5 luku

Paavali haluaa vaihtaa maallisen majansa taivaalliseen ja tätä odottaessaan olla Jumalalle mieliksi 1 – 10, vakuuttaa toimivansa Herran pelossa voittaakseen sieluja Herralle 11 – 13 Kristuksen rakkauden vaatimana ja hänen lähettiläänänsä hän toimittaa sovituksen virkaa, jonka Jumala on hänelle uskonut 14 – 21.

1 Sillä me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan, meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty.

1 Sillä tiedämme, että vaikka maallinen telttamajamme hajoitetaan, meillä on asumus Jumalalta, iäinen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty.

1. Sillä me tiedämme, että jos tämän majan meidän maallinen huone puretaan, meillä olevan rakennuksen Jumalalta, huoneen, ei käsillä tehdyn, joka on ijankaikkinen taivaissa;

1. MUtta me tiedämme että jos tämän majan mailmallinen huone purjetan meillem olewan rakennuxen Jumalalda raketun huonen ei käsillä tehdyn joca on ijancaickinen Taiwahisa.

1. MUtta me tiedheme/ ette ios temen Maian meidhen mailmainen Hoone mahanserieteen/ ette meille ombi yxi Rakenos Jumalalda ylesrakettu/ yxi Hoone/ ei käsille techty/ ioca ijancaikine' on Taiuahisa. (Mutta me tiedämme/ että jos tämän majan meidän maailmainen huone maahan särjetään/ että meillä ompi yksi rakennus Jumalalta ylös rakettu/ yksi huone/ ei käsillä tehty/ joka iankaikkinen on taiwahissa.)

1. Οἴδαμεν γὰρ ὅτι ἐὰν ἡ ἐπίγειος ἡμῶν οἰκία τοῦ σκήνους καταλυθῇ, οἰκοδομὴν ἐκ Θεοῦ ἔχομεν, οἰκίαν ἀχειροποίητον αἰώνιον ἐν τοῖς οὐρανοῖς.

1. οιδαμεν γαρ οτι εαν η επιγειος ημων οικια του σκηνους καταλυθη οικοδομην εκ θεου εχομεν οικιαν αχειροποιητον αιωνιον εν τοις ουρανοις 1. oidamen gar oti ean e epigeios emon oikia toυ skenoυs katalυthe oikodomen ek theoυ echomen oikian acheiropoieton aionion en tois oυranois

1 For* we know that if the earthly house of our tabernacle should be torn-down, we have a building from God, a house not made* with hands, everlasting in the heavens.

1. For we know that if our earthly house of this tabernacle were dissolved, we have a building of God, an house not made with hands, eternal in the heavens.

1. Thi vi vide, at dersom vort jordiske Huus, denne Hytte, nedbrydes, have vi en Bygning af Gud, et Huus, som ikke er gjort med Hænder, evigt i Himlene.

1. Men vi vete, att om denna hyddones vårt jordiska hus nederslaget varder, så hafve vi ena byggning af Gudi byggd; ett hus, icke med händer gjordt, det evigt är i himmelen.

1. Sest meie teame, kui meie maia mullane hone mahhakistakse, et meil üks ello-asse on Jummala käest, üks hone, mis ei olle kättega tehtud, ja on iggawenne taewas.

1. Mes žinome, kad, mūsų žemiškajam namui, šiai palapinei, suirus, turime pastatą iš Dievo, ne rankomis statytus amžinus namus danguje.

1. Wir wissen aber, so unser irdisch Haus dieser Hütte zerbrochen wird, daß wir einen Bau haben, von Gott erbauet, ein Haus, nicht mit Händen gemacht, das ewig ist, im Himmel.

1. Nous savons, en effet, que si cette tente, notre demeure terrestre, est détruite, nous avons dans les cieux un édifice qui est de Dieu, une maison éternelle, qui n'est point faite de main d'homme.

1. PORQUE sabemos, que si la casa terrestre de éste nuestro tabernáculo se deshiciere, tenemos de Dios edificio, casa no hecha de manos, eterna en los cielos.

1 Want wij weten, dat, zo ons aardse huis dezes tabernakels gebroken wordt, wij een gebouw van God hebben, een huis niet met handen gemaakt, maar eeuwig in de hemelen.

1. Wiemy bowiem, że jeźli tego naszego ziemskiego mieszkania namiot zburzony będzie, budowanie mamy od Boga, dom nie rękoma urobiony, wieczny w niebiesiech.

1. Mert tudjuk, hogy ha e mi földi sátorházunk [1†] elbomol, épületünk van Istentől, nem kézzel csinált, örökké [2†] való házunk a mennyben.

1 Ибо знаем, что, когда земной наш дом, эта хижина, разрушится, мы имеем от Бога жилище на небесах, дом нерукотворенный, вечный.

1. Знаємо бо, як земний будинок тїла нашого розпадеть ся, ми будівлю від Бога маємо, будинок нерукотворний, вічний на небесах.

2 Sentähden me huokaammekin ikävöiden, että saisimme pukeutua taivaalliseen majaamme,

2 Näin ollen huokaammekin siis ja ikävöimme pukeutua taivaiseen majaamme.

2. Jota me myös huokaamme, ikävöiden, että me meidän majallamme, joka taivaasta on, puetetuksi tulisimme,

2. Jota me myös huocamma meidän majam joca Taiwasta on ja ikäwöidzemmä että me sillä puetuxi tulisimma:

2. Ja sen saman pereste me mös hookama/ ielken meiden Maian ioca Taiuahasta ombi/ ia me ikewöitzeme/ ette me sen cansa ylitzepughetetuxi tulisima/ (Ja sen saman perästä me myös huokaamme/ jälkeen meidän majan joka taiwahasta ompi/ ja me ikäwöitsemme/ että me sen kanssa ylös puetetuksi tulisimme.)

2. καὶ γὰρ ἐν τούτῳ στενάζομεν, τὸ οἰκητήριον ἡμῶν τὸ ἐξ οὐρανοῦ ἐπενδύσασθαι ἐπιποθοῦντες,

2. και γαρ εν τουτω στεναζομεν το οικητηριον ημων το εξ ουρανου επενδυσασθαι επιποθουντες 2. kai gar en toυto stenazomen to oiketerion emon to eks oυranoυ ependυsasthai epipothoυntes

2 For* even we are groaning in this (house), longing to be clothed with our house which is from heaven;

2. For in this we groan, earnestly desiring to be clothed upon with our house which is from heaven:

2. Thi i dette sukke vi, længselsfulde efter at overklædes med vor himmelske Bolig;

2. Och öfver detsamma sucke vi ock efter vårt hemman som af himmelen är; och oss längtar, att vi dermed måge öfverklädde varda;

2. Sest ka selle maia sees öhkame meie, ja iggatseme omma ello-asseme järrele, mis taewast on, et saaksime sellega kaetud.

2. Todėl mes dejuojame, karštai trokšdami apsivilkti savo buveinę iš dangaus,

2. Und darüber sehnen wir uns auch nach unsrer Behausung, die vom Himmel ist, und uns verlangt, daß wir damit überkleidet werden;

2. Car nous gémissons dans cette tente, désirant avec ardeur d'être revêtus de notre domicile du ciel;

2. Y por esto también gemimos, deseando vehementamente ser sobrevestidos de aquella nuestra habitación que es del cielo:

2 Want ook in dezen zuchten wij, verlangende met onze woonstede, die uit den hemel is, overkleed te worden.

2. Albowiem w tym namiocie wzdychamy, domem naszym, który jest z nieba, żądając być przyobleczeni.

2. Azért is sóhajtozunk ebben, óhajtván felöltözni erre a mi [3†] mennyei hajlékunkat;

2 От того мы и воздыхаем, желая облечься в небесное наше жилище;

2. Бо в сьому ми стогнемо, бажаючи одягтись домівкою нашою, що з неба,

3 sillä kun me kerran olemme siihen pukeutuneet, ei meitä enää havaita alastomiksi.

3 Kun näet olemme pukeutuneet, ei meitä havaita alastomiksi.

3. Jos me muutoin puetettuna, ja ei alasti löydettäisiin.

3. Jos me muutoin puetettuna ja ei alasti löyttäisi.

3. Jos me mwtoin pughietetudh/ ia ei alasti leuteisi. (Jos me muutoin puetetut/ ja ei alasti löydettäisi.)

3. εἴ γε καὶ ἐνδυσάμενοι οὐ γυμνοὶ εὑρεθησόμεθα.

3. ειγε και ενδυσαμενοι ου γυμνοι ευρεθησομεθα 3. eige kai endυsamenoi oυ gυmnoi eυrethesometha

3 if actually (in) also having clothed ourselves, we will not be found naked.

3. If so be that being clothed we shall not be found naked.

3. dog saa, at vi maae findes iklædte, ikke nøgne.

3. Dock om vi klädde, och icke nakne finnes.

3. Kui meie agga olleme ehhitud, ei pea meid allasti leitama.

3. nes aprengti nebūsime nuogi.

3. so doch, wo wir bekleidet und nicht bloß erfunden werden.

3. Si toutefois nous sommes trouvés vêtus, et non pas nus.

3. Si es que fuéremos hallados vestidos, y no desnudos.

3 Zo wij ook bekleed en niet naakt zullen gevonden worden.

3. Jeźliż tylko przyobleczonymi a nie nagimi znalezieni będziemy.

3. Ha ugyan felöltözötten is mezíteleneknek nem találtatunk!

3 только бы нам и одетым не оказаться нагими.

3. коли б тільки нам, і одягнувшись, нагими не явитись.

4 Sillä me, jotka olemme tässä majassa, huokaamme raskautettuina, koska emme tahdo riisuutua, vaan pukeutua, että elämä nielisi sen, mikä on kuolevaista.

4 Sillä me, jotka olemme tässä majassa, huokaamme raskautettuina, koska emme halua riisuutua, vaan pukeutua, jotta elämä nielisi kuolevaisen.

4. Sillä me, jotka tässä majassa olemme, huokaamme, että me rasitetut olemme, jossa emme tahdo riisuttuna, vaan puetettuna olla, että se kuolevainen elämältä nieltäisiin.

4. Sentähden nijncauwan cuin me täsä ajallises majas olemma nijn me huocamma ja olemma rasitetut etten me tahdo rijsuttuna waan puetettuna olla että se cuolewainen elämästä nieltäisin.

4. Senteden nincauuan quin me olema tesse aijalises Maiasa/ nin me hookanma ia olema raskautetudh/ Sen woxi ettei me tadho poisrisutta/ waan ylitzepughetetta/ Se'päle ette se Cooleuainen mahdais ylesnielttä Hengeste. (Sentähden niin kauan kuin me olemme tässä ajallisessa majassa/ niin me huokaamme ja olemme raskautetut/ Sen wuoksi ettei me tahdo pois riisuttaa/ waan ylitse puetettaa/ Senpäälle että se kuolewainen mahtaisi ylös nieltää.)

4. καὶ γὰρ οἱ ὄντες ἐν τῷ σκήνει στενάζομεν, βαρούμενοι ἐφ’ ᾧ οὐ θέλομεν ἐκδύσασθαι, ἀλλ’ ἐπενδύσασθαι, ἵνα καταποθῇ τὸ θνητὸν ὑπὸ τῆς ζωῆς.

4. και γαρ οι οντες εν τω σκηνει στεναζομεν βαρουμενοι {VAR1: επειδη } {VAR2: εφ ω } ου θελομεν εκδυσασθαι αλλ επενδυσασθαι ινα καταποθη το θνητον υπο της ζωης 4. kai gar oi ontes en to skenei stenazomen βaroυmenoi {VAR1: epeide } {VAR2: ef o } oυ thelomen ekdυsasthai all ependυsasthai ina katapothe to thneton υpo tes zoes

4 For* even we who are in this tabernacle are groaning, being burdened; not in which we wish to be stripped, but (we wish) for ourselves to be clothed, in order that the mortal one may be swallowed up by life.

4. For we that are in this tabernacle do groan, being burdened: not for that we would be unclothed, but clothed upon, that mortality might be swallowed up of life.

4. Thi saa længe vi ere i denne Hytte sukke vi besværede, efterdi vi ikke ville afklædes, men overklædes, at det Dødelige kunde blive opslugt af Livet.

4. Ty medan vi äre uti denna hyddone, sucke vi, och äre betungade; efter vi vilje icke afklädde, utan heldre öfverklädde varda, på det att det dödeliga måtte uppsvolget varda af lifvet.

4. Sest meiege, kes siin maias olleme, öhkame, ja olleme waewatud, sest et meie ei tahha riette peästmist, waid katmist, et se, mis surrelik on, saaks ärraneeldud ellust.

4. Juk mes, esantys šioje palapinėje, dejuojame prislėgti, norėdami ne nusirengti, bet apsirengti, kad tai, kas maru, būtų gyvenimo praryta.

4. Denn dieweil wir in der Hütte sind, sehnen wir uns und sind beschwert; sintemal wir wollten lieber nicht entkleidet, sondern überkleidet werden, auf daß das Sterbliche würde verschlungen von dem Leben.

4. Car nous qui sommes dans cette tente, nous gémissons sous le poids, parce que nous souhaitons, non d'être dépouillés, mais d'être revêtus, afin que ce qui est mortel soit absorbé par la vie.

4. Porque los que estamos en este tabernáculo, gemimos estando sobre cargados; porque no querríamos ser desnudados, ántes sobrevestidos, para que lo que es mortal sea absorbido por la vida.

4 Want ook wij, die in dezen tabernakel zijn, zuchten, bezwaard zijnde; nademaal wij niet willen ontkleed, maar overkleed worden, opdat het sterfelijke van het leven verslonden worde.

4. Bo którzyśmy w tym namiocie, wzdychamy, będąc obciążeni, ponieważ nie żądamy być zewleczeni, ale przyobleczeni, aby pożarta była śmiertelność od żywota.

4. Mert a kik e sátorban vagyunk is, sóhajtozunk megterheltetvén; mivelhogy nem kívánunk levetkőztetni, hanem felöltöztetni, hogy a mi halandó, elnyelje [4†] azt az élet.

4 Ибо мы, находясь в этой хижине, воздыхаем под бременем, потому что не хотим совлечься, но облечься, чтобы смертное поглощено было жизнью.

4. Бо, стогнемо отягчені, будучи в тїлї сьому, з котрого не хочемо роздягтись, а одягнутись, щоб смертне було пожерте життєм.

5 Mutta se, joka on valmistanut meidät juuri tähän, on Jumala, joka on antanut meille Hengen vakuudeksi.

5 Mutta se, joka on valmistanut meidät juuri tähän, on Jumala, joka myös on antanut meille Hengen vakuuden*.

5. Mutta joka meitä siihen valmistaa, se on Jumala, joka myös Hengen on meille pantiksi antanut.

5. Mutta joca meitä sijhen walmista se on Jumala joca hengen on meille pandixi andanut.

5. Mutta ioca meite sitewarten walmista/ se on Jumala/ ioca Hengen on Pantixi meille andanut. (Mutta joka meitä sitä warten walmistaa/ se on Jumala/ joka Hengen on pantiksi meille antanut.)

5. ὁ δὲ κατεργασάμενος ἡμᾶς εἰς αὐτὸ τοῦτο Θεός, ὁ καὶ δοὺς ἡμῖν τὸν ἀρραβῶνα τοῦ Πνεύματος.

5. ο δε κατεργασαμενος ημας εις αυτο τουτο θεος ο και δους ημιν τον αρραβωνα του πνευματος 5. o de katergasamenos emas eis aυto toυto theos o kai doυs emin ton arraβona toυ pneυmatos

5 Now God is the one who worked out (this in) us *for this same thing, who also gave the down-payment of the Spirit to us.

5. Now he that hath wrought us for the selfsame thing is God, who also hath given unto us the earnest of the Spirit.

5. Men den, som beredte os just til dette, er Gud, som og gav os Aanden til Pant.

5. Men den oss dertill bereder, är Gud, den oss Andan till pant gifvit hafver.

5. Agga kes meid señna tarwis walmistab, se on Jummal, kes ka meile Waimo panti on annud.

5. Tam mus paruošęs yra Dievas, kuris davė mums Dvasią kaip užstatą.

5. Der uns aber dazu bereitet, das ist Gott, der uns das Pfand, den Geist, gegeben hat.

5. Et celui qui nous a formés pour cela, c'est Dieu qui nous a aussi donné les arrhes de son Esprit.

5. Mas el que nos hizo para esto mismo es Dios, el cual asimismo nos ha dado las arras del espíritu.

5 Die ons nu tot ditzelfde bereid heeft, is God, Die ons ook het onderpand des Geestes gegeven heeft.

5. A ten, który nas ku temuż właśnie przygotował, jestci Bóg, który nam też dał zadatek Ducha.

5. A ki pedig minket erre elkészített, az Isten az, a ki a Lélek zálogát [5†] is adta minékünk.

5 На сие самое и создал нас Бог и дал нам залог Духа.

5. На се сотворив нас Бог, і дав нам задаток Духа.

6 Sentähden me aina olemme turvallisella mielellä ja tiedämme, että, niin kauan kuin olemme kotona tässä ruumiissamme, me olemme poissa Herrasta;

6 Sen vuoksi olemme aina turvallisella mielellä ja tiedämme, että ollessamme kotona ruumiissa, olemme poissa Herrasta.

6. Niin me olemme sentähden aina hyvässä turvassa ja tiedämme, että niinkauvan kuin me ruumiissa asumme, niin me olemme kaukana Herrasta.

6. Nijn me olemma sentähden aina hywäs turwas ja tiedämme että nijncauwan cuin me ruumisa asumma nijn me olemma oudot HERrasa:

6. Nin me olema senteden aina hyuesse turuassa/ ia tiedhe'me/ ette nincauua' quin me Rumisa asuma/ nin me olema culgulla HErrasta/ (Niin me olemme sentähden aina hywässa turwassa/ ja tiedämme/ että niinkauan kuin me ruumiissa asumme/ niin me olemme kulkulla (oudot) Herrasta/)

6. Θαρροῦντες οὖν πάντοτε καὶ εἰδότες ὅτι ἐνδημοῦντες ἐν τῷ σώματι ἐκδημοῦμεν ἀπὸ τοῦ Κυρίου·

6. θαρρουντες ουν παντοτε και ειδοτες οτι ενδημουντες εν τω σωματι εκδημουμεν απο του κυριου 6. tharroυntes oυn pantote kai eidotes oti endemoυntes en to somati ekdemoυmen apo toυ kυrioυ

6 Therefore we are always courageous, and knowing that (while) we are at home in the body; we are away from home, (that is) away from the Lord

6. Therefore we are always confident, knowing that, whilst we are at home in the body, we are absent from the Lord:

6. Derfor ere vi altid frimodige, endog vi vide, at medens vi ere tilhuse i Legemet, ere vi borte fra Herren;

6. Så äre vi fördenskull vid goda tröst alltid, och vete att, så länge vi hafve hemman uti lekamen, så äre vi icke hemma när Herranom.

6. Sepärrast olleme meie julged iggal aial, ja teame, et kunni meie koddo olleme ihhus, siis olleme meie Issanda jurest ärra;

6. Todėl mes visada užtikrinti, žinodami, kad, kol gyvename namuose­kūne, mes nesame su Viešpačiu,—

6. So sind wir denn getrost allezeit und wissen, daß, dieweil wir im Leibe wohnen, so wallen wir ferne vom HERRN;

6. Nous sommes donc toujours pleins de confiance, et nous savons que pendant que nous habitons dans ce corps, nous sommes éloignés du Seigneur.

6. Así que vivimos confiados siempre, sabiendo, que entre tanto que estamos en el cuerpo, ausentes estamos del Señor:

6 Wij hebben dan altijd goeden moed, en weten, dat wij, inwonende in het lichaam, uitwonen van den Heere;

6. Przetoż mając zawsze ufność i wiedząc, że póki mieszkamy w tem ciele, pielgrzymujemy od Pana:

6. Azért mivelhogy mindenkor bízunk, és tudjuk, hogy e testben [6†] lakván, távol vagyunk az Úrtól.

6 Итак мы всегда благодушествуем; и как знаем, что, водворяясь в теле, мы устранены от Господа, –

6. Оце ж маймо духа всякого часу, знаймо, що, домуючи в тїлї, ми далеко від Господа:

7 sillä me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä.

7 Sillä vaellamme uskossa, emme näkemisessä.

7. (Sillä me vaellamme uskossa ja emme katsomisessa.)

7. Sillä me waellamma uscosa ja en cadzomises.

7. Sille ette me waelanma Uskossa/ ia eipe me hende näghe. (Sillä että me waellamme uskossa/ ja eipä me häntä näe.)

7. διὰ πίστεως γὰρ περιπατοῦμεν, οὐ διὰ εἴδους·

7. δια πιστεως γαρ περιπατουμεν ου δια ειδους 7. dia pisteos gar peripatoυmen oυ dia eidoυs

7 (for* we are walking through faith, not through sight).

7. For we walk by faith, not by sight:)

7. (thi i Tro vandre vi, ikke i Beskuelse;)

7. Ty vi vandrom i trone, och se honom intet.

7. Sest meie ellame usso sees, ei mitte näggemisse sees.

7. mes gyvename tikėjimu, o ne regėjimu,—

7. denn wir wandeln im Glauben, und nicht im Schauen.

7. (Car nous marchons par la foi, et non par la vue.)

7. (Porque por fé andamos, no por vista:)

7 (Want wij wandelen door geloof en niet door aanschouwen.)

7. (Bo przez wiarę chodzimy, a nie przez widzenie).

7. (Mert hitben [7†] járunk, nem látásban [8†]);

7 ибо мы ходим верою, а не видением, –

7. (бо ходимо вірою, а не видїннєм.)

8 Mutta me olemme turvallisella mielellä ja haluaisimme mieluummin muuttaa pois ruumiista ja päästä kotiin Herran tykö.

8 Mutta olemme turvallisella mielellä ja haluamme mieluummin olla poissa ruumiista ja olla kotona Herran luona.

8. Mutta meillä on turva, ja paljo halaamme enemmin olla kaukana pois ruumiista ja mennä asumaan Herran tykö.

8. Mutta meillä on turwa ja paljo halamma enämmin olla pois ruumista ja olla cotona HERran tykönä.

8. Mutta meille on turua/ ia palio enemin halanma pois olla Rumihista/ ia Cotona olla HERRAN tykene. (Mutta meille on turwa/ ja paljon enemmin halaamme pois olla ruumiista/ ja kotona olla HERRAN tykönä.)

8. θαρροῦμεν δὲ καὶ εὐδοκοῦμεν μᾶλλον ἐκδημῆσαι ἐκ τοῦ σώματος καὶ ἐνδημῆσαι πρὸς τὸν Κύριον.

8. θαρρουμεν δε και ευδοκουμεν μαλλον εκδημησαι εκ του σωματος και ενδημησαι προς τον κυριον 8. tharroυmen de kai eυdokoυmen mallon ekdemesai ek toυ somatos kai endemesai pros ton kυrion

8 But we are courageous and are delighted rather to be away from home, away from the body and to be at home with the Lord.

8. We are confident, I say, and willing rather to be absent from the body, and to be present with the Lord.

8. dog ere vi frimodige og have mere Behagelighed til at vandre bort fra Legemet og være hjemme hos Herren.

8. Men vi hafve tröst, och hafve mycket mer lust till att ute vandra ifrå lekamen, och hemma vara när Herranom.

8. Agga meie olleme julged, ja tahhaksime enneminne ihhust ärra olla, ja koddo olla Issanda jures.

8. tačiau esame užtikrinti ir norėtume verčiau palikti kūną ir būti kartu su Viešpačiu.

8. Wir sind aber getrost und haben vielmehr Lust, außer dem Leibe zu wallen und daheim zu sein bei dem HERRN.

8. Mais nous sommes pleins de confiance, et nous aimons mieux quitter ce corps, et demeurer auprès du Seigneur.

8. Estamos confiados, digo, y querríamos más bien peregrinar del cuerpo, y estar presentes con el Señor.

8 Maar wij hebben goeden moed, en hebben meer behagen om uit het lichaam uit te wonen, en bij den Heere in te wonen.

8. Lecz ufamy i wolimy raczej wynijść z ciała, a iść na mieszkanie do Pana.

8. Bizodalmunk pedig van, azért inkább szeretnénk kiköltözni e testből, és [9†] elköltözni az Úrhoz.

8 то мы благодушествуем и желаем лучше выйти из тела и водвориться у Господа.

8. Маймо ж духа й волїймо лучче бути далеко від тїла, а домувати у Господа.

9 Sentähden me, olimmepa kotona tai olimmepa poissa, ahkeroitsemme olla hänelle mieliksi.

9 Sen vuoksi me, olemmepa kotona tai olemmepa poissa, *katsommekin kunniaksemme* olla Hänelle mieliksi.

9. Sentähden, joko me kotona olemme eli ulkona vaellamme, niin me ahkeroitsemme siitä, että me hänelle kelpaisimme.

9. Sentähden waicka me cotona olemma eli ulcona waellamma nijn me ahkeroidzemma että me hänelle kelpaisim.

9. Sentede' waicka me Cotona olema/ eli wlcona waellanma/ nin me achkeroitzemma/ ette me henen mahdaisima Keluata. (Sentähden waikka me kotona olemme/ ja ulkona waellamme/ niin me ahkeroitsemme/ että me hänen mahtaisimme kelwata.)

9. διὸ καὶ φιλοτιμούμεθα, εἴτε ἐνδημοῦντες εἴτε ἐκδημοῦντες, εὐάρεστοι αὐτῷ εἶναι.

9. διο και φιλοτιμουμεθα ειτε ενδημουντες ειτε εκδημουντες ευαρεστοι αυτω ειναι 9. dio kai filotimoυmetha eite endemoυntes eite ekdemoυntes eυarestoi aυto einai

9 Hence we also make it our aim to be well pleasing to him, whether at home, or away from home.

9. Wherefore we labour, that, whether present or absent, we may be accepted of him.

9. Derfor beflitte vi os ogsaa, hvad heller vi ere hjemme eller ikke hjemme, at være ham velbehagelige.

9. Derföre, hvad vi äre hemma, eller ute vandrande, vinnlägge vi oss ock, att vi måge honom täckas.

9. Sepärrast püame meie ka wägga temma mele pärrast olla, ehk meie olleme koddo, ehk olleme wäljas.

9. Todėl mes siekiame,­tiek nebūdami, tiek būdami su Juo,­Jam patikti.

9. Darum fleißigen wir uns auch, wir sind daheim oder wallen, daß wir ihm wohl gefallen.

9. C'est pourquoi, nous nous efforçons de lui être agréables, soit que nous demeurions dans ce corps, soit que nous délogions.

9. Y por tanto procuramos, que o ausentes, o presentes, le seamos aceptos.

9 Daarom zijn wij ook zeer begerig, hetzij inwonende, hetzij uitwonende, om Hem welbehagelijk te zijn.

9. Przetoż też usiłujemy, bądź w ciele mieszkamy, bądź z ciała wychodzimy, onemu się podobać.

9. Azért igyekezünk is, hogy akár itt lakunk, akár elköltözünk, [10†] néki kedvesek legyünk.

9 И потому ревностно стараемся, водворяясь ли, выходя ли, быть Ему угодными;

9. Тим і силкуємось, чи то будучи дома, чи далеко від дому, бути Йому любими.

10 Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa.

10 Sillä kaikkien meidän on ilmestyttävä Kristuksen tuomioistuimen eteen, jotta kukin saisi sen mukaan, mitä hän *ruumiissa ollessaan* on tehnyt, joko hyvää tai pahaa.

10. Sillä meidän kaikkein pitää ilmestymän Kristuksen tuomio-istuimen eteen, että jokainen sais senjälkeen mitä hän ruumiissansa tehnyt on, olkoon se hyvä eli paha.

10. Sillä meidän caickein pitä tuleman Christuxen Duomioistuimen eteen että jocainen sais sen jälken cuin hän eläisäns tehnyt on olcon se hywä eli paha.

10. Sille ette me caiki pite iulghistuman Christusen Domiostolin edesse/ Senpäle ette iocaitzen pite saaman senielkin quin hen Eleisens elenyt on/ se olcon hyue eli paha. (Sillä että me kaikki pitää julkistuman Kristuksen tuomioistuimen edessä/ Sen päälle että jokaisen pitää saaman sen jälkeen kuin hän eläissäns elänyt on/ se olkoon hywä eli paha.)

10. τοὺς γὰρ πάντας ἡμᾶς φανερωθῆναι δεῖ ἔμπροσθεν τοῦ βήματος τοῦ Χριστοῦ, ἵνα κομίσηται ἕκαστος τὰ διὰ τοῦ σώματος πρὸς ἃ ἔπραξεν, εἴτε ἀγαθὸν εἴτε κακὸν.

10. τους γαρ παντας ημας φανερωθηναι δει εμπροσθεν του βηματος του χριστου ινα κομισηται εκαστος τα δια του σωματος προς α επραξεν ειτε αγαθον ειτε κακον 10. toυs gar pantas emas fanerothenai dei emprosthen toυ βematos toυ christoυ ina komisetai ekastos ta dia toυ somatos pros a epraksen eite agathon eite kakon

10 For* it is essential (for) all of us to appear before the judicial-seat of the Christ; in order that each (one) may get back the things (done) in the body, for what he practiced, whether good or evil.

10. For we must all appear before the judgment seat of Christ; that every one may receive the things done in his body, according to that he hath done, whether it be good or bad.

10. Thi os bør alle at aabenbares for Christi Domstol, at hver kan faae efter det, som skeet er ved legemet, efter det, som han har gjort, enten Godt eller Ondt.

10. Ty vi måste alle uppenbarade varda för Christi domstol; på det hvar och en skall få, efter som han handlat hafver, medan han lefde, ehvad det är godt eller ondt.

10. Sest meie peame keik awwalikkuks sama Kristusse kohto-järre ees, et iggaüks peab sedda möda sama, kui temma ihhus on teinud, olgo hea ehk kurri.

10. Nes mums visiems reikės stoti prieš Kristaus teismo krasę, kad kiekvienas atsiimtų pagal tai, ką jis, gyvendamas kūne, darė­gera ar bloga.

10. Denn wir müssen alle offenbar werden vor dem Richtstuhl Christi, auf daß ein jeglicher empfange, nach dem er gehandelt hat bei Leibesleben, es sei gut oder böse.

10. Car il nous faut tous comparaître devant le tribunal de Christ, afin que chacun reçoive selon le bien ou le mal qu'il aura fait, étant en son corps.

10. Porque es menester que todos nosotros comparezcamos delante del tribunal de Cristo; para que cada uno reciba las cosas hechas en su cuerpo, según lo que hubiere hecho, sea bueno, o sea malo.

10 Want wij allen moeten geopenbaard worden voor den rechterstoel van Christus, opdat een iegelijk wegdrage, hetgeen door het lichaam geschiedt, naardat hij gedaan heeft, hetzij goed, hetzij kwaad.

10. Albowiem musimy się wszyscy pokazać przed sądową stolicą Chrystusową, aby każdy odniósł, co czynił w ciele, według tego, co czynił, lub dobre, lub złe.

10. Mert nékünk mindnyájunknak meg kell jelennünk a Krisztus [11†] ítélőszéke előtt, hogy kiki megjutalmaztassék [12†] a szerint, a miket e testben cselekedett, vagy jót, vagy gonoszt.

10 ибо всем нам должно явиться пред судилище Христово, чтобы каждому получить соответственно тому , что он делал, живя в теле, доброе или худое.

10. Всїм бо нам треба явитись перед судищем Христовим, щоб прийняв кожен по тому, що заробив тїлом, чи то добре, чи лихе.

11 Kun siis tiedämme, mitä Herran pelko on, niin me koetamme saada ihmisiä uskomaan, mutta Jumala kyllä meidät tuntee; ja minä toivon, että tekin omissatunnoissanne meidät tunnette.

11 Kun siis tunnemme Herran pelon, suostuttelemme ihmisiä uskomaan, mutta Jumala meidät tuntee, ja toivon että tekin omissatunnoissanne meidät tunnette.

11. Että me siis tiedämme, että Herraa pitää peljättämän, niin me neuvomme ihmisiä, mutta Jumalalle olemme me julkiset: kuitenkin minä toivon, että me olemme myös julki teidänkin omassatunnossanne.

11. ETtä me sijs tiedämme että HERra pitä peljättämän nijn me olemma siwiät ihmisten cansa mutta Jumalalle olemma me julkiset. Cuitengin minä toiwon että me olemma myös julki teidängin omasatunnosan.

11. Ette me sis tiedheme sen HERran pelghon/ nin me hilian meneme Inhimistein cansa/ mutta Jumalan me olema iulkiset. Mutta mine toiuon/ ette me olema mös iulki teiden Omassatunnossan. (Että me siis tiedämme sen HERRAN pelon/ niin me hiljaa menemme ihmisten kanssa/ mutta Jumalan me olemme julkiset. Mutta minä toiwon/ että me olemme myös julki teidän omassatunnossan.)

11. Εἰδότες οὖν τὸν φόβον τοῦ Κυρίου ἀνθρώπους πείθομεν, Θεῷ δὲ πεφανερώμεθα, ἐλπίζω δὲ καὶ ἐν ταῖς συνειδήσεσιν ὑμῶν πεφανερῶσθαι.

11. ειδοτες ουν τον φοβον του κυριου ανθρωπους πειθομεν θεω δε πεφανερωμεθα ελπιζω δε και εν ταις συνειδησεσιν υμων πεφανερωσθαι 11. eidotes oυn ton foβon toυ kυrioυ anthropoυs peithomen theo de pefanerometha elpizo de kai en tais sυneidesesin υmon pefanerosthai

11 Therefore knowing the fear of the Lord, we are persuading men, but we have been manifested to God, and I hope to have also been manifested in your° consciences.

11. Knowing therefore the terror of the Lord, we persuade men; but we are made manifest unto God; and I trust also are made manifest in your consciences.

11. Efterdi vi have kjende Herrens Frygt, søge vi at vinde Mennesker; men for Gud ere vi aabenbare; ja jeg haaber, at vi ogsaa ere aabenbare for Eders Samvittighed.

11. Efter vi nu vete, att Herren är fruktandes, fare vi sakta med menniskorna; men Gudi äre vi uppenbare; jag hoppas, att vi ock äre uppenbare uti edor samvet.

11. Et meie nüüd Issanda hirmo teame, siis melitame meie innimessi, agga Jummalale olleme meie awwalikkuks sanud; agga ma lodan, et meie ka teie süddame-tunnistusses awwalikkud olleme.

11. Todėl, pažindami Viešpaties baimę, mes stengiamės įtikinti žmones. Dievui mes esame atviri, tikiuosi, kad esame atviri ir jūsų sąžinėms.

11. Dieweil wir denn wissen, daß der HERR zu fürchten ist, fahren wir schön mit den Leuten; aber Gott sind wir offenbar. Ich hoffe aber, daß wir auch in eurem Gewissen offenbar sind.

11. Sachant donc la crainte qu'on doit au Seigneur, nous persuadons les hommes; et Dieu nous connaît, et j'espère que dans vos consciences vous nous connaissez aussi,

11. Así que conociendo el terror del Señor, persuadimos a los hombres, mas a Dios somos hechos manifiestos; y espero que también en vuestras conciencias somos hechos manifiestos.

11 Wij dan, wetende den schrik des Heeren, bewegen de mensen tot het geloof, en zijn Gode openbaar geworden; doch ik hoop ook in uw gewetens geopenbaard te zijn.

11. Przetoż wiedząc o tym strachu Paóskim, ludzi do wiary namawiamy, a Bogu jawnymi jesteśmy; i mam nadzieję, iż w sumieniach waszych jawnymi jesteśmy.

11. Ismervén tehát az Úrnak [13†] félelmét, embereket térítünk, [14†] Isten előtt pedig nyilván vagyunk; reménylem azonban, hogy a ti lelkiesméretetek előtt is nyilván vagyunk.

11 Итак, зная страх Господень, мы вразумляем людей, Богу же мы открыты; надеюсь, что открыты и вашим совестям.

11. Знаючи оце страх Господень, пересьвідчуємо людей; Богові ж явні ми, і вповаю, що й вашим совістям обявились.

12 Emme nyt taas suosittele itseämme teille, vaan tahdomme antaa teille aihetta kerskata meistä, että teillä olisi mitä vastata niille, jotka kerskaavat siitä, mikä silmään näkyy, eikä siitä, mikä sydämessä on.

12 Emme (toki) taas suosita itseämme teille, vaan annamme teille aiheen kerskata meistä, jotta teillä olisi vastaus niille, jotka kerskaavat ulkomuodon eikä sydämen perusteella.

12. Emme taas kerskaa itsiämme teidän edessänne; vaan me annamme teille tilan kerskataksenne meistä, että teilläkin olis kerskaamista niitä vastaan, jotka itsiänsä kasvoin jälkeen kerskaavat ja ei sydämen jälkeen.

12. En me taas kersca idziäm teidän edesän waan me annamme teille tilan kerscataxen meistä että teilläkin olis kerscamist nijtä wastan jotca idziäns caswoin jälken kerscawat ja ei sydämen jälken.

12. Eipe me taas kerska itzen teiden edesse/ waan me annama teille tilan kerskaman meiste/ Senpäle/ ette teille iotaki olis kerskamista nijte wastan/ iotca itzens Casuoin ielkin kerskauat/ ia ei sydhemen ielkin. (Eipä me taas kerskaa itseän teidän edessä/ waan me annamme teille tilan kerskaaman meistä/ Sen päälle/ että teillä jotakin olisi kerskaamista niitä wastaan/ jotka itsensä kaswoin jälkeen kerskaawat/ ja ei sydämen jälkeen.)

12. οὐ γὰρ πάλιν ἑαυτοὺς συνιστάνομεν ὑμῖν, ἀλλὰ ἀφορμὴν διδόντες ὑμῖν καυχήματος ὑπὲρ ἡμῶν, ἵνα ἔχητε πρὸς τοὺς ἐν προσώπῳ καυχωμένους καὶ οὐ καρδίᾳ.

12. ου γαρ παλιν εαυτους συνιστανομεν υμιν αλλα αφορμην διδοντες υμιν καυχηματος υπερ ημων ινα εχητε προς τους εν προσωπω καυχωμενους και ου καρδια 12. oυ gar palin eaυtoυs sυnistanomen υmin alla aformen didontes υmin kaυchematos υper emon ina echete pros toυs en prosopo kaυchomenoυs kai oυ kardia

12 For* we are not again commending ourselves to you°, but (we are) giving you° a starting-point of boasting on our behalf, in order that you° may have (an answer) toward those who boast in countenance {i.e. outward appearance} and not in heart.

12. For we commend not ourselves again unto you, but give you occasion to glory on our behalf, that ye may have somewhat to answer them which glory in appearance, and not in heart.

12. Ikke prise vi os atter selv for Eder; men vi give Eder Anledning til at rose Eder af os, paa det i kunne have Noget at svare dem, som rose sig af det Udvortes, og ikke af Hjertet.

12. Vi prise oss icke åter för eder; men vi gifve eder tillfälle till att berömma eder af oss; på det I något hafva skolen emot dem, som sig efter anseendet, och icke efter hjertat berömma.

12. Sest meie ei kida ennast mitte jälle teie ees, waid meie anname teile sedda asjaks, et teie meist woiksite kitelda, et teil woiks olla middagi nende wasto, kes silma-näo polest kiitlewad, ja ei mitte süddame polest.

12. Neprisistatome jums iš naujo, bet duodame progą pasigirti mumis, kad turėtumėte, ką sakyti žmonėms, besigiriantiems savo išore, o ne širdimi.

12. Wir loben uns nicht abermals bei euch, sondern geben euch eine Ursache, zu rühmen von uns, auf daß ihr habt zu rühmen wider die, so sich nach dem Ansehen rühmen, und nicht nach dem Herzen.

12. Car nous ne nous recommandons pas de nouveau auprès de vous, mais nous vous donnons occasion de vous glorifier à notre sujet, afin que vous puissiez répondre à ceux qui se glorifient du dehors, et non du cœur.

12. No nos encomendamos otra vez a vosotros; ántes os damos ocasión de gloriaros de nosotros, para que tengáis que responder a los que se glorían en las apariencias, y no en el corazón.

12 Want wij prijzen onszelven u niet wederom aan, maar wij geven u oorzaak van roem over ons, opdat gij stof zoudt hebben tegen degenen, die in het aangezicht roemen en niet in het hart.

12. Albowiem nie samych siebie wam znowu zalecamy, ale wam dajemy przyczynę, abyście się chlubili nami i żebyście mieli co mówić przeciwko tym, którzy się chlubią z powierzchownych rzeczy, a nie z serca.

12. Mert nem ajánljuk ismét magunkat [15†] néktek, hanem alkalmat adunk ti néktek a velünk való [16†] dicsekedésre, hogy legyen mit felelnetek a színből és nem szívből dicsekedőknek.

12 Не снова представляем себя вам, но даем вам повод хвалиться нами, дабы имели вы что сказать тем, которые хвалятся лицем, а не сердцем.

12. Не знов бо похваляємо себе перед вами, а даємо вам причину хвалитись нами, щоб мали що (відказувати) тим, що хвалять ся лицем, а не серцем.

13 Sillä jos me olemme olleet suunniltamme, niin olemme olleet Jumalan tähden; jos taas maltamme mielemme, teemme sen teidän tähtenne.

13 Sillä jos olemme olleet suunniltamme, olemme olleet Jumalan vuoksi; jos taas olemme maltillisia, olemme teidän tähtenne.

13. Sillä jos me tyhmistyneet olemme, niin me sen Jumalalle olemme, eli jos me taidossa olemme, niin me teille taidossa olemme.

13. Sillä jos me ylönangarat olemma nijn me sen Jumalasa teemme: eli jos me olemma siwiät nijn me olemma teille siwiät.

13. Sille ios me * ylenangarat olema/ nin me sen Jumalasa teemme/ Eli ios me olema cochtoliset/ nin me teille olema cochtoliset. (Sillä jos me ylen ankarat olemme/ niin me sen Jumalassa teemme/ Eli jos me olemme kohtuulliset/ niin me teille olemme kohtuulliset.)

13. εἴτε γὰρ ἐξέστημεν, Θεῷ, εἴτε σωφρονοῦμεν, ὑμῖν.

13. ειτε γαρ εξεστημεν θεω ειτε σωφρονουμεν υμιν 13. eite gar eksestemen theo eite sofronoυmen υmin

13 For* whether we were crazy, (it was) to God; or whether we are sensible, (it is) for you°.

13. For whether we be beside ourselves, it is to God: or whether we be sober, it is for your cause.

13. Thi dersom vi ikke holde Maade, da er det for Guds Skyld; og holde vi Maade, det er for Eders.

13. Ty äre vi för stränge, så äre vi det Gudi; eller äre vi måttelige, så äre vi eder måttelige.

13. Sest ehk meie olleksime otsego melest ärra, se olleme meie Jummalale, ehk olleme targa melega, se olleme teile.

13. Jei mes išprotėję­tai Dievui; jei esame sveiko proto­tai dėl jūsų.

13. Denn tun wir zu viel, so tun wir's Gott; sind wir mäßig, so sind wir euch mäßig.

13. Car, soit que nous soyons hors de nous-mêmes, c'est pour Dieu, soit que nous soyons de sens rassis, c'est pour vous.

13. Porque si loqueamos, es para Dios, y si estamos en seso, es por vuestra causa.

13 Want hetzij dat wij uitzinnig zijn, wij zijn het Gode; hetzij dat wij gematigd van zinnen zijn, wij zijn het ulieden.

13. Bo choć od rozumu odchodzimy, Bogu odchodzimy, choć przy rozumie jesteśmy, wam jesteśmy.

13. Ha azért bolondok vagyunk, [17†] Istenért; ha eszesek vagyunk, érettetek van az.

13 Если мы выходим из себя, то для Бога; если же скромны, то для вас.

13. Бо як ми не при собі, то (се) Богові; а як ми тверезимось (здержуємось), (се) вам.

14 Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet;

14 Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme päätelleet näin: (jos) yksi on kuollut kaikkien puolesta, niin* kaikki ovat kuolleet.

14. Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä,

14. Sillä Christuxen rackaus waati meitä sen pitämän että jos yxi on cuollut caickein edestä nijn he caicki owat cuollet.

14. Sille ette Christusen rackaus meite nin waati/ Ette me sen pidhemme/ ette ios yxi on coollut caikein edhestä/ nin he caiki ouat coollehet/ (Sillä että Kristuksen rakkaus meitä niin waatii/ Että me sen pidämme/ että jos yksi on kuollut kaikkein edestä/ niin he kaikki owat kuolleet/)

14. ἡ γὰρ ἀγάπη τοῦ Χριστοῦ συνέχει ἡμᾶς,

14. η γαρ αγαπη του χριστου συνεχει ημας κριναντας τουτο οτι ει εις υπερ παντων απεθανεν αρα οι παντες απεθανον 14. e gar agape toυ christoυ sυnechei emas krinantas toυto oti ei eis υper panton apethanen ara oi pantes apethanon

14 For* the love* of Christ is holding us together with (him), having judged this thing: if one died on behalf of all, consequently*, all died;

14. For the love of Christ constraineth us; because we thus judge, that if one died for all, then were all dead:

14. Thi Christi Kjærlighed tvinger os,

14. Ty Christi kärlek tvingar oss så, efter vi det hålle, att om en är död för alla, så äro de alle döde;

14. Sest Kristusse armastus aiab meie peäle.

14. Nes Kristaus meilė valdo mus, įsitikinusius, kad jei vienas mirė už visus, tai ir visi yra mirę.

14. Denn die Liebe Christi dringt in uns also, sintemal wir halten, daß, so einer für alle gestorben ist, so sind sie alle gestorben;

14. Car la charité de Christ nous presse, étant persuadés que si un seul est mort pour tous, tous donc sont morts;

14. Porque el amor de Cristo nos constriñe: juzgando esto: Que si uno murió por todos, luego todos estaban muertos:

14 Want de liefde van Christus dringt ons;

14. Albowiem miłość Chrystusowa przyciska nas, jako tych, którzyśmy to osądzili, iż ponieważ jeden za wszystkich umarł, tedy wszyscy byli umarłymi;

14. Mert a Krisztusnak szerelme [18†] szorongat minket,

14 Ибо любовь Христова объемлет нас, рассуждающих так:если один умер за всех, то все умерли.

14. Бо любов Христова вимагає від нас, судячих так, що, коли один за всїх умер, тодї всї вмерли;

15 ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut.

15 Ja Hän on kuollut kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan Hänelle, joka heidän puolestaan on kuollut ja herätetty*.

15. Että me sen niin pidämme, että jos yksi on kuollut kaikkein edestä, niin he kaikki ovat kuolleet, ja hän on sentähden kaikkein edestä kuollut, että ne, jotka elävät, ei nyt enään eläisi itsellensä, vaan hänelle, joka heidän edestänsä kuollut ja noussut on ylös.

15. Ja hän on sentähden caickein edestä cuollut että ne jotca eläwät ei eläis idzellens waan hänelle joca heidän edestäns cuollut ja ylösnosnut on.

15. Ja hen on senteden caikein edeste coollut/ Senpäle ette ne iotca eleuet/ eiuet pidhe nyt itzellens elemen/ waan Henelle ioca heide' edestens coollut ia ylesnosnut on. (Ja hän on sentähden kaikkein edestä kuollut/ Senpäälle että ne jotka eläwät/ eiwät pidä nyt itsellensä elämän/ waan hänelle joka heidän edestänsä kuollut ja ylös noussut on.)

15. κρίναντας τοῦτο, ὅτι εἰ εἷς ὑπὲρ πάντων ἀπέθανεν, ἄρα οἱ πάντες ἀπέθανον· καὶ ὑπὲρ πάντων ἀπέθανεν, ἵνα οἱ ζῶντες μηκέτι ἑαυτοῖς ζῶσιν, ἀλλὰ τῷ ὑπὲρ αὐτῶν ἀποθανόντι καὶ ἐγερθέντι.

15. και υπερ παντων απεθανεν ινα οι ζωντες μηκετι εαυτοις ζωσιν αλλα τω υπερ αυτων αποθανοντι και εγερθεντι 15. kai υper panton apethanen ina oi zontes meketi eaυtois zosin alla to υper aυton apothanonti kai egerthenti

15 and he died on behalf of all, in order that those who are living should no longer live to themselves, but to the one who died and was raised on their behalf.

15. And that he died for all, that they which live should not henceforth live unto themselves, but unto him which died for them, and rose again.

15. idet vi dømme saaledes, at dersom Een er død for Alle, da ere de alle døde; og han døde for Alle, at de, som leve skulle ikke fremdeles leve for sig selv, men han som er død og opstanden for dem.

15. Och han är fördenskull död för alla, att de, som lefva, skola icke nu lefva sig sjelfvom, utan honom, som för dem död och uppstånden är.

15. Ja meie arwame sedda, et kui üks keikide eest on ärrasurnud, siis on keik ärrasurnud, ja temma on keikide eest ärrasurnud, et need, kes ellawad, ei pea ennam ennestele ellama, waid sellele, kes nende eest on ärrasurnud ja üllesärratud.

15. O Jis mirė už visus, kad gyvieji nebe sau gyventų, bet Tam, kuris už juos mirė ir prisikėlė.

15. und er ist darum für alle gestorben, auf daß die, so da leben, hinfort nicht sich selbst leben, sondern dem, der für sie gestorben und auferstanden ist.

15. Et il est mort pour tous, afin que ceux qui vivent, ne vivent plus pour eux-mêmes, mais pour celui qui est mort et ressuscité pour eux.

15. Y que murió por todos, para que los que viven, ya no vivan para sí, sino para aquel que por ellos murió y resucitó.

15 Als die dit oordelen, dat, indien Een voor allen gestorven is, zij dan allen gestorven zijn. En Hij is voor allen gestorven, opdat degenen, die leven, niet meer zichzelven zouden leven, maar Dien, Die voor hen gestorven en opgewekt is.

15. A że za wszystkich umarł, aby ci, którzy żyją, już więcej sobie nie żyli, ale temu, który za nich umarł i jest wzbudzony.

15. Úgy vélekedvén, hogy ha egy meghalt mindenkiért, [19†] tehát mindazok meghaltak; és azért [20†] halt meg mindenkiért, hogy a kik élnek, ezután ne magoknak éljenek, hanem annak, a ki érettök meghalt és feltámasztatott.

15 А Христос за всех умер, чтобы живущие уже не для себя жили, но для умершего за них ивоскресшего.

15. і (що) Він умер за всїх, щоб живі нїколи більш собі не жили, а Тому, хто за них умер і воскрес.

16 Sentähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan; jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne.

16 Emme siis tunne tästä lähin ketään lihan mukaan. Jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne.

16. Sentähden emme tästedes lihan puolesta ketään tunne. Ja jos me olemme Kristuksen lihan puolesta tunteneet, niin emme kuitenkaan silleen tunne.

16. Sentähden embä me tästedes lihan puolesta ketän tunne. Ja ehkä me olisimma Christuxengin lihan puolesta tundenet nijn en me cuitengan händä sillen tunne.

16. Senteden/ ielken temen aijan/ eipe me ketän tunne Lihan cautta. Ja echke me olisima mös Christusen tundenuet Lihan ielkin/ nin eipe me enembi hende sillen tunne. (Sentähden/ jälkeen tämän ajan/ eipä me ketään tunne lihan kautta. Ja ehkä me olisimme myös Kristuksen tunteneet lihan jälkeen/ niin eipä me enempi häntä silleen tunne.)

16. Ὥστε ἡμεῖς ἀπὸ τοῦ νῦν οὐδένα οἴδαμεν κατὰ σάρκα· εἰ δὲ καὶ ἐγνώκαμεν κατὰ σάρκα Χριστόν, ἀλλὰ νῦν οὐκέτι γινώσκομεν.

16. ωστε ημεις απο του νυν ουδενα οιδαμεν κατα σαρκα ει δε και εγνωκαμεν κατα σαρκα χριστον αλλα νυν ουκετι γινωσκομεν 16. oste emeis apo toυ nυn oυdena oidamen kata sarka ei de kai egnokamen kata sarka christon alla nυn oυketi ginoskomen

16 So-then from hereafter we know no one according to the flesh, but even if we have known Christ according to the flesh, but now we know (him as such) no more.

16. Wherefore henceforth know we no man after the flesh: yea, though we have known Christ after the flesh, yet now henceforth know we him no more.

16. Saa at vi Ingen herefter ansee efter Kjødet; men dersom vi og have kjendt Christus efter Kjødet, kjende vi ham dog nu ikke mere saaledes.

16. Så känne vi nu ingen ifrå denna tid efter köttet; och om vi än hafve känt Christum efter köttet, så känne vi honom dock nu intet mer.

16. Sepärrast ei tunne meie sest aiast keddagi lihha polest, ja ehk meie ka Kristust lihha polest olleme tunnud, siis ei tunne meie tedda nüüd mitte ennam lihha polest.

16. Todėl nuo šiol mes nė vieno nebepažįstame pagal kūną. Jei mes ir pažinome Kristų pagal kūną, tai dabar taip Jo nebepažįstame.

16. Darum kennen wir von nun an niemand nach dem Fleisch; und ob wir auch Christum gekannt haben nach dem Fleisch, so kennen wir ihn doch jetzt nicht mehr.

16. C'est pourquoi, dès maintenant, nous ne connaissons personne selon la chair; si même nous avons connu Christ selon la chair, maintenant nous ne le connaissons plus ainsi.

16. De manera que nosotros de aquí adelante a nadie conocemos según la carne; y si aun a Cristo conocimos según la carne, ahora empero ya no le conocemos más.

16 Zo dan, wij kennen van nu aan niemand naar het vlees; en indien wij ook Christus naar het vlees gekend hebben, nochtans kennen wij Hem nu niet meer naar het vlees.

16. Dlatego my od tego czasu nikogo według ciała nie znamy, a chociaśmy też znali Chrystusa według ciała, lecz już teraz więcej nie znamy.

16. Azért mi ezentúl senkit sem ismerünk test szerint; sőt ha ismertük is Krisztust test szerint, de már többé nem ismerjük.

16 Потому отныне мы никого не знаем по плоти; если же и знали Христа по плоти, то ныне уже не знаем.

16. Тим же ми від нинї нїкого не знаємо по тїлу; коли ж і знали по тїлу Христа, то тепер більш не знаємо.

17 Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.

17 Jos siis joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus; vanha on kadonnut, katso, *kaikki on tullut uudeksi*.

17. Sentähden jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luontokappale; sillä vanhat ovat kadonneet, katso, kaikki ovat uudeksi tulleet.

17. Sentähden jos jocu on Christuxes nijn hän on usi luondocappale: sillä wanha on cadonnut ja cadzo caicki owat udexi tullet.

17. Senteden ios iocu ombi Christusesa/nin hen on yxi Wsi Loondocappale. Sille se Wa'ha on catonut/ catzo/ caiki cappalet ouat wdhexi tulluet. (Sentähden jos joku ompi Kristuksessa/ hän on yksi uusi luontokappale. Sillä se wanha on kadonnut/ katso/ kaikki kappaleet owat uudeksi tulleet.)

17. ὥστε εἴ τις ἐν Χριστῷ καινὴ κτίσις· τὰ ἀρχαῖα παρῆλθεν, ἰδοὺ γέγονε καινὰ τὰ πάντα.

17. ωστε ει τις εν χριστω καινη κτισις τα αρχαια παρηλθεν ιδου γεγονεν καινα τα παντα 17. oste ei tis en christo kaine ktisis ta archaia parelthen idoυ gegonen kaina ta panta

17 So-then if anyone (is) in Christ, (he is) a new creation; the old things (have) passed away; behold, all things have become new.

17. Therefore if any man be in Christ, he is a new creature: old things are passed away; behold, all things are become new.

17. Saa at, dersom Nogen er i Christus, da er han en ny Skabning; det Gamle er forbiganget, see, Alt er blevet nyt.

17. Hvar nu någor är i Christo, så är han ett nytt kreatur; det gamla är förgånget; si, all ting äro ny vorden.

17. Sepärrast kui kegi KRISTUSSE sees on, siis on ta uus loom ; wannad asjad on möda läinud, wata, keik on ueks ¤ sanud.

17. Taigi, jei kas yra Kristuje, tas yra naujas kūrinys. Kas sena­ praėjo, štai visa tapo nauja.

17. Darum, ist jemand in Christo, so ist er eine neue Kreatur; das Alte ist vergangen, siehe, es ist alles neu geworden!

17. Si donc quelqu'un est en Christ, il est une nouvelle créature; les choses vieilles sont passées; voici, toutes choses sont devenues nouvelles.

17. De manera que si alguno es en Cristo, nueva criatura es. Lo viejo se pasó ya: he aquí todo es hecho nuevo.

17 Zo dan, indien iemand in Christus is, die is een nieuw schepsel; het oude is voorbijgegaan, ziet, het is alles nieuw geworden.

17. A tak jeźli kto jest w Chrystusie, nowem jest stworzeniem; stare rzeczy przeminęły, oto się wszystkie nowemi stały.

17. Azért ha valaki [21†] Krisztusban van, új teremtés az; a régiek [22†] elmúltak, ímé, újjá lett minden.

17 Итак, кто во Христе, тот новая тварь; древнее прошло, теперь все новое.

17. Тим же, коли хто в Христї, той нове сотворіннє; старе минуло; ось стало все нове.

18 Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran.

18 Mutta kaikki on Jumalasta lähtöisin, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa (Jeesuksen) Kristuksen ansiosta ja antanut meille sovituksen viran.

18. Mutta ne kaikki ovat Jumalasta, joka meitä on itse kanssansa sovittanut Jesuksen Kristuksen kautta, ja antoi meille viran sovinnosta saarnata.

18. Mutta ne caicki owat Jumalasta joca meitä on idze cansans sowittanut Jesuxen Christuxen cautta ja andoi wirgan sowinnosta saarnata.

18. Mutta ne caiki ouat Jumalasta/ ioca meite on itzens ca'sa souittanut Iesusen Christusen cautta/ ia meille Wirgan annoi sijte samasta Souinnosta sarnata. (Mutta ne kaikki owat Jumalasta/ joka meitä on itsensä kanssa sowittanut Jesuksen Kristuksen kautta/ ja meille wiran antoi siitä samasta sowinnosta saarnata.)

18. τὰ δὲ πάντα ἐκ τοῦ Θεοῦ τοῦ καταλλάξαντος ἡμᾶς ἑαυτῷ διὰ Ἰησοῦ Χριστοῦ καὶ δόντος ἡμῖν τὴν διακονίαν τῆς καταλλαγῆς,

18. τα δε παντα εκ του θεου του καταλλαξαντος ημας εαυτω δια ιησου χριστου και δοντος ημιν την διακονιαν της καταλλαγης 18. ta de panta ek toυ theoυ toυ katallaksantos emas eaυto dia iesoυ christoυ kai dontos emin ten diakonian tes katallages

18 But all things (are) from God, who reconciled us to himself through Jesus Christ and gave the service of reconciliation to us;

18. And all things are of God, who hath reconciled us to himself by Jesus Christ, and hath given to us the ministry of reconciliation;

18. Men alt dette er af Gud, som forligte os med sig selv ved Jesus Christus og gav os Forligelsens Tjeneste;

18. Men alltsamman är af Gudi, den oss med sig sjelf försonat hafver genom Jesum Christum, och gifvit oss ämbetet att predika samma försoning.

18. Agga se on keik Jummalast, kes meid on isseennesega ärraleppitanud Jesusse Kristusse läbbi, ja on meile ärraleppitamisse ammetit annud.

18. O visa tai iš Dievo, kuris per Jėzų Kristų sutaikino mus su savimi ir davė mums sutaikinimo tarnavimą.

18. Aber das alles von Gott, der uns mit ihm selber versöhnt hat durch Jesum Christum und das Amt gegeben, das die Versöhnung predigt.

18. Or, toutes ces choses viennent de Dieu, qui nous a réconciliés avec lui par Jésus-Christ, et qui nous a confié le ministère de la réconciliation.

18. Y todas las cosas son de Dios, el cual nos reconcilió consigo por Jesu Cristo, y nos ha dado el ministerio de la reconciliación.

18 En al deze dingen zijn uit God, Die ons met Zichzelven verzoend heeft door Jezus Christus, en ons de bediening der verzoening gegeven heeft.

18. A to wszystko z Boga jest, który nas z samym sobą pojednał przez Jezusa Chrystusa i dał nam usługiwanie tego pojednania,

18. Mindez pedig Istentől van, a ki minket magával megbékéltetett a Jézus Krisztus [23†] által, és a ki nékünk adta a békéltetés szolgálatát;

18 Все же от Бога, Иисусом Христом примирившего нас с Собою и давшего нам служение примирения,

18. Усе ж від Бога, що примирив нас із собою через Ісуса Христа, і дав нам служеннє примирення,

19 Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.

19 Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja Hän uskoi meille sovituksen sanan.

19. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itse kanssansa, ja ei lukenut heille heidän syntiänsä, ja on meissä sovintosaarnan säätänyt.

19. Sillä Jumala oli Christuxes ja sowitti mailman idze cansans ja ei soimannut heille heidän syndiäns ja on meidän seasam sowindosaarnan säännyt.

19. Sille ette Jumala oli Christusesa/ ia souitti Mailma' itzens cansa/ ia ei soimanut heiden syndiens heille/ Ja ombi meiden seasa sen Sarnan sijte Souinnosta sätenyt. (Sillä että Jumala oli Kristuksessa/ ja sowitti maaiman itsensä kanssa/ ja ei soimannut heidän syntiänsä heille/ Ja ompi meidän seassa sen saarnan siitä sowinnosta säätänyt.)

19. ὡς ὅτι Θεὸς ἦν ἐν Χριστῷ κόσμον καταλλάσσων ἑαυτῷ, μὴ λογιζόμενος αὐτοῖς τὰ παραπτώματα αὐτῶν, καὶ θέμενος ἐν ἡμῖν τὸν λόγον τῆς καταλλαγῆς.

19. ως οτι θεος ην εν χριστω κοσμον καταλλασσων εαυτω μη λογιζομενος αυτοις τα παραπτωματα αυτων και θεμενος εν ημιν τον λογον της καταλλαγης 19. os oti theos en en christo kosmon katallasson eaυto me logizomenos aυtois ta paraptomata aυton kai themenos en emin ton logon tes katallages

19 as that, God was reconciling the world to himself in Christ not counting to them their trespasses and having placed the word of reconciliation in us.

19. To wit, that God was in Christ, reconciling the world unto himself, not imputing their trespasses unto them; and hath committed unto us the word of reconciliation.

19. efterdi Gud i Christus forligte Verden med sig selv, idet han ikke tilregnede dem deres Overtrædelser og oprettede Forligelsens Ord iblandt os.

19. Ty Gud var i Christo, och försonade verldena med sig sjelfvom, och förebrådde dem intet deras synder, och hafver beskickat ibland oss försoningenes ord.

19. Sest et Jummal olli Kristusse sees, ja leppitas ma-ilma isseennesega ärra, ja ei arwanud neile mitte nende ülleastmissed süüks, ja temma on meie sisse pannud ärraleppitamisse sanna:

19. Tai Dievas Kristuje sutaikino su savimi pasaulį, nebeįskaitydamas žmonėms jų nusikaltimų, ir davė mums sutaikinimo žodį.

19. Denn Gott war in Christo und versöhnte die Welt mit ihm selber und rechnete ihnen ihre Sünden nicht zu und hat unter uns aufgerichtet das Wort von der Versöhnung.

19. Car Dieu était en Christ, réconciliant le monde avec soi, en ne leur imputant point leurs péchés; et il a mis en nous la parole de la réconciliation.

19. Es a saber, que Dios estaba en Cristo reconciliando el mundo consigo, no imputándoles sus pecados, y ha entregado a nosotros la palabra de la reconciliación.

19 Want God was in Christus de wereld met Zichzelven verzoenende, hun zonden hun niet toerekenende; en heeft het woord der verzoening in ons gelegd.

19. Ponieważ Bóg był w Chrystusie, świat z samym sobą jednając, nie przyczytując im upadków ich, i położył w nas to słowo pojednania:

19. Minthogy az Isten volt az, a ki Krisztusban megbékéltette magával a világot, nem tulajdonítván nékik az ő bűneiket, [24†] és reánk bízta a békéltetésnek ígéjét.

19 потому что Бог во Христе примирил с Собою мир, не вменяя людям преступлений их, и дал нам словопримирения.

19. яко ж бо Бог був у Христї, примиряючи сьвіт із собою, не полїчуючи їм провин їх, і положив у нас слово примирення.

20 Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.

20 Kristuksen puolesta olemme siis lähettiläinä, *niin että Jumala kehoittaa* välityksellämme. Pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.

20. Niin olemme me Kristuksen puolesta käskyläiset; sillä Jumala neuvoo meidän kauttamme. Niin me rukoilemme siis Kristuksen puolesta, että te Jumalan kanssa sovitte.

20. Nijn olemma me Christuxen puolesta käskyläiset:

20. Nin olema me nyt Christusen polesta Keskyleiset/ (Niin olemme me nyt Kristuksen puolesta käskyläiset/)

20. Ὑπὲρ Χριστοῦ οὖν πρεσβεύομεν ὡς τοῦ Θεοῦ παρακαλοῦντος δι’ ἡμῶν· δεόμεθα ὑπὲρ Χριστοῦ, καταλλάγητε τῷ Θεῷ·

20. υπερ χριστου ουν πρεσβευομεν ως του θεου παρακαλουντος δι ημων δεομεθα υπερ χριστου καταλλαγητε τω θεω 20. υper christoυ oυn presβeυomen os toυ theoυ parakaloυntos di emon deometha υper christoυ katallagete to theo

20 Therefore, we are emissaries on behalf of Christ; as (though) God (is) encouraging you° through us. We are beseeching you° on behalf of Christ, be reconciled to God.

20. Now then we are ambassadors for Christ, as though God did beseech you by us: we pray you in Christ's stead, be ye reconciled to God.

20. Derfor ere vi Sendebud i Christi Sted, som og Gud formanede formedelst os; vi bede i Christi Sted: lader Eder forlige med Gud.

20. Så äre vi nu sändningabåd i Christi stad; ty Gud förmanar genom oss. Så bedje vi nu i Christi stad: Låter försona eder med Gud.

20. Sepärrast olleme meie nüüd Kässud Kristusse assemel, otsego maenitseks Jummal meie läbbi, siis pallume meie nüüd Kristusse assemel: Andke ennast Jummalaga ärraleppitada.

20. Taigi mes esame Kristaus pasiuntiniai, tarsi pats Dievas prašytų per mus. Kristaus vardu maldaujame: ‘‘Susitaikinkite su Dievu!’‘

20. So sind wir nun Botschafter an Christi Statt, denn Gott vermahnt durch uns; so bitten wir nun an Christi Statt: Lasset euch versöhnen mit Gott.

20. Nous faisons donc la fonction d'ambassadeurs pour Christ, comme si Dieu exhortait par nous; et nous vous supplions au nom de Christ: Soyez réconciliés avec Dieu!

20. Así que embajadores somos de Cristo, como si Dios os rogase por nosotros: os suplicamos de parte de Cristo, que os reconcilieis con Dios.

20 Zo zijn wij dan gezanten van Christus wege, alsof God door ons bade; wij bidden van Christus wege: laat u met God verzoenen.

20. Przetoż na miejscu Chrystusowem poselstwo sprawujemy, jakoby was Bóg upominał przez nas, prosimy na miejscu Chrystusowem, jednajcie się z Bogiem;

20. Krisztusért járván tehát követségben, [25†] mintha Isten kérne mi általunk: Krisztusért kérünk, béküljetek meg az Istennel.

20 Итак мы – посланники от имени Христова, и как бы Сам Бог увещевает через нас; от имени Христова просим: примиритесь с Богом.

20. Замість Христа оце ми посли, і наче Бог благає (вас) через нас; ми просимо вас замість Христа: примиріть ся з Богом.

21 Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.

21 (Sillä) sen, joka ei synnistä tiennyt, Hän tähtemme teki synniksi, jotta me Hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.

21. Sillä hän on sen, joka ei mitään synnistä tietänyt, meidän edestämme synniksi tehnyt, että me hänessä tulisimme siksi vanhurskaudeksi, joka Jumalan edessä kelpaa.

21. Sillä Jumala neuwo meidän cauttam. Nijn me rucoilemma sijs Christuxen puolesta että te Jumalan cansa sowitta. Sillä hän on sen joca ei mitän synnistä tienyt meidän edestäm synnixi tehnyt että me hänes tulisimma sixi wanhurscaudexi joca Jumalan edes kelpa.

21. Sille ette Jumala he' manapi meiden cauttame Nin me rucolema sis Christusen polesta ette te * souitta Jumalan cansa. Sille ette he' ombi SEN/ ioca ei miten synniste tienyt/ Meiden tedhen Synnixi tehnyt/ Senpäle ette me tulisim Henesse sixi Wanhurskaudhexi ioca Jumalan edesse kelpa. (Sillä että Jumala hän manaapi meidän kauttamme. Niin me rukoilemme siis Kristuksen puolesta että te sowitte Jumalan kanssa. Sillä että hän ompi sen/ joka ei mitään synnistä tiennyt/ Meidän tähden synniksi tehnyt/ Sen päälle että me tulisimme hänessä siksi wanhurskaudeksi joka Jumalan edessä kelpaa.)

21. τὸν γὰρ μὴ γνόντα ἁμαρτίαν ὑπὲρ ἡμῶν ἁμαρτίαν ἐποίησεν, ἵνα ἡμεῖς γενώμεθα δικαιοσύνη Θεοῦ ἐν αὐτῷ.

21. τον γαρ μη γνοντα αμαρτιαν υπερ ημων αμαρτιαν εποιησεν ινα ημεις γινωμεθα δικαιοσυνη θεου εν αυτω 21. ton gar me gnonta amartian υper emon amartian epoiesen ina emeis ginometha dikaiosυne theoυ en aυto

21 For* the one who knew no sin, he (was) made* (the) sin (offering) on our behalf; in order that we might become the righteousness of God in him. [2 Corinthians 6]

21. For he hath made him to be sin for us, who knew no sin; that we might be made the righteousness of God in him.

21. Thi den, som ikke vidste af Synd, har han gjort til Synd for os, paa det vi ham skulle vorde retfærdige for Gud.

21. Ty den der af ingen synd visste, honom hafver han för oss gjort till synd; på det vi skulle varda Guds rättfärdighet genom honom.

21. Sest temma on tedda, kes ühhestki pattust ei teädnud , meie eest patto-ohwriks teinud, et meie piddime Jummala öigusseks ¤ sama temma sees.

21. Nes Tą, kuris nepažino nuodėmės, Jis padarė nuodėme dėl mūsų, kad mes Jame taptume Dievo teisumu.

21. Denn er hat den, der von keiner Sünde wußte, für uns zur Sünde gemacht, auf daß wir würden in ihm die Gerechtigkeit, die vor Gott gilt.

21. Car Celui qui n'a point connu le péché, il l'a traité en pécheur pour nous, afin que nous, nous devenions justes de la justice de Dieu en lui.

21. Porque a él que no conoció pecado, hizo pecado por nosotros, para que nosotros fuésemos hechos justicia de Dios en él.

21 Want Dien, Die geen zonde gekend heeft, heeft Hij zonde voor ons gemaakt, opdat wij zouden worden rechtvaardigheid Gods in Hem.

21. Albowiem on tego, który nie znał grzechu, za nas grzechem uczynił, abyśmy się my stali sprawiedliwością Bożą w nim.

21. Mert azt, a ki bűnt [26†] nem ismert, bűnné tette [27†] értünk, hogy mi Isten igazsága legyünk ő [28†] benne.

21 Ибо не знавшего греха Он сделал для нас жертвоюза грех, чтобы мы в Нем сделались праведными пред Богом.

21. Бо Він Того, хто не знав гріха, за нас гріхом зробив, щоб ми були праведностю Божою в Йому.