bid dan, dat ik, tegenwoordig zijnde, niet stout moge zijn met die vrijmoedigheid, waarmede ik geacht word stoutelijk gehandeld te hebben tegen sommigen, die ons achten, alsof wij naar het vlees wandelden.

2. A proszę, abym będąc przytomnym, nie musiał być śmiały tą śmiałością, o której myślę, abym śmiały był przeciwko niektórym, którzy nas szacują, jakobyśmy według ciała chodzili.

2. Kérlek pedig, hogy a mikor jelen leszek, ne kelljen bátornak lennem ama bizodalomnál fogva, a melylyel úgy gondolom bátor lehetek némelyekkel szemben, a kik úgy gondolkodnak felőlünk, mintha mi test szerint élnénk.

2 Прошу, чтобы мне по пришествии моем не прибегать к той твердой смелости, которую думаю употребитьпротив некоторых, помышляющих о нас, что мы поступаем по плоти.

2. благаю ж, щоб, бувши між вами, не бути сьміливим з тією певнотою, якою думаю осьмілитись проти деяких, що думають про нас, нїби ми ходимо по тїлу.

3 Vaikka me vaellammekin lihassa, emme kuitenkaan lihan mukaan sodi;

3 Sillä vaikka lihassa vaellamme, emme lihan mukaan sodi.

3. Sillä ehkä me lihassa vaellamme, emmepä me sentähden lihan jälkeen sodi.

3. Sillä ehkä me lihasa waellamme embä me sentähden lihan jälken sodi.

3. Sille echke me Lihassa waella'me/ eipe me senwoxi lihalisella taualla sodhi. (Sillä ehkä me lihassa waellamme/ eipä me sen wuoksi lihallisella tawalla sodi.)

3. Ἐν σαρκὶ γὰρ περιπατοῦντες οὐ κατὰ σάρκα στρατευόμεθα·

3. εν σαρκι γαρ περιπατουντες ου κατα σαρκα στρατευομεθα 3. en sarki gar peripatoυntes oυ kata sarka strateυometha

3 For* (although) we are walking in the flesh, we are not warring according to the flesh.

3. For though we walk in the flesh, we do not war after the flesh:

3. Vistnok omgaaes vi i Kjødet, men vi stride ikke efter Kjødet;

3. Ty ändock vi vandre i köttet, likväl stride vi icke efter köttet.

3. Sest meie käime kül lihha sees; agga meie ei söddi mitte lihha wisi järrele,

3. Nors mes gyvename kūne, kovojame ne pagal kūną.

3. Denn ob wir wohl im Fleisch wandeln, so streiten wir doch nicht fleischlicherweise.

3. Car quoique nous marchions dans la chair, nous ne combattons point selon la chair.

3. Porque aunque andamos en la carne, no militamos según la carne:

3 Want wandelende in het vlees, voeren wij den krijg niet naar het vlees;

3. Albowiem w ciele chodząc, nie według ciała walczymy,

3. Mert noha testben élünk, de nem test szerint [3†] vitézkedünk.

3 Ибо мы, ходя во плоти, не по плоти воинствуем.

3. Бо ходячи в тїлї, не по тїлу воюємо:

4 sillä meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset, vaan ne ovat voimalliset Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia.

4 Meidän sota-aseemme eivät näet ole lihalliset, vaan voimalliset linnoitusten hajoittamiseen Jumalan avulla*.

4. Sillä meidän sota-aseemme ei ole lihalliset, vaan väkevät Jumalan edessä kukistamaan varjeluksia.

4. Sillä ei meidän sotaasem ole lihalliset waan wäkewät Jumalan edes cukistaman nijtä warjeluxia joilla me aiwoituxet lyömme maahan

4. Sille ettei meiden Sotaaset ole lihaliset/ waan wäkeuet Jumalan edes alaskukistaman nijte Warieluxi/ ioinenga cansa me mahanlööme ne Aighotuxet (Sillä ettei meidän sota-aseet ole lihalliset/ waan wäkewät Jumalan edes alas kukistamaan niitä warjelluksia/ joidenka kanssa me maahan lyömme ne ajatukset.)

4. τὰ γὰρ ὅπλα τῆς στρατείας ἡμῶν οὐ σαρκικὰ, ἀλλὰ δυνατὰ τῷ Θεῷ πρὸς καθαίρεσιν ὀχυρωμάτων·

4. τα γαρ οπλα της στρατειας ημων ου σαρκικα αλλα δυνατα τω θεω προς καθαιρεσιν οχυρωματων 4. ta gar opla tes strateias emon oυ sarkika alla dυnata to theo pros kathairesin ochυromaton

4 For* the weapons of our warfare (are) not fleshly, but (are) mighty in God, toward (the) demolition of strongholds,

4. For the weapons of our warfare are not carnal, but mighty through God to the pulling down of strong holds;)

4. thi vore Stridsvaaben ere ikke kjødelige, men mægtige ved Gud til Befæstningers Forstyrrelse,

4. Ty vår krigsvapen äro icke köttslig, utan mägtig för Gud, att nederslå fäste;

4. Sest meie woitlemisse söariistad ei olle mitte lihhalikkud, waid wäggewad Jummala läbbi kantsid ärrarikkuma,

4. Mūsų kovos ginklai ne kūniški, bet galingi Dieve griauti tvirtoves.

4. Denn die Waffen unsrer Ritterschaft sind nicht fleischlich, sondern mächtig vor Gott, zu zerstören Befestigungen;

4. En effet, nos armes de guerre ne sont pas charnelles, mais elles sont puissantes en Dieu, pour renverser les forteresses,

4. (Porque las armas de nuestra milicia no son carnales, sino poderosas de parte de Dios para destrucción de fortalezas;)

4 Want de wapenen van onzen krijg zijn niet vleselijk, maar krachtig door God, tot nederwerping der sterkten;

4. (Albowiem broó żołnierstwa naszego nie jest cielesna, ale z Boga jest, mocna ku zburzeniu miejsc obronnych.)

4. Mert a mi vitézkedésünk fegyverei nem testiek, hanem erősek [4†] az Istennek, erősségek [5†] lerontására;

4 Оружия воинствования нашего не плотские, но сильные Богом на разрушение твердынь: ими ниспровергаем замыслы

4. (бо зброя воювання нашого не тїлесна, а сильна Богом на зруйнованнє твердинь,)

5 Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle

5 Me lannistamme järkeilyt ja kaiken korskean, joka pöyhkeilee Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle.

5. Ja me maahan lyömme aivoitukset ja kaiken korkeuden, joka hänensä korottaa Jumalan tuntemista vastaan, ja vangiksi otamme kaiken ajatuksen Kristuksen kuuliaisuuden alle,

5. Ja caiken corkeuden cuin hänens corgotta Jumalan tundemista wastan ja fangixi otamme caiken ajatuxen Christuxen cuuliaisuden ala:

5. ia caiken Corkiudhen/ quin henens ylesnostapi Jumalan Tundemisen wastan/ Ja Fangixi otamma caiken aijatoxen Christusen cwliaisudhen ala/ (ja kaiken korkeuden/ kuin hänens ylös nostaapi Jumalan tuntemista wastaan/ Ja wangiksi otamme kaiken ajatuksen Kristuksen kuuliaisuuden alle/)

5. λογισμοὺς καθαιροῦντες καὶ πᾶν ὕψωμα ἐπαιρόμενον κατὰ τῆς γνώσεως τοῦ Θεοῦ, καὶ αἰχμαλωτίζοντες πᾶν νόημα εἰς τὴν ὑπακοὴν τοῦ Χριστοῦ,

5. λογισμους καθαιρουντες και παν υψωμα επαιρομενον κατα της γνωσεως του θεου και αιχμαλωτιζοντες παν νοημα εις την υπακοην του χριστου 5. logismoυs kathairoυntes kai pan υpsoma epairomenon kata tes gnoseos toυ theoυ kai aichmalotizontes pan noema eis ten υpakoen toυ christoυ

5 demolishing (evil) reasonings and every exalted thing which is lifting itself up against the knowledge of God and capturing every device (of the Adversary) to the obedience of the Christ;

5. Casting down imaginations, and every high thing that exalteth itself against the knowledge of God, and bringing into captivity every thought to the obedience of Christ;

5. idet vi forstyrre Anslag og al Høihød, som opløfter sig imod Guds Kundskab, og tage alt Tanke til Fange undre Christi Lydighed,

5. Med hvilko vi kullslå de anslag, och all höghet som sig upphäfver emot Guds kunskap; och tillfångatage allt förnuft under Christi lydno;

5. Ja meie rikkume ärra need mötlemissed, ja keik körgust, mis ennast sureks töstab Jummala tundmisse wasto, ja wöttame keik mötted wangi Kristusse sannakuulmisse alla;

5. Jais mes nugalime samprotavimus ir bet kokią puikybę, kuri sukyla prieš Dievo pažinimą, ir paimame nelaisvėn kiekvieną mintį, kad paklustų Kristui,

5. wir zerstören damit die Anschläge und alle Höhe, die sich erhebt wider die Erkenntnis Gottes, und nehmen gefangen alle Vernunft unter den Gehorsam Christi

5. Pour détruire les raisonnements et toute hauteur qui s'élève contre la connaissance de Dieu, et pour amener toute pensée captive à l'obéissance de Christ;

5. Derribando conceptos, y toda cosa alta que se levanta contra la ciencia de Dios; y cautivando todo entendimiento a la obediencia de Cristo,

5 Dewijl wij de overleggingen ter nederwerpen, en alle hoogte, die zich verheft tegen de kennis van God, en alle gedachte gevangen leiden tot de gehoorzaamheid van Christus;

5. Burząc rady i wszelaką wysokość, wynoszącą się przeciwko znajomości Bożej, i podbijając wszelaką myśl pod posłuszeóstwo Chrystusowe;

5. Lerontván okoskodásokat és minden magaslatot, a mely Isten ismerete ellen emeltetett, és foglyul ejtvén minden gondolatot, hogy engedelmeskedjék a Krisztusnak;

5 и всякое превозношение, восстающее против познания Божия, и пленяем всякое помышление в послушание Христу,

5. руйнуючи видумки і всяку висоту, що встає проти знання Божого, і займаючи в полонь усякий розум на послух Христу,

6 ja olemme valmiit rankaisemaan kaikkea tottelemattomuutta, kunhan te ensin olette täysin kuuliaisiksi tulleet.

6 Olemme myös valmiit rankaisemaan kaikkea tottelemattomuutta, kun teidän kuuliaisuutenne on tullut täydelliseksi.

6. Ja olemme valmiit kostamaan kaikkea kovakorvaisuutta, kuin teidän kuuliaisuutenne täytetään.

6. Ja olemma walmit costaman caickia cowacorwaisutta cosca teidän cuuliaisuden täytetän. Duomidzettaco te näkywäisten jälken.

6. Ja me olema walmihit costaman caiken cwlemattudhen/ coska teiden cwliaisus teutetään. Domitzetteko te ninen ielkin iotca näkyuet. (Ja me olemme walmiit kostamaan kaiken kuulemattomuuden/ koska teidän kuuliaisuus täytetään. Tuomitsetteko te niiden jälkeen jotka näkywät.)

6. καὶ ἐν ἑτοίμῳ ἔχοντες ἐκδικῆσαι πᾶσαν παρακοήν, ὅταν πληρωθῇ ὑμῶν ἡ ὑπακοή.

6. και εν ετοιμω εχοντες εκδικησαι πασαν παρακοην οταν πληρωθη υμων η υπακοη 6. kai en etoimo echontes ekdikesai pasan parakoen otan plerothe υmon e υpakoe

6 and having in readiness to avenge all disobedience*, whenever your° obedience is fulfilled.

6. And having in a readiness to revenge all disobedience, when your obedience is fulfilled.

6. og ere rede til at straffe al Ulydighed, naar Eders Lydighed er fuldkommet.

6. Och äro redebogne att hämnas alla olydno, när edor lydnad fullbordad är.

6. Ja olleme walmis keik sannakuulmatta wisid nuhtlema, kui teie sannakuulminne saab täis sanud.

6. esame pasiruošę nubausti kiekvieną neklusnumą, kai tik jūsų klusnumas taps tobulas.

6. und sind bereit, zu rächen allen Ungehorsam, wenn euer Gehorsam erfüllt ist.

6. Et nous sommes prêts à punir toute désobéissance, lorsque votre obéissance sera complète.

6. Y estando prestos para castigar a toda desobediencia, desde que vuestra obediencia fuere cumplida.

6 En gereed hebbende, hetgeen dient om te wreken alle ongehoorzaamheid, wanneer uw gehoorzaamheid zal vervuld zijn.

6. I w pogotowiu mając pomstę na wszelakie nieposłuszeóstwo, gdy się wypełni posłuszeóstwo wasze.

6. És készen állván [6†] megbüntetni minden engedetlenséget, mihelyst teljessé lesz a ti engedelmességtek.

6 и готовы наказать всякое непослушание, когда вашепослушание исполнится.

6. і будучи на поготові помститись над усяким непослухом, як сповнить ся ваш послух.

7 Nähkää, mitä silmäin edessä on. Jos joku on mielessään varma siitä, että hän on Kristuksen oma, ajatelkoon hän edelleen mielessään, että samoin kuin hän on Kristuksen, samoin olemme mekin.

7 Nähkää, mitä silmäin edessä on. Jos joku on itsessään* varma siitä, että hän on Kristuksen oma, päätelköön vielä itsestään, että samoin kuin hän on Kristuksen, niin mekin olemme (Kristuksen).

7. Katsotteko te niiden jälkeen, mitkä silmäin edessä ovat? Jos joku uskaltaa sen päälle, että hän on Kristuksen oma, se ajatelkaan itsellänsä, että niinkuin hän on Kristuksen oma, niin olemme mekin Kristuksen omat.

7. Jos jocu uscalda sen päälle että hän on Christuxen oma se ajatelcan idzelläns että nijncuin hän on Christuxen oma nijn olemma me myös Christuxen omat.

7. Jos iocu vskalda senpäle/ ette hen on Christusen oma/ Se aijatelkan mös itzellense/ ette ninquin hen on Christusen oma/ nin mös me olema Christusen omat. (Jos joku uskaltaa sen päälle/ että hän on Kristuksen oma/ Se ajatelkaan myös itsellensä/ että niinkuin hän on Kristuksen oma/ niin myös me olemme Kristuksen omat.)

7. Τὰ κατὰ πρόσωπον βλέπετε. εἴ τις πέποιθεν ἑαυτῷ Χριστοῦ εἶναι, τοῦτο λογιζέσθω πάλιν ἀφ’ ἑαυτοῦ, ὅτι καθὼς αὐτὸς Χριστοῦ οὕτω καὶ ἡμεῖς Χριστοῦ.

7. τα κατα προσωπον βλεπετε ει τις πεποιθεν εαυτω χριστου ειναι τουτο λογιζεσθω παλιν αφ εαυτου οτι καθως αυτος χριστου ουτως και ημεις χριστου 7. ta kata prosopon βlepete ei tis pepoithen eaυto christoυ einai toυto logizestho palin af eaυtoυ oti kathos aυtos christoυ oυtos kai emeis christoυ

7 Are you° looking at things according to (their) countenance? If anyone has confidence in himself to be Christ’s, let him count this again from (within) himself, that, just-as he (is) Christ’s, so (are) we also Christ’s.

7. Do ye look on things after the outward appearance? If any man trust to himself that he is Christ's, let him of himself think this again, that, as he is Christ's, even so are we Christ's.

7. See I paa det Udvortes? Dersom Nogen hos sig selv har den Tillid at han er Christi, han slutte igjen fra sig selv, at ligesom han er Christi, saaledes ere ogsaa vi Christi.

7. Dömen I efter ansigtet? Om någor förlåter sig derpå, att han hörer Christo till, han tänke det ock med sig sjelf, att, såsom han hörer Christo till, så höre ock vi Christo till.

7. Kas teie watate silma-näo järrele? kui kegi ennese meles se peäle julge on, et temma Kristusse pärralt on, se arwago sedda jälle isseennesest, et otsego temma Kristusse pärralt on, nenda olleme meie ka Kristusse pärralt.

7. Negi viską vertinate pagal išorę? Jei kas pasitiki, kad yra Kristaus, tegul pamąsto dar kartą: kaip jis Kristaus, taip ir mes.

7. Richtet ihr nach dem Ansehen? Verläßt sich jemand darauf, daß er Christo angehöre, der denke solches auch wiederum bei sich, daß, gleichwie er Christo angehöre, also auch wir Christo angehören.

7. Regardez-vous aux apparences? Si quelqu'un est persuadé en lui-même qu'il appartient à Christ, qu'il se dise aussi en lui-même, que comme il appartient à Christ, nous lui appartenons aussi.

7. ¿Miráis las cosas según la apariencia exterior? Si alguno está confiado en sí mismo que es de Cristo, esto también piense por sí mismo, que como él es de Cristo, así también nosotros somos de Cristo.

7 Ziet gij aan wat voor ogen is? Indien iemand bij zichzelven betrouwt, dat hij van Christus is, die denke dit wederom uit zichzelven, dat gelijkerwijs hij van Christus is, alzo ook wij van Christus zijn.

7. Na toż tylko, co przed oczyma jest, patrzycie? Mali kto tę nadzieję o sobie, iż jest Chrystusowy, niechże też to sam z siebie uważa, iż jako on jest Chrystusowy, tak też i my Chrystusowymi jesteśmy.

7. A szem előtt valókra néztek? Ha valaki azt hiszi magáról, hogy ő a Krisztusé, viszont azt is gondolja meg önmagában, hogy a mint ő maga [7†] a Krisztusé, azonképen mi is a Krisztuséi vagyunk.

7 На личность ли смотрите? Кто уверен в себе, что онХристов, тот сам по себе суди, что, как онХристов, так и мы Христовы.

7. Хиба ви на лице дивитесь? Коли хто певен у собі, що він Христів, нехай знов по собі думає так, що, як він Христів, так і ми Христові.

8 Ja vaikka minä jonkun verran enemmänkin kerskaisin siitä vallastamme, jonka Herra on antanut teitä rakentaaksemme eikä kukistaaksemme, en ole häpeään joutuva.

8 Sillä vaikka kerskaisinkin jonkin verran enemmän vallastamme, jonka Herra on (meille) antanut teidän rakentamistanne eikä kukistamistanne varten, en ole häpeään joutuva,

8. Sillä jos minä vielä enemmän kerskaisin meidän vallastamme, jonka Herra meille antanut on teidän parannukseksenne, ja ei kadotukseksenne, enpä minä häpeäisi,

8. Ja jos minä wielä enämmän idziäni kerscaisin meidän wallastam cuin HERra meille andanut on teidän parannuxexen ja ei pahennuxexen embä minä sijttekän häpiäis.

8. Ja ios mine mös iotakin enemin kerskasin itzeni meiden Wallastan/ ionga HErra meille andanut on/ teidhen paranoxexi/ ia ei teidhen turmioxi/ eipe mine wiele sijtteken häpijeisi. (Ja jos minä myös jotakin enemmin kerskaisin itseni meidän wallastan/ jonka Herra meille antanut on/ teidän parannukseksi/ ja ei teidän turmioksi/ eipä minä wielä sittenkään häpeäisi.)

8. ἐάν τε γὰρ καὶ περισσότερόν τι καυχήσομαι περὶ τῆς ἐξουσίας ἡμῶν, ἧς ἔδωκεν ὁ Κύριος ἡμῖν εἰς οἰκοδομὴν καὶ οὐκ εἰς καθαίρεσιν ὑμῶν, οὐκ αἰσχυνθήσομαι,

8. εαν τε γαρ και περισσοτερον τι καυχησωμαι περι της εξουσιας ημων ης εδωκεν ο κυριος ημιν εις οικοδομην και ουκ εις καθαιρεσιν υμων ουκ αισχυνθησομαι 8. ean te gar kai perissoteron ti kaυchesomai peri tes eksoυsias emon es edoken o kυrios emin eis oikodomen kai oυk eis kathairesin υmon oυk aischυnthesomai

8 For* even if I am boasting even-more (of) something concerning our authority (which the Lord gave to us *for (your°) building up and not *for your° demolition), I will not be shamed;

8. For though I should boast somewhat more of our authority, which the Lord hath given us for edification, and not for your destruction, I should not be ashamed:

8. Ja, dersom jeg endog vilde rose mig ydermere af den Magt, som Herren gav os til Eders Opbyggelse, og ikke til Eders Nedbrydelse, da vilde jeg ikke blive beskæmmet.

8. Och om jag ock något mer berömde mig om våra magt, hvilka Herren oss gifvit hafver, eder till förbättring, och icke till förderf, ville jag ändå icke blygas.

8. Sest kui minna ka middagi ennam peaksin kiitlema meie melewallast, mis Issand meile on annud parrandusseks, ja ei mitte teie ärrarikkumisseks, ei saaks ma mitte häbbisse,

8. O jei panorėčiau daugiau pasigirti ta valdžia, kurią Viešpats mums suteikė jūsų ugdymui, o ne griovimui, tai nebūtų man gėdos.

8. Und so ich auch etwas weiter mich rühmte von unsrer Gewalt, welche uns der HERR gegeben hat, euch zu bessern, und nicht zu verderben, wollte ich nicht zu Schanden werden.

8. Et quand même je me glorifierais encore davantage de la puissance que le Seigneur nous a donnée pour l'édification, et non pour votre destruction, je n'en recevrais point de honte;

8. Porque aunque yo me jacte algún tanto más de nuestra potestad, (la cual el Señor nos dió para edificación, y no para vuestra destrucción,) no me avergonzaré.

8 Want indien ik ook iets overvloediger zou roemen van onze macht, welke de Heere ons gegeven heeft tot stichting, en niet tot uw nederwerping, zo zal ik niet beschaamd worden;

8. Albowiem choćbym się ja też co więcej chełpił z mocy naszej, którą nam dał Pan ku zbudowaniu, a nie ku zepsowaniu waszemu, nie zawstydzę się;

8. Mert ha még egy kissé felettébb dicsekedem [8†] is a mi hatalmunkkal, a [9†] melyet az Úr a ti építéstekre és nem megrontásotokra adott, én nem vallok szégyent;

8 Ибо если бы я и более стал хвалиться нашею властью, которую Господь дал нам к созиданию, а не к расстройству вашему, то не остался бы в стыде.

8. Бо коли б я ще більш хвалив ся властю нашою, що дав нам Господь на збудуваннє, а не на зруйнуваннє ваше, то не осоромив ся б.

9 Tämän minä sanon, ettei näyttäisi siltä, kuin peloittelisin teitä kirjeilläni.

9 jottei näyttäisi siltä kuin peloittelisin teitä kirjeilläni.

9. Etten minä näkyisi teitä lähetyskirjoilla peljättäväni.

9. ( Mutta minä sanon ) ettei teidän pitä luuleman nijncuin minä teitä Lähetyskirjallani peljätäisin.

9. (Mutta sen mine sanon) ettei teiden luuleman pidhe/ quin mine tahdhoisin teite peliettä Lehetuskiriain cautta. ((Mutta sen minä sanon) ettei teidän luuleman pidä/ kuin minä tahtoisin teitä peljättää lähetyskirjain kautta.)

9. ἵνα μὴ δόξω ὡς ἂν ἐκφοβεῖν ὑμᾶς διὰ τῶν ἐπιστολῶν.

9. ινα μη δοξω ως αν εκφοβειν υμας δια των επιστολων 9. ina me dokso os an ekfoβein υmas dia ton epistolon

9 in order that I may not seem as if (I wished) to make you° fearful through my letters.

9. That I may not seem as if I would terrify you by letters.

9. Paa det jeg ikke skal synes at ville forfærde Eder ved Breve,

9. Men detta säger jag, på det I icke skolen tänka, att jag hade velat förskräcka eder med bref.

9. Et mind ei arwata, kui tahhaksin minna ramatude läbbi teid hirmutada.

9. Beje, nenorėčiau pasirodyti bauginąs jus laiškais.

9. Das sage ich aber, daß ihr nicht euch dünken lasset, als hätte ich euch wollen schrecken mit Briefen.

9. Afin qu'on ne croie pas que je veuille vous intimider par mes lettres.

9. A fin de que no parezca como que os quiero espantar por cartas.

9 Opdat ik niet zou schijnen, alsof ik u door de brieven wilde verschrikken.

9. Abym się nie zdał, jakobym was straszył przez listy.

9. Hogy ne láttassam, mintha csak ijesztgetnélek a leveleim [10†] által.

9 Впрочем, да не покажется, что я устрашаю вас только посланиями.

9. (Та) щоб не здаватись, наче б лякав вас посланнями, -

10 Sillä hänen kirjeensä ovat, sanotaan, kyllä mahtavat ja pontevat, mutta ruumiillisesti läsnäollessaan hän on heikko, eikä hänen puheensa ole minkään arvoista.

10 Sillä "Paavalin kirjeet", sanotaan, "ovat mahtavat ja ankarat mutta ruumiillinen läsnäolo heikkoa ja puhe viheliäistä."

10. Sillä lähetyskirjat (sanovat he) ovat raskaat ja väkevät, mutta ruumiillinen läsnäolemus on heikko ja puhe on ylönkatsottu.

10. Sillä Lähetyskirjat ( sanowat he ) owat rascat ja wäkewät mutta ruumillinen läsnäolemus on heicko ja puhe on ylöncadzottu.

10. Sille ette Lehetuskiriat (ma he) ouat tosin raskat ia wäkeuet/ Mutta se Rumilinen tykenolemus ombi heicko/ ia ne Puhet ylencatzotudh. (Sillä että lähetyskirjat owat tosin raskaat ja wäkewät/ Mutta sen ruumiillinen tykön olemus ompi heikko/ ja ne puheet ylenkatsotut.)

10. ὅτι αἱ μὲν ἐπιστολαὶ, φησί, βαρεῖαι καὶ ἰσχυραί, ἡ δὲ παρουσία τοῦ σώματος ἀσθενὴς καὶ ὁ λόγος ἐξουθενημένος.

10. οτι αι μεν επιστολαι φησιν βαρειαι και ισχυραι η δε παρουσια του σωματος ασθενης και ο λογος εξουθενημενος 10. oti ai men epistolai fesin βareiai kai ischυrai e de paroυsia toυ somatos asthenes kai o logos eksoυthenemenos

10 Because indeed he says, The letters are weighty and mighty, but the body’s presence is weak and the speech has been nothing (special).

10. For his letters, say they, are weighty and powerful; but his bodily presence is weak, and his speech contemptible.

10. (thi Brevene, sige de, ere svare og stærke, men den legemlige Nærværelse er svag, og Tanken kraftesløs):

10. Ty brefven, säga de, äro svår och stark; men lekamliga närvarelsen är svag, och orden föraktelig.

10. Sest nemmad ütlewad: Kül need ramatud on rasked ja kanged, agga meie jures olles on ta nödder ihho polest, ja se könne on sant.

10. Nes ‘‘jo laiškai,­sako,­yra svarūs ir stiprūs, bet kūno išvaizda menka ir iškalba prasta’‘.

10. Denn die Briefe, sprechen sie, sind schwer und stark; aber die Gegenwart des Leibes ist schwach und die Rede verächtlich.

10. Car ses lettres, dit-on, sont sévères et fortes; mais quand il est présent, sa personne est faible, et sa parole méprisable.

10. Porque a la verdad, dice él, las cartas suyas son graves y fuertes; mas su presencia corporal endeble, y la palabra de menospreciar.

10 Want de brieven (zeggen zij) zijn wel gewichtig en krachtig; maar de tegenwoordigheid des lichaams is zwak, en de rede is verachtelijk.

10. Albowiem mówią: Listy ważne są i potężne, ale ciała obecność niepotężna jest i mowa niepłatna.

10. Mert, úgy mondják, a levelei ugyan súlyosak és kemények; de a maga jelenvolta erőtelen, [11†] és beszéde silány.

10 Так как некто говорит: в посланиях он строг и силен, а в личном присутствии слаб, и речь его незначительна, –

10. бо послання (його) скажуть, важкі і кріпкі, а присутність тїла немочна і слово мизерне, -

11 Joka niin sanoo, ajatelkoon, että samaa, mitä me poissaolevina olemme kirjeissämme sanoissa, samaa me myös olemme läsnäolevina teoissa.

11 *Niin sanova* ajatelkoon, että millaisia olemme poissa olevina kirjeitten välityksellä sanoissa, sellaisia olemme myös läsnä olevina teossa.

11. Senkaltainen ajatelkaan, että niinkuin me olemme lähetysvirkain kautta sanoissa poissa-ollessamme, niin me myös olemme itse työllä läsnä-ollessamme.

11. Sencaltainen ajatelcan että nijncuin me olemma Lähetyskirjan sanois poisolduani: nijn me myös kyllä tohdimma olla idze työllä läsnäolduam.

11. Joca sencaltainen on/ Se aijatelkan/ ette sencaltaiset quin me olema sanoissa Lehetuskiriain cautta poisollen/ Nin me mös kylle tohdhimme olla töön cansa tykeneollesam. (Joka senkaltainen on/ Se ajatelkaan/ että senkaltaiset kuin me olemme sanoissa lähetyskirjan kautta pois ollen/ Niin me myös kyllä tohdimme olla työn kanssa tykönä ollessamme.)

11. τοῦτο λογιζέσθω ὁ τοιοῦτος, ὅτι οἷοί ἐσμεν τῷ λόγῳ δι’ ἐπιστολῶν ἀπόντες, τοιοῦτοι καὶ παρόντες τῷ ἔργῳ.

11. τουτο λογιζεσθω ο τοιουτος οτι οιοι εσμεν τω λογω δι επιστολων αποντες τοιουτοι και παροντες τω εργω 11. toυto logizestho o toioυtos oti oioi esmen to logo di epistolon apontes toioυtoi kai parontes to ergo

11 Let such a one count this, that, such-as we are in word through letters, being absent, such (will we) also (be) in work, (while) we are present*.

11. Let such an one think this, that, such as we are in word by letters when we are absent, such will we be also in deed when we are present.

11. da vide en Saadan, at just som vi ere med Ord ved Breve fraværende, saaledes ville vi og være i Gjerning nærværende.

11. Den sådana är, han tänke, att sådana som vi äre med orden i brefven frånvarande, så äre vi ock väl med gerningen närvarande.

11. Üks sähhärdune möttelgo sedda, et mähhärdused meie olleme sanna sees ramatude läbbi ärra olles, sähhärdused olleme ka teo sees, teie jures olles.

11. Kas taip mano, teįsidėmi, jog kokie esame iš tolo laiško žodžiais, tokie būsime ir vietoje darbais.

11. Wer ein solcher ist, der denke, daß, wie wir sind mit Worten in den Briefen abwesend, so werden wir auch wohl sein mit der Tat gegenwärtig.

11. Que celui qui parle ainsi, considère que tels que nous sommes en paroles dans nos lettres, étant absents, tels aussi nous sommes en œuvres, étant présents.

11. Esto piense el tal, que cuales somos en la palabra por cartas estando ausentes, tales seremos también de obra estando presentes.

11 Dezulke bedenke dit, dat hoedanigen wij zijn in het woord door brieven, als wij afwezig zijn, wij ook zodanigen zijn inderdaad, als wij tegenwoordig zijn.

11. To niechaj myśli taki, iż jakimiśmy w mowie przez listy, nie będąc obecnymi, takimiż będziemy i w uczynku, będąc obecnymi.

11. Gondolja meg azt, a ki ilyen, hogy a milyenek vagyunk távol, a levelek által való beszédben, éppen olyanok leszünk, ha megjelenünk, cselekedetben [12†] is.

11 такой пусть знает, что, каковы мы на словах в посланиях заочно, таковы и на деле лично.

11. такий нехай се знає, що які ми словом у посланнях, не бувши (між вами), такі ми й дїлом, бувши (між вами).

12 Sillä me emme rohkene lukeutua emmekä verrata itseämme eräisiin, jotka itseänsä suosittelevat; mutta he ovat ymmärtämättömiä, kun mittaavat itsensä omalla itsellään ja vertailevat itseään omaan itseensä.

12 Sillä emme rohkene lukeutua emmekä rinnastaa itseämme eräisiin, jotka itseään suosittavat. Mutta mitatessaan itseään keskenään ja verratessaan itseään toisiinsa he ovat ymmärtämättömiä.

12. Sillä emmepä me rohkene meitämme lukea eli verrata niihin, jotka itsiänsä ylistävät; mutta että he itse heillänsä heitänsä mittaavat ja pitävät ainoastaan itse heistänsä, niin ei he mitään ymmärrä.

12. Sillä embä me julke meitäm luke eli werrata nijhin jotca idziäns ylistäwät mutta että he idze heidäns mittawat ja pitäwät ainoastans idze heistäns nijn ei he mitän ymmärrä.

12. Sille eipe me iulke meite' lukia eli wertautta heiden seasans iotca itzense ylisteuet/ Mutta ette he heidens mittauat itzense ielkin/ ia piteuet waan heiste itzestens/ nin eiuet he miten ymmerdhä. (Sillä eipä me julki meidän lukea eli werrata heidän seassan jotka itsensä ylistäwät/ Mutta että he heidäns mittaawat itsensä jälkeen/ ja pitäwät waan heistä itsestänsä/ niin eiwät he mitään ymmärrä.)

12. Οὐ γὰρ τολμῶμεν ἐγκρῖναι ἢ συγκρῖναι ἑαυτούς τισιν τῶν ἑαυτοὺς συνιστανόντων· ἀλλὰ αὐτοὶ ἐν ἑαυτοῖς ἑαυτοὺς μετροῦντες καὶ συγκρίνοντες ἑαυτοὺς ἑαυτοῖς οὐ συνιοῦσιν.

12. ου γαρ τολμωμεν εγκριναι η συγκριναι εαυτους τισιν των εαυτους συνιστανοντων αλλα αυτοι εν εαυτοις εαυτους μετρουντες και συγκρινοντες εαυτους εαυτοις ου συνιουσιν 12. oυ gar tolmomen egkrinai e sυgkrinai eaυtoυs tisin ton eaυtoυs sυnistanonton alla aυtoi en eaυtois eaυtoυs metroυntes kai sυgkrinontes eaυtoυs eaυtois oυ sυnioυsin

12 For* we are not daring to class or compare ourselves together with some of those who are commending themselves, but they themselves, measuring themselves in themselves and comparing themselves to themselves, do not understand.

12. For we dare not make ourselves of the number, or compare ourselves with some that commend themselves: but they measuring themselves by themselves, and comparing themselves among themselves, are not wise.

12. Thi vi tør ikke regne os iblandt eller ligne os med Somme, der prise sig selv; men disse indsee ikke, at de maale sig med sig selv og ligne sig ved sig selv.

12. Ty vi töre icke sätta eller räkna oss ibland dem, som sig sjelfva prisa; men efter de mäta sig vid sig sjelfva, och hålla allena af sig sjelfva, förstå de intet.

12. Sest meie ei julge isseennast mitte monningatte sekka arwata, ehk nende sarnatseks panna, kes isseennast kiitwad; agga nemmad ei moista mitte, et nemmad isseennast omma enneste mötte järrele moötwad, ja isseennast isseennaste sarnatseks arwawad.

12. Mes nedrįstame savęs išskirti ar lyginti su kai kuriais žmonėmis, kurie patys save giria. Juk jie, matuodami save pagal save pačius ir lygindami save su savimi, elgiasi neprotingai.

12. Denn wir wagen uns nicht unter die zu rechnen oder zu zählen, so sich selbst loben, aber dieweil sie an sich selbst messen und halten allein von sich selbst, verstehen sie nichts.

12. Car nous n'osons pas nous égaler ou nous comparer à quelques-uns, qui se recommandent eux-mêmes; mais en se mesurant eux-mêmes par eux-mêmes, et en se comparant eux-mêmes avec eux-mêmes, ils se montrent sans intelligence.

12. Porque no osamos ni a contarnos, ni a compararnos con algunos que se alaban a sí mismos; mas ellos midiéndose a sí mismos por sí mismos, y comparándose a sí mismos consigo mismos, no entienden.

12 Want wij durven onszelven niet rekenen of vergelijken met sommigen, die zichzelven prijzen; maar deze verstaan niet, dat zij zichzelven met zichzelven meten, en zichzelven met zichzelven vergelijken.

12. Albowiem nie śmiemy samych siebie w poczet drugich kłaść, albo porównywać z niektórymi, którzy sami siebie zalecają; ale i ci nie zrozumiewają, iż się sami sobą miarkują i sami się do siebie przyrównywają.

12. Mert nem merjük [13†] magunkat azokhoz számítani, vagy hasonlítani, a kik magukat ajánlják; de azok magukat magukhoz mérvén és magukhoz hasonlítván magukat, nem okosan cselekesznek.

12 Ибо мы не смеем сопоставлять или сравнивать себя с теми, которые сами себя выставляют: они измеряют себя самими собою и сравнивают себя с собою неразумно.

12. Бо не сьміємо прилїчувати або рівняти себе до деяких, що самі себе хвалять; ті, що самі в собі себе міряють і порівнюють самих себе, не розуміють.

13 Me taas emme rupea kerskaamaan yli määrän, vaan ainoastaan sen määrätyn vaikutusalan mukaan, minkä Jumala on asettanut meille määräksi, ulottuaksemme teihinkin asti.

13 Me taas emme kerskaa yli määrän, vaan sen vaikutusalan määrän mukaan, minkä Jumala on asettanut meille määräksi ulottuaksemme teihinkin asti.

13. Mutta emme meitämme kerskaa ylitse määrän, vaan ainoastaan kohtuullisen määrätyn mitan jälkeen, jonka Jumala meille mitannut on, joka myös teihinkin ulottuu.

13. Mutta embä me meitäm kersca ylidze määrän waan ainoastans cohtullisen määrätyn mitan jälken cuin Jumala meille mitannut on joca myös teihingin ulottu.

13. Mutta eipe me meiten kerska ylitze määren/ Waan ainostans sen cochtolisen märetyn Mitan ielkijn/ iolla Jumala ombi meille mitannut sen määren wlottuuan mös haman teihin asti. (Mutta eipä me meitän kerskaa ylitse määrän/ Waan ainoastansa sen kohtuullisen määrätyn mitan jälkeen/ jolla Jumala ompi meille antanut sen määrän ulottuwan myös hamaan teihin asti.)

13. ἡμεῖς δὲ οὐχὶ εἰς τὰ ἄμετρα καυχησόμεθα, ἀλλὰ κατὰ τὸ μέτρον τοῦ κανόνος οὗ ἐμέρισεν ἡμῖν ὁ Θεὸς μέτρου, ἐφικέσθαι ἄχρι καὶ ὑμῶν.

13. ημεις δε ουχι εις τα αμετρα καυχησομεθα αλλα κατα το μετρον του κανονος ου εμερισεν ημιν ο θεος μετρου εφικεσθαι αχρι και υμων 13. emeis de oυchi eis ta ametra kaυchesometha alla kata to metron toυ kanonos oυ emerisen emin o theos metroυ efikesthai achri kai υmon

13 Now we will not be boasting in the immeasurable things, but according to the measure of the standard* of which the God of measure divided to us (which is able) to reach even to you°.

13. But we will not boast of things without our measure, but according to the measure of the rule which God hath distributed to us, a measure to reach even unto you.

13. Vi derimod rose os ikke af det, som ikke er os tilmaalt, men deraf, at vi efter maalet af vor Kreds, hvilket Maal Gud har tildeelt os, have naaet ogsaa til Eder.

13. Men vi berömme oss icke öfver måtton, utan allena efter reglones mått, med hvilko Gud hafver oss afmätit ett mått till att hinna ock allt intill eder.

13. Agga meie ei tahha ennast mitte ülle moödo kita, waid selle nöri moödo järrele, mis moödoga Jummal meid on moötnud, et meie ka teie jure piddime sama.

13. Mes nesigiriame be saiko, o tik iki tų ribų, kurias mums Dievas užbrėžė ir kurios siekia net ligi jūsų.

13. Wir aber rühmen uns nicht über das Ziel hinaus, sondern nur nach dem Ziel der Regel, mit der uns Gott abgemessen hat das Ziel, zu gelangen auch bis zu euch.

13. Mais pour nous, nous ne nous glorifierons point outre mesure; mais dans la mesure du partage que Dieu nous a assigné, pour parvenir jusqu'à vous.

13. Nosotros empero no nos jactarémos de cosas fuera de nuestra medida; sino conforme a la medida de la regla que Dios nos repartió, medida que llega también hasta vosotros,

13 Doch wij zullen niet roemen buiten de maat; maar dat wij, naar de maat des regels, welke maat ons God toegedeeld heeft, ook tot u toe zijn gekomen.

13. Ale my nie będziemy się chlubili nad miarę, ale według sznuru miary, którą miarę wymierzył nam Bóg, tak żeśmy dosięgli aż do was,

13. De mi nem dicsekszünk mértéktelenül, hanem ama [14†] mérőzsinór mértéke szerint, a melyet Isten adott nékünk mértékül, hogy hozzátok is elérjünk.

13 А мы не без меры хвалиться будем, но по мере удела, какой назначил нам Бог в такую меру, чтобы достигнуть и до вас.

13. Ми ж не без міри хвалити мемось, а по мірі мірила, що відмірив нам Бог, (яко) міру, щоб досягти і до вас.

14 Sillä me emme kurota itseämme liiaksi, ikäänkuin emme teihin ulottuisikaan, sillä olemmehan ehtineet Kristuksen evankeliumin julistamisessa teihinkin asti.

14 Sillä emme kurota itseämme liikaa ikään kuin emme teihin ulottuisikaan. Olemmehan ehtineet teihinkin asti Kristuksen ilosanoman julistamisessa.

14. Sillä emmepä me itsiämme leviämmältä anna ulos kuin sopii, niinkuin emme oliskaan teihin ulottuneet; sillä me olemme jo hamaan teidän tykönne Kristuksen evankeliumilla tulleet.

14. Sillä embä me idziämme wenytä nijncuin en me oliscan teihin ulottunet: sillä me olemma jo haman teidän tygön Christuxen Evangeliumilla tullet

14. Sille eipe me itzenne wloswenyte/ ninquin ei me olisi wlottuneet haman teiden tyghe'ne/ Sille me olema io mös haman teiden tygen Christusen Euangeliumin cansa tulluet/ (Sillä eipä me itsenne ulos wenytä/ niinkuin ei me olisi ulottuneet hamaan teidän tykönne/ Sillä me olemme jo myös hamaan teidän tykön Kristuksen ewankeliumin kanssa tulleet/)

14. οὐ γὰρ ὡς μὴ ἐφικνούμενοι εἰς ὑμᾶς ὑπερεκτείνομεν ἑαυτούς· ἄχρι γὰρ καὶ ὑμῶν ἐφθάσαμεν ἐν τῷ εὐαγγελίῳ τοῦ Χριστοῦ,

14. ου γαρ ως μη εφικνουμενοι εις υμας υπερεκτεινομεν εαυτους αχρι γαρ και υμων εφθασαμεν εν τω ευαγγελιω του χριστου 14. oυ gar os me efiknoυmenoi eis υmas υperekteinomen eaυtoυs achri gar kai υmon efthasamen en to eυaggelio toυ christoυ

14 For* we do not overstretch ourselves, as (though we are) not reaching toward you°; for* till we (have) attained even up to you° in the good-news of the Christ.

14. For we stretch not ourselves beyond our measure, as though we reached not unto you: for we are come as far as to you also in preaching the gospel of Christ:

14. Thi vi overskride ikke vor Grændse som de, der ei have naaet til Eder; thi ogsaa indtil Eder ere vi komne i Christi Evangelium;

14. Ty vi försträckom oss icke öfver måtton, lika som vi icke hint hade intill eder; ty vi äre ju ock komne allt intill eder, med Christi Evangelio;

14. Sest meie ei lähhä mitte ülle mära, otsego ei olleks meie mitte teie jure sanud; sest meie olleme jo teist sadik tulnud Kristusse armo-öppetussega.

14. Mes nepersistengiame,­tarytum nebūtume pasiekę jūsų,­nes Kristaus Evangelija pasiekėme ir jus.

14. Denn wir fahren nicht zu weit, als wären wir nicht gelangt zu euch; denn wir sind ja auch zu euch gekommen mit dem Evangelium Christi;

14. Car nous ne nous étendons pas trop loin, comme si nous n'étions pas parvenus jusqu'à vous, puisque nous y sommes parvenus avec l'Évangile de Christ.

14. Porque no nos extendemos más allá de nuestra medida, como si no llegásemos hasta vosotros; porque también hasta vosotros hemos llegado en el evangelio de Cristo:

14 Want wij strekken onszelven niet te wijd uit, als die tot u niet zouden komen; want wij zijn ook gekomen tot u toe, in het Evangelie van Christus;

14. Bo się nie rozciągamy nad miarę, jakobyśmy nie dosięgli aż do was; bośmy aż i do was przyszli w Ewangielii Chrystusowej.

14. Mert nem feszítjük túl magunkat, mintha nem értünk volna el hozzátok; hiszen hozzátok is eljutottunk a Krisztus evangyéliomával.

14 Ибо мы не напрягаем себя, как не достигшие до вас, потому что достигли и до вас благовествованием Христовым.

14. Ми бо не так, як би не досягнувши вас, над міру простираємось; бо аж і до вас досягли благовістєм Христовим.

15 Emme kerskaa yli määrän, emme muiden vaivannäöistä, mutta meillä on se toivo, että teidän uskonne lisääntyessä me oman vaikutusalamme mukaan kasvamme teidän keskuudessanne niin suuriksi,

15 Emme kerskaa yli määrän muitten vaivannäöistä, vaan meillä on toivo, että teidän uskonne lisääntyessä me oman vaikutusalamme mukaan kasvamme keskellänne siinä määrin suuriksi,

15. Ja emme kerskaa meitämme ylitse määrän vieraissa töissä; vaan me toivomme, kuin teidän uskonne kasvaa teissä, että mekin meidän määrämme jälkeen tahdomme levitä yltäkylläisesti,

15. Ja en me kersca meitäm ylidze määrän wieraisa töisä. Ja me toiwomma cosca teidän uscon caswa teisä että mekin meidän määräm jälken tahdomma lewetä

15. ia ei me ylitze määren meiten kerska weraisa töise. Ja me toiuoma/ coska nyt teiden Uskon teisse casuapi/ ette me meiden Määren ielkin tahdhoma leuiemälde tulla/ (ja ei me ylitse määrän meitän kerskaa wieraissa töissä. Ja me toiwomme/ koska nyt teidän uskon teissä kaswaapi/ että me meidän määrän jälkeen tahdomme leweämmältä tulla/)

15. οὐκ εἰς τὰ ἄμετρα καυχώμενοι ἐν ἀλλοτρίοις κόποις, ἐλπίδα δὲ ἔχοντες, αὐξανομένης τῆς πίστεως ὑμῶν, ἐν ὑμῖν μεγαλυνθῆναι κατὰ τὸν κανόνα ἡμῶν εἰς περισσείαν,

15. ουκ εις τα αμετρα καυχωμενοι εν αλλοτριοις κοποις ελπιδα δε εχοντες αυξανομενης της πιστεως υμων εν υμιν μεγαλυνθηναι κατα τον κανονα ημων εις περισσειαν 15. oυk eis ta ametra kaυchomenoi en allotriois kopois elpida de echontes aυksanomenes tes pisteos υmon en υmin megalυnthenai kata ton kanona emon eis perisseian

15 (We were) not boasting in the immeasurable things, ((that is,) in another’s labors), but having hope that as your° faith is grown, we will be magnified by you°, according to our standard* *for abundance,

15. Not boasting of things without our measure, that is, of other men's labours; but having hope, when your faith is increased, that we shall be enlarged by you according to our rule abundantly,

15. saa vi ikke rose os af det, som ikke er os tilmaalt i fremmede Arbeider, men vi have det Haab, at naar Eders Tro voxer, ville vi hos Eder komne langt videre, efter den os anviste Kreds,

15. Icke berömmandes oss öfver måtton af annars mans arbete; förhoppandes att ske skall, då edor tro begynner växa uti eder, att vi efter våra reglo vilje vidare komma;

15. Ja meie ei kida ennast mitte ülle moödo woöra tö sees, waid meil on se lotus, kui teie usk kaswab, et meie siis ka omma nöri järrele paljo suremaks teie seas same,

15. Nesigiriame be saiko svetimo darbo vaisiais, bet turime viltį, jūsų tikėjimui augant, su jumis peraugti ligšiolines ribas,

15. und rühmen uns nicht übers Ziel hinaus in fremder Arbeit und haben Hoffnung, wenn nun euer Glaube in euch wächst, daß wir in unsrer Regel nach wollen weiterkommen

15. Nous ne nous glorifions pas outre mesure, c'est-à-dire dans les travaux des autres; mais nous espérons que votre foi étant augmentée, nous nous étendrons beaucoup plus loin, dans le partage qui nous est assigné;

15. No jactándonos de cosas fuera de nuestra medida, es a saber, de trabajos ajenos; mas teniendo esperanza de que en creciendo vuestra fé, seremos bastantemente engrandecidos entre vosotros conforme a nuestra regla;

15 Niet roemende buiten de maat in anderer lieden arbeid, maar hebbende hoop, als uw geloof zal gewassen zijn, dat wij onder ulieden overvloediglijk zullen vergroot worden naar onzen regel;

15. A nie chlubimy się nad miarę z cudzych prac; ale mając nadzieję, iż gdy się pomnoży wiara wasza w was, pomnożymy się i my między wami według sznuru naszego z obfitością,

15. A kik nem dicsekeszünk mértéktelenül mások munkájával, [15†] de reméljük, hogy hitetek megnőttével nagyokká leszünk köztetek a mi mérőzsinórunk szerint bőségesen.

15 Мы не без меры хвалимся, не чужими трудами, но надеемся, с возрастанием веры вашей, с избытком увеличить в вас удел наш,

15. Не без міри хвалимось чужою працею, маючи надїю, що, як виросте віра ваша, то звеличимось і ми по мірилу нашому надто,

16 että saamme viedä evankeliumin myöskin tuolla puolen teitä oleviin maihin — tahtomatta kerskata siitä, mikä jo on valmista toisten vaikutusalalla.

16 että julistamme ilosanomaa tuolla puolen teitä olevissa maissa, kerskaamatta siitä, mikä on valmista muitten vaikutusalalla.

16. Evankeliumia saarnaamaan niille, jotka tuolla puolen teitä asuvat: emmekä meitämme kerskaa niistä, jotka vieraan mitan jälkeen valmistetut ovat.

16. Ja sitä Evangeliumita saarnata nijlle cuin tuolla puolen teitä asuwat engä meitäm kersca sijtä cuin wierasten määrän jälken walmistettu on.

16. ia site Euangelium mös sarnata/ nijllen iotca teiden toollapolen asuuat ia ei meitem kerskata sijte ioca werasten Määren ielkin walmistettu on. (ja sitä ewankeliumia myös saarnata/ niillen jotka teidän tuolla puolen asuwat ja ei meitämme kerskata siitä joka wierasten määrän jälkeen walmistetu on.)

16. εἰς τὰ ὑπερέκεινα ὑμῶν εὐαγγελίσασθαι, οὐκ ἐν ἀλλοτρίῳ κανόνι εἰς τὰ ἕτοιμα καυχήσασθαι.

16. εις τα υπερεκεινα υμων ευαγγελισασθαι ουκ εν αλλοτριω κανονι εις τα ετοιμα καυχησασθαι 16. eis ta υperekeina υmon eυaggelisasthai oυk en allotrio kanoni eis ta etoima kaυchesasthai

16 (reaching out) to proclaim the good-news into (areas) past you° and not to boast in the things prepared in another’s standard*.

16. To preach the gospel in the regions beyond you, and not to boast in another man's line of things made ready to our hand.

16. at prædike Evangelium for dem, som boe paa hiin Side Eder, men ikke rose os i en Aandens Kreds af det allerede Fuldførte.

16. Och predika ock dom Evangelium, som bo utom eder, och icke berömma oss af det genom främmande reglo tillredt är.

16. Et meie ka nende made sees, mis on teile pool teid, sedda armo-öppetust kulutame, et meie ennast ei kida sest, mis woöra nöri järrele jo on walmistud.

16. kad galėtume skelbti Evangeliją už jūsų ribų ir nesigirti kito atliktu darbu svetimoje srityje.

16. und das Evangelium auch predigen denen, die jenseit von euch wohnen, und uns nicht rühmen in dem, was mit fremder Regel bereitet ist.

16. Pour prêcher l'Évangile dans les pays qui sont au-delà du vôtre; sans nous glorifier de ce qui a déjà été fait dans le partage des autres.

16. Para predicar el evangelio en las partes que están más allá de vosotros, no entrando en la medida de otro, para gloriarnos de lo que ya estaba aparejado.

16 Om het Evangelie te verkondigen in de plaatsen, die op gene zijde van u gelegen zijn; niet om te roemen in eens anders regel over hetgeen alrede bereid is.

16. Ku opowiadaniu Ewangielii w onych krainach, które leżą za wami, nie chlubiąc się z rzeczy gotowych cudzego pomiaru.

16. Hogy rajtatok túl [16†] is hirdessük az evangyéliomot, nem dicsekedvén más mértéke szerint a készszel.

16 так чтобы и далее вас проповедывать Евангелие, а не хвалиться готовым в чужом уделе.

16. щоб і дальше вас благовіствувати, і не хвалитись над тим, що чужим мірилом приготовлене.

17 Mutta joka kerskaa, hänen kerskauksenaan olkoon Herra.

17 Mutta joka kerskaa, kerskatkoon Herrassa.

17. Mutta joka kerskaa, se kerskatkaan Herrassa;

17. MUtta joca idziäns kersca se kerscatcan idziäns HERrasa:

17. Mutta ioca itzens kerska/ se kerskatcan itzens Herrassa. (Mutta joka itseänsä kerskaa/ se kerskatkoon itseänsä Herrassa.)

17. Ὁ δὲ καυχώμενος ἐν Κυρίῳ καυχάσθω·

17. ο δε καυχωμενος εν κυριω καυχασθω 17. o de kaυchomenos en kυrio kaυchastho

17 But he who is boasting, let him boast in the Lord.

17. But he that glorieth, let him glory in the Lord.

17. Hvo sig roser, rose sig i Herren!

17. Men den sig berömmer, han berömme sig i Herranom.

17. Agga kes kiitleb, se kitelgo Issanda sees.

17. ‘‘Kas giriasi, tesigiria Viešpačiu!’‘

17. Wer sich aber rühmt, der rühme sich des HERRN.

17. Toutefois que celui qui se glorifie, se glorifie dans le Seigneur.

17. Mas el que se gloría, gloríese en el Señor.

17 Doch wie roemt, die roeme in den Heere.

17. Kto się tedy chlubi, niech się Panu chlubi.

17. A ki [17†] pedig dicsekszik, az Úrban dicsekedjék.

17 Хвалящийся хвались о Господе.

17. Хто ж хвалить ся, нехай у Господї хвалить ся.

18 Sillä ei se ole koetuksen kestävä, joka itse itseään suosittelee, vaan se, jota Herra suosittelee.

18 Sillä ei se ole *koetuksen kestävä,* joka itseään suosittaa, vaan se, jota Herra suosittaa.

18. Sillä joka itsiänsä kiittää, ei se ole koeteltu, vaan se, jota Herra kiittää.

18. Sillä joca idziäns kijttä ei se ole coeteldu waan se jota HERra kijttä.

18. Sille ette ioca itzens kijttepi/ ei se ole coeteldu/ Wan se ionga HErra kijttepi. (Sillä että joka itseänsä kiittääpi/ ei se ole koeteltu/ Waan sen jonka Herra kiittääpi.)

18. οὐ γὰρ ὁ ἑαυτὸν συνιστῶν, ἐκεῖνός ἐστι δόκιμος, ἀλλ’ ὃν ὁ Κύριος συνίστησιν.

18. ου γαρ ο εαυτον συνιστων εκεινος εστιν δοκιμος αλλ ον ο κυριος συνιστησιν 18. oυ gar o eaυton sυniston ekeinos estin dokimos all on o kυrios sυnistesin

18 For* he who commends himself, that (man) is not approved (after being tested), but whom the Lord is commending.

18. For not he that commendeth himself is approved, but whom the Lord commendeth.

18. Thi ikke den, der priser sig selv, holder Prøve, men den, som Herren priser.

18. Ty den som lofvar sig sjelf, han är icke bepröfvad; utan den Herren lofvar.

18. Sest se ei kölba mitte, kes isseennast kidab, waid kedda Issand kidab

18. Ne tas pagirtinas, kuris pats save giria, bet tas, kurį Viešpats pagiria.

18. Denn darum ist einer nicht tüchtig, daß er sich selbst lobt, sondern daß ihn der HERR lobt.

18. Car ce n'est pas celui qui se recommande lui-même, qui est approuvé, mais celui que le Seigneur recommande.

18. Porque no el que se alaba a sí mismo, el tal luego es aprobado; mas aquel a quien Dios alaba.

18 Want niet die zichzelven prijst, maar dien de Heere prijst, die is beproefd.

18. Albowiem nie ten, co się sam zaleca, doświadczony jest, ale ten, którego Pan zaleca.

18. Mert nem az a kipróbált, a [18†] ki magát ajánlja, hanem a kit az [19†] Úr ajánl.

18 Ибо не тот достоин, кто сам себя хвалит, но кого хвалит Господь.

18. Бо не той певний, хто сам себе хвалить, а кого Господь похваляє.