3 luku

Paavali ei tarvitse suositella itseään korinttolaisille, koska he itse ovat hänen suosituskirjeensä, Jumalan Hengen kirjoittama 1 – 3 Jumala on tehnyt hänet kykeneväksi uuden liiton palvelukseen 4 – 6, jolla on paljoa suurempi kirkkaus kuin vanhan liiton palveluksella 7 – 11 Sen tähden hän on rohkealla mielellä, tietäen, että se epäusko, joka vielä sokaisee juutalaisia, poistuu, kun he kääntyvät Kristuksen tykö 12 – 18.

1 Alammeko taas suositella itseämme? Vai tarvinnemmeko, niinkuin muutamat, suosituskirjeitä teille tai teiltä?

1 Alammeko taas suosittaa itseämme? Vai tarvitsemmeko niin kuin muutamat suosituskirjeitä teille tai (suosituksia) teiltä?

1. Rupeemmeko me siis itsiämme taas kehumaan? eli tarvitsemmeko me, niinkuin muutamat, kiitoskirjaa teidän tykönne, eli kiitoskirjaa teiltä?

1. RUpemmaco me sijs idziämme taas kehuman? Eli tarwidzemmaco me nijncuin muutamat kijtoskirja teidän tygönne eli kijtoskirja teildä?

1. RUpemaco me sis itzenne taas kehuman? Eli taruitzemeco me/ ninquin mutomat/ Kijtoskiria teiden tyghennä/ eli mös Kijtoskiria teildä? (Rupeammeko me siis itseämme taas kehumaan? Eli tarvitsemmeko me/ niinkuin muutamat/ Kiitoskirjaa teidän tykönnä/ eli myös kiitoskirjaa teiltä?)

1. Ἀρχόμεθα πάλιν ἑαυτοὺς συνιστάνειν; εἰ μὴ χρῄζομεν ὥς τινες συστατικῶν ἐπιστολῶν πρὸς ὑμᾶς ἢ ἐξ ὑμῶν συστατικῶν;

1. αρχομεθα παλιν εαυτους συνιστανειν {VAR1: ει } {VAR2: η } μη χρηζομεν ως τινες συστατικων επιστολων προς υμας η εξ υμων συστατικων 1. archometha palin eaυtoυs sυnistanein {VAR1: ei } {VAR2: e } me chrezomen os tines sυstatikon epistolon pros υmas e eks υmon sυstatikon

1 Are we beginning again to commend ourselves? (As) if we have no need, as some (people), letters of commendation to you° or (ones) of commendation from you°?

1. Do we begin again to commend ourselves? or need we, as some others, epistles of commendation to you, or letters of commendation from you?

1. Begyndte vi atter at prise os selv? eller behøve vi, som Nogle, Anbefalingsbreve til Eder, eller Anbefralingsbreve fra Eder?

1. Skole vi då åter begynna prisa oss sjelfva? Eller behöfve vi, såsom någre andre, prisbref till eder, eller ock prisbref ifrån eder?

1. Hakkame meie siis ta isseennast kiitma, woi kas meil kitusse ramatuid teie kätte tarwis on, kui monnil, ehk kitusse ramatuid teie käest?

1. Ar pradėsime iš naujo jums prisistatinėti? Gal mums reikia, kaip kai kuriems, palydimųjų laiškų jums ir iš jūsų?

1. Heben wir denn abermals an, uns selbst zu preisen? Oder bedürfen wir, wie etliche, der Lobebriefe an euch oder Lobebriefe von euch?

1. Commencerons-nous de nouveau à nous recommander nous-mêmes, ou avons-nous besoin, comme quelques-uns, de lettres de recommandation auprès de vous, ou de recommandations de votre part auprès des autres?

1. COMENZAMOS otra vez a ala- barnos a nosotros mismos? ¿O tenemos necesidad, como algunos, de cartas de recomendación para vosotros, o de recomendación de vosotros para otros?

1 Beginnen wij onszelven wederom u aan te prijzen? Of behoeven wij ook, gelijk sommigen, brieven van voorschrijving aan u, of brieven van voorschrijving van u?

1. Poczynamyż zasię zalecać samych siebie? czyli potrzebujemy, jako niektórzy, listów zalecających do was albo też listów zalecających od was?

1. Elkezdjük-é ismét [1†] ajánlgatni magunkat? Vagy talán szükségünk van, mint némelyeknek, ajánló levelekre hozzátok, avagy tőletek?

1 Неужели нам снова знакомиться с вами? Неужели нужны для нас, как для некоторых, одобрительные письма к вам или от вас?

1. Чи нам же починати знов самих себе поручати? або треба нам, як иншим, поручальних листів до вас, чи од вас поручальних (листів?).

2 Te itse olette meidän kirjeemme, joka on sydämeemme kirjoitettu ja jonka kaikki ihmiset tuntevat ja lukevat.

2 Te olette meidän kirjeemme, joka on sydämiimme kirjoitettu ja jonka kaikki ihmiset tuntevat ja lukevat.

2. Te olette meidän kirjamme, meidän sydämiimme kirjoitetut, joka kaikilta ihmisiltä tunnetaan ja luetaan.

2. Te oletta meidän kirjam meidän sydämihimme kirjoitetut joca caikilda ihmisildä tutan ja luetan:

2. Te oletta meiden Kirian meiden Sydhemise kirioitetut/ ioca tutan ia Luetan caikilda Inhimisilde/ (Te olette meidän kirjan meidän sydämissä kirjoitetut/ joka tutaan ja luetaan kaikilta ihmisiltä.)

2. ἡ ἐπιστολὴ ἡμῶν ὑμεῖς ἐστε, ἐγγεγραμμένη ἐν ταῖς καρδίαις ἡμῶν, γινωσκομένη καὶ ἀναγινωσκομένη ὑπὸ πάντων ἀνθρώπων,

2. η επιστολη ημων υμεις εστε εγγεγραμμενη εν ταις καρδιαις ημων γινωσκομενη και αναγινωσκομενη υπο παντων ανθρωπων 2. e epistole emon υmeis este eggegrammene en tais kardiais emon ginoskomene kai anaginoskomene υpo panton anthropon

2 You° are our letter, having been inscribed in our hearts, being known and read by all men;

2. Ye are our epistle written in our hearts, known and read of all men:

2. I ere vort Brev, indskrevet i vore Hjerter, som kjendes og læses af alle Mennesker,

2. I ären vårt bref, beskrifvet uti vår hjertan, hvilket kändt och läset varder af alla menniskor;

2. Teie ollete meie ramat, meie süddamesse kirjotud, mis tunnukse ja loetakse keikist innimestest;

2. Jūs esate mūsų laiškas, įrašytas mūsų širdyse, visų žmonių suprantamas ir skaitomas.

2. Ihr seid unser Brief, in unser Herz geschrieben, der erkannt und gelesen wird von allen Menschen;

2. Vous êtes vous-mêmes notre lettre, écrite dans nos cœurs, connue et lue par tous les hommes;

2. Nuestra carta sois vosotros mismos, escrita en nuestros corazones, sabida y leida de todos los hombres;

2 Gijlieden zijt onze brief, geschreven in onze harten, bekend en gelezen van alle mensen;

2. Listem naszym wy jesteście, napisanym na sercach naszych, który znają i czytają wszyscy ludzie.

2. A mi levelünk ti vagytok, [2†] beírva a mi szívünkbe, a melyet ismer és olvas minden ember;

2 Вы – наше письмо, написанное в сердцах наших, узнаваемое и читаемое всеми человеками;

2. Ви наше посланнє, написане в серцях наших, котре знають і читають усї люде.

3 Sillä ilmeistä on, että te olette Kristuksen kirje, meidän palvelustyöllämme kirjoitettu, ei musteella, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin.

3 On käynyt ilmeiseksi, että te olette Kristuksen kirje, meidän toimittamamme, ei musteella kirjoitettu, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin.

3. Ja te olette ilmoitetut, että te Kristuksen lähetyskirja olette, meidän palveluksemme kautta valmistettu, ei pläkillä kirjoitettu, vaan elävän Jumalan hengellä, ei kivisiin tauluihin, vaan lihallisiin sydämen tauluihin.

3. Joille te oletta ilmoitetut että te Christuxen lähetyskirja oletta saarnawiran cautta walmistettu ei Pläkillä kirjoitetut waan eläwän Jumalan Hengellä ei kiwisijn tauluihin waan lihallisijn sydämen tauluihin.

3. ioillen te oletta ilmoitetud/ ette te oletta Christusen Lehetuskiria/ Sarnawirghan cautta walmistettu/ Ja ei Pleckille meille kirioitetud/ Waan eleuen Jumalan Hengelle/ ei Kiuisijn Tauluijn/ waan Lihasijn sydhemen Tauluin. (joillen te olette ilmoitetut/ että te olette Kristuksen lähetyskirja/ Saarnawiran kautta walmistettu/ Ja ei pläkillä meille kirjoitetut/ Waan eläwän Jumalan Hengellä/ ei kiwisiin tauluihin/ waan lihaisiin sydämen tauluihin.)

3. φανερούμενοι ὅτι ἐστὲ ἐπιστολὴ Χριστοῦ διακονηθεῖσα ὑφ’ ἡμῶν, ἐγγεγραμμένη οὐ μέλανι, ἀλλὰ Πνεύματι Θεοῦ ζῶντος, οὐκ ἐν πλαξὶ λιθίναις, ἀλλὰ ἐν πλαξὶ καρδίαις σαρκίναις.

3. φανερουμενοι οτι εστε επιστολη χριστου διακονηθεισα υφ ημων εγγεγραμμενη ου μελανι αλλα πνευματι θεου ζωντος ουκ εν πλαξιν λιθιναις αλλ εν πλαξιν καρδιας σαρκιναις 3. faneroυmenoi oti este epistole christoυ diakonetheisa υf emon eggegrammene oυ melani alla pneυmati theoυ zontos oυk en plaksin lithinais all en plaksin kardias sarkinais

3 being manifested that you° are a letter of Christ, having been served by us, not having been inscribed with ink, but with (the) Spirit of the living God; not in tablets (of) stone, but in tablets, in fleshly hearts.

3. Forasmuch as ye are manifestly declared to be the epistle of Christ ministered by us, written not with ink, but with the Spirit of the living God; not in tables of stone, but in fleshy tables of the heart.

3. idet I aabenbart ses at være Christi Brev, besørget af os, skrevet ikke med Blæk, men med den levende Guds Aand, ikke i Steentavler, men i Hjertets Kjødtavler.

3. Efter I bevisen, att I ären Christi bref, beredt genom vår tjenst, och skrifvet icke med bläck, utan med lefvandes Guds Anda; icke i taflor af sten, utan i hjertans taflor af kött.

3. Kes teie ollete awwalikkuks sanud, et teie Kristusse ramat ollete, meie ammeti läbbi walmistud, ja ei mitte ramato-mustaga, waid ellawa Jummala Waimoga kirjotud, ei mitte kiwwiste lauakeste sisse, waid lihhalikkude süddame lauakeste sisse.

3. Jūs pasirodote esą Kristaus laiškas, mūsų tarnavimu parašytas ne rašalu, bet gyvojo Dievo Dvasia, ne akmens plokštėse, bet gyvų širdžių plokštėse.

3. die ihr offenbar geworden seid, daß ihr ein Brief Christi seid, durch unsern Dienst zubereitet, und geschrieben nicht mit Tinte, sondern mit dem Geist des lebendigen Gottes, nicht in steinerne Tafeln, sondern in fleischerne Tafeln des Herzens.

3. Car il est évident que vous êtes une lettre de Christ, due à notre ministère, écrite non avec de l'encre, mais avec l'Esprit du Dieu vivant; non sur des tables de pierre, mais sur les tables de chair, celles du cœur.

3. Por cuanto es manifiesto que vosotros sois la carta de Cristo ministrada por nosotros, y escrita no con tinta, sino con el Espíritu de Dios vivo: no en tablas de piedra, sino en las tablas de carne del corazón.

3 Als die openbaar zijt geworden, dat gij een brief van Christus zijt, en door onzen dienst bereid, die geschreven is niet met inkt, maar door den Geest des levenden Gods, niet in stenen tafelen, maar in vlezen tafelen des harten.

3. Gdyż to jawna jest, żeście listem Chrystusowym przez usługę naszę zgotowanym, napisanym nie inkaustem, ale Duchem Boga żywego, nie na tablicach kamiennych, ale na tablicach serc mięsnych.

3. A kik felől nyilvánvaló, hogy Krisztusnak a mi szolgálatunk által szerzett levele vagytok, nem [3†] tentával, hanem az élő Isten Lelkével írva; nem kőtáblákra, hanem a szívnek hústábláira.

3 вы показываете собою, что вы – письмоХристово, через служение наше написанное не чернилами, но Духом Бога живаго, не на скрижалях каменных, но на плотяныхскрижалях сердца.

3. (А й надто) ви явлені, що ви посланнє Христове через служеннє наше, написане не чернилом, а Духом Бога живого, не на камяних скрижалях, а на тїлесних скрижалях серця.

4 Tämmöinen luottamus meillä on Kristuksen kautta Jumalaan;

4 Tällainen luottamus meillä on Kristuksen ansiosta Jumalaan.

4. Mutta senkaltainen uskallus on meillä Kristuksen kautta Jumalan puoleen.

4. Mutta sencaltainen uscallus on meillä Christuxen cautta Jumalan puoleen:

4. Mutta sencaltainen vskallus meille on Christusen cautta Jumalan polen/ (Mutta senkaltainen uskallus meillä on Kristuksen kautta Jumalan puoleen/)

4. Πεποίθησιν δὲ τοιαύτην ἔχομεν διὰ τοῦ Χριστοῦ πρὸς τὸν Θεόν.

4. πεποιθησιν δε τοιαυτην εχομεν δια του χριστου προς τον θεον 4. pepoithesin de toiaυten echomen dia toυ christoυ pros ton theon

4 Now we have such confidence through Christ toward God;

4. And such trust have we through Christ to God-ward:

4. Saadan Tillid have vi til Gud formedelst Christus:

4. Men en sådan tröst hafve vi till Gud, genom Christum;

4. Agga nisuggune lotus on meil Kristusse läbbi Jummala pole.

4. Tokį pasitikėjimą Dievu mes turime per Kristų.

4. Ein solch Vertrauen aber haben wir durch Christum zu Gott.

4. Or, c'est par Christ que nous avons une telle confiance devant Dieu.

4. Y la tal confianza tenemos por Cristo para con Dios.

4 En zodanig een vertrouwen hebben wij door Christus bij God.

4. A takieć ufanie mamy przez Chrystusa ku Bogu,

4. Ilyen bizodalmunk pedig Isten iránt a Krisztus által [4†] van.

4 Такую уверенность мы имеем в Боге через Христа,

4. Надїю ж таку маємо через Христа до Бога,

5 ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikäänkuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta,

5 Ei niin, että olemme itsessämme kykenevät ajattelemaan jotain, ikään kuin oma-aloitteisesti, vaan kykymme on Jumalasta lähtöisin,

5. Ei niin, että me olemme itse meistämme soveliaat jotakin ajattelemaan, niinkuin itse meistämme, vaan jos me olemme johonkuhun soveliaat, niin on se Jumalalta,

5. Ei nijn että me olemma idze meistäm soweliat jotakin ajatteleman nijncuin idze meistäm waan jos me olemma johongun soweliat nijn on se Jumalalda.

5. Ei nin ette me olema soueliahat meiste itzestem iotakin aiattelman ninquin itze meisten/ Wan ios me olema iohongun soueliat/ nin se on Jumalalta/ (Ei niin että me olemme soweliaat meistä itsestämme jotakin ajatteleman niinkuin itse meistän/ Waan jos me olemme johonkin soweliaat/ niin se on Jumalalta/)

5. οὐχ ὅτι ἱκανοί ἐσμεν ἀφ’ ἑαυτῶν λογίσασθαί τι ὡς ἐξ ἑαυτῶν, ἀλλ’ ἡ ἱκανότης ἡμῶν ἐκ τοῦ Θεοῦ,

5. ουχ οτι ικανοι εσμεν αφ εαυτων λογισασθαι τι ως εξ εαυτων αλλ η ικανοτης ημων εκ του θεου 5. oυch oti ikanoi esmen af eaυton logisasthai ti os eks eaυton all e ikanotes emon ek toυ theoυ

5 not that we are sufficient from ourselves, to reason anything as out of ourselves, but our sufficiency is from God;

5. Not that we are sufficient of ourselves to think any thing as of ourselves; but our sufficiency is of God;

5. ikke at vi ere dygtige af os selv at udtænke Noget, som af os selv; men vor Dygtighed er af Gud,

5. Icke att vi beqvämlige äro af oss sjelfvom något tänka, såsom af oss sjelfvom; men äre vi till något beqvämlige, så är det af Gudi;

5. Ei mitte, et meie isseennestest kölbame middagi arwata kui isseennestest, waid meie kölbdus tulleb Jummalast,

5. Ne todėl, kad būtume patys tinkami ką nors sumanyti tarytum iš savęs, bet mūsų tinkamumas iš Dievo,

5. Nicht, daß wir tüchtig sind von uns selber, etwas zu denken als von uns selber; sondern daß wir tüchtig sind, ist von Gott,

5. Non que nous soyons capables par nous-mêmes de penser quelque chose, comme de nous-mêmes; mais notre capacité vient de Dieu,

5. No que seamos suficientes de nosotros mismos para pensar algo como de nosotros mismos; sino que nuestra suficiencia es de Dios:

5 Niet dat wij van onszelven bekwaam zijn iets te denken, als uit onszelven; maar onze bekwaamheid is uit God;

5. Nie iżbyśmy byli sposobni, co myśleć sami z siebie, jako sami z siebie, ale sposobność nasza z Boga jest;

5. Nem mintha magunktól [5†] volnánk alkalmatosak valamit gondolni, úgy mint magunkból; [6†] ellenkezőleg a mi alkalmatos voltunk az [7†] Istentől van:

5 не потому, чтобы мы сами способны были помыслить чтоот себя, как бы от себя, но способность наша от Бога.

5. бо ми не в силї самі від себе що думати, яко із себе; а сила наша від Бога,

6 joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.

6 joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoina, ei kirjaimen vaan Hengen, sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.

6. Joka meitä soveliaiksi tehnyt on Uuden Testamentin virkaa pitämään, ei puustavin, vaan Hengen; sillä puustavi kuolettaa, vaan Henki tekee eläväksi.

6. Joca meitä soweliaxi tehnyt on uden Testamendin wirca pitämän ei bookstawin waan Hengen: sillä bookstawi cuoletta waan Hengi teke eläwäxi.

6. ioca mös meite soueliaxi tehnyt on sen Wden Testamentin wirca pitemehen/ Ei * Bockstauin/ wan Hengen. Sille ette Bockstaui coolettapi/ wan Hengi eleuexi tekepi. (joka myös meitä soweliaaksi tehnyt on sen Uuden Testamentin wirkaa pitelemähän/ Ei bokstawin/ waan Hengen. Sillä että bokstawi kuolettaapi/ waan Henki eläwäksi tekeepi.)

6. ὃς καὶ ἱκάνωσεν ἡμᾶς διακόνους καινῆς διαθήκης, οὐ γράμματος, ἀλλὰ πνεύματος· τὸ γὰρ γράμμα ἀποκτέννει, τὸ δὲ πνεῦμα ζῳοποιεῖ.

6. ος και ικανωσεν ημας διακονους καινης διαθηκης ου γραμματος αλλα πνευματος το γαρ γραμμα αποκτεινει το δε πνευμα ζωοποιει 6. os kai ikanosen emas diakonoυs kaines diathekes oυ grammatos alla pneυmatos to gar gramma apokteinei to de pneυma zoopoiei

6 who also made us sufficient as servants of a new covenant*; not from (the) writing, but from (the) Spirit; for* the writing kills, but the Spirit gives-life.

6. Who also hath made us able ministers of the new testament; not of the letter, but of the spirit: for the letter killeth, but the spirit giveth life.

6. hvilken og gjorde os dygtige til at være den nye Pagts Tjenere, ikke Bogstavens, men Aandens; thi Bogstaven ihjelslaaer, men Aanden levendegjør.

6. Hvilken ock oss beqvämliga gjort hafver till att föra dess Nya Testamentsens ämbete; icke bokstafsens, utan Andans; ty bokstafven dödar, men Anden gör lefvande.

6. Kes meid ka on teinud kölbawaks ue seädusse teenriks, ei mitte kirja-tähhe, waid Waimo sullasiks; sest kirja-täht surretab, agga Waim teeb ellawaks.

6. kuris padarė mus tinkamus būti Naujosios Sandoros tarnais­ne raidės, bet Dvasios, nes raidė žudo, o Dvasia teikia gyvybę.

6. welcher auch uns tüchtig gemacht hat, das Amt zu führen des Neuen Testaments, nicht des Buchstaben, sondern des Geistes. Denn der Buchstabe tötet, aber der Geist macht lebendig.

6. Qui lui aussi nous a rendus capables d'être ministres de la nouvelle alliance, non de la lettre, mais de l'Esprit; car la lettre tue, mais l'Esprit vivifie.

6. El cual aun nos hizo ministros suficientes del nuevo testamento: no de la letra, sino del espíritu; porque la letra mata, mas el espíritu vivifica.

6 Die ons ook bekwaam gemaakt heeft, om te zijn dienaars des Nieuwen Testaments, niet der letter, maar des Geestes; want de letter doodt, maar de Geest maakt levend.

6. Który nas też uczynił sposobnymi sługami nowego testamentu, nie litery, ale Ducha; albowiem litera zabija, ale Duch ożywia.

6. A ki alkalmatosokká tett minket arra, hogy új szövetség szolgái legyünk, nem betűé, hanem [8†] léleké; mert a betű megöl, [9†] a lélek [10†] pedig megelevenít.

6 Он дал нам способность быть служителями Нового Завета, не буквы, но духа, потому что буква убивает, а дух животворит.

6. котрий і дав нам силу бути слугами нового завіту, не букви, а духа; буква бо вбиває, а дух животворить.

7 Mutta jos jo kuoleman virka, joka oli kirjaimin kaiverrettu kiviin, ilmestyi kirkkaudessa, niin etteivät Israelin lapset kärsineet katsella Mooseksen kasvoja hänen kasvojensa kirkkauden tähden, joka kuitenkin oli katoavaista,

7 Mutta jos kuoleman virka, kirjaimin kiviin kaiverrettuna, esiintyi kirkkaudessa, niin etteivät Israelin lapset sietäneet katsella Mooseksen kasvoja hänen kasvojensa kirkkauden vuoksi, joka oli katoavaista,

7. Mutta jos sillä viralla, joka puustavin kautta kuolettaa ja kiviin kuvattu oli, oli senkaltainen kirkkaus, niin ettei Israelin lapset taitaneet katsoa Moseksen kasvoihin, hänen kasvoinsa kirkkauden tähden, joka kuitenkin katoo:

7. Mutta jos sillä wirgalla joca bookstawin cautta cuoletta ja kiwihin cuwattu oli oli sencaltainen kirckaus nijn ettei Israelin lapset tainnet cadzoa Mosexen caswoihin hänen caswoins kirckauden tähden joca cuitengin cato.

7. Mutta ios sille Wirgalla ioca Bockstauin cautta coletapi ia oli Kiuihin cuuattu/ oli sencaltainen Kirckaus/ nin ettei Israelin lapset maltanet catzoa Mosesen casuoin päle/ henen casuoinsa Kircaudhen täden/ ioca quitengi catopi. (Mutta jos sillä wiralla joka bokstawin kautta kuolettaapi ja oli kiwihin kuwattu/ olis sen kaltainen kirkkaus/ niin ettei Israelin lapset malttaneet katsoa Moseksen kaswoin päälle/ hänen kaswoinsa kirkkauden tähden/ joka kuitenkin katoaapi.)

7. Εἰ δὲ ἡ διακονία τοῦ θανάτου ἐν γράμμασιν ἐντετυπωμένη ἐν λίθοις ἐγενήθη ἐν δόξῃ, ὥστε μὴ δύνασθαι ἀτενίσαι τοὺς υἱοὺς Ἰσραὴλ εἰς τὸ πρόσωπον Μωϋσέως διὰ τὴν δόξαν τοῦ προσώπου αὐτοῦ τὴν καταργουμένην,

7. ει δε η διακονια του θανατου εν γραμμασιν εντετυπωμενη εν λιθοις εγενηθη εν δοξη ωστε μη δυνασθαι ατενισαι τους υιους ισραηλ εις το προσωπον μωσεως δια την δοξαν του προσωπου αυτου την καταργουμενην 7. ei de e diakonia toυ thanatoυ en grammasin entetυpomene en lithois egenethe en dokse oste me dυnasthai atenisai toυs υioυs israel eis to prosopon moseos dia ten doksan toυ prosopoυ aυtoυ ten katargoυmenen

7 But if the service of death, on scriptures having been engraved in stones, happened in glory, so-that the sons of Israel were not able to stare at the face of Moses because of the glory of his countenance, which was being done-away-with.

7. But if the ministration of death, written and engraven in stones, was glorious, so that the children of Israel could not stedfastly behold the face of Moses for the glory of his countenance; which glory was to be done away:

7. Men dersom den dødbringende Bogstavens Tjeenste, indgraven i Stene, skete i Herlighed, saa at Israels børn ikke kunde betragte Moses' Ansigt formedelst hans Ansigts herlighed, som dog skulde forsvinde:

7. Hade nu det ämbetet klarhet, som genom bokstafven dödar, och i stenar utgrafvet är, så att Israels barn icke kunde se på Mose ansigte, för hans ansigtes klarhets skull, den dock återvänder;

7. Ja kui surma am̃et kirja-tähtes, mis kiwwide sisse olli tikkitud, au sees olnud, nenda et Israeli lapsed ei woinud mitte üksi silmi Mosesse pallesse wadata temma palle au pärrast, mis siiski piddi ärralöpma:

7. Jeigu mirties tarnavimas, išraižytas raidėmis akmenyse, buvo toks šlovingas, kad Izraelio vaikai negalėjo pažvelgti Mozei į veidą dėl jo veido šlovės, kuri buvo praeinanti,

7. So aber das Amt, das durch die Buchstaben tötet und in die Steine gebildet war, Klarheit hatte, also daß die Kinder Israel nicht konnten ansehen das Angesicht Mose's um der Klarheit willen seines Angesichtes, die doch aufhört,

7. Or, si le ministère de mort, celui de la lettre, gravée sur des pierres, a été si glorieux que les enfants d'Israël ne pouvaient fixer leurs regards sur le visage de Moïse, à cause de l'éclat de son visage, bien que cet éclat dût s'évanouir;

7. Empero si el ministerio de muerte escrito y grabado en piedras, fué para gloria, tanto que los hijos de Israel no pudiesen fijar los ojos en la cara de Moisés, a causa de la gloria de su rostro, la cual se había de acabar:

7 En indien de bediening des doods in letteren bestaande, en in stenen ingedrukt, in heerlijkheid is geweest, alzo dat de kinderen Israels het aangezicht van Mozes niet konden sterk aanzien, om de heerlijkheid zijns aangezichts, die te niet gedaan zou worden.

7. Bo jeźlić posługiwanie śmierci literami wyrażone na tablicach kamiennych było chwalebne, tak iż synowie Izraelscy nie mogli śmiele patrzeć na oblicze Mojżeszowe dla chwały oblicza jego, która miała być skażona:

7. Ha pedig a halálnak [11†] betűkkel kövekbe vésett szolgálata dicsőséges vala, úgyhogy Izráel fiai nem is nézhettek Mózes [12†] orczájára arczának elmúló dicsősége miatt:

7 Если же служение смертоносным буквам, начертанное на камнях, было так славно, что сыны Израилевы не могли смотреть на лице Моисеево по причине славы лица его преходящей, –

7. Коли ж служеннє смерти, письмом вирізане на каміннях, було в славі, так що сини Ізраїлеві не могли дивитись на лице Мойсейове задля слави лиця його минущої,

8 kuinka paljoa enemmän onkaan Hengen virka oleva kirkkaudessa!

8 kuinka onkaan Hengen virka vielä enemmän oleva kirkkaudessa!

8. Miksi ei siis paljoa enemmin sillä viralla, joka hengen antaa, pitäisi kirkkaus oleman?

8. Mixei sijs paljo enämmin sillä wirgalla joca Hengen anda pidäis kirckaus oleman?

8. Mixei sis palio enemin sille Wirghalla ioca Hengen andapi/ pidheis Kircaus oleman? (Miksei siis paljon enemmin sillä wiralla joka Hengen antaapi/ pitäis kirkkaus oleman?)

8. πῶς οὐχὶ μᾶλλον ἡ διακονία τοῦ πνεύματος ἔσται ἐν δόξῃ;

8. πως ουχι μαλλον η διακονια του πνευματος εσται εν δοξη 8. pos oυchi mallon e diakonia toυ pneυmatos estai en dokse

8 How will the service of the Spirit not rather be in glory?

8. How shall not the ministration of the spirit be rather glorious?

8. hvi skulde da ikke Aandens Tjeneste end mere være i Herlighed?

8. Hvi skulle icke mycket mer det ämbetet, som Andan gifver, hafva klarhet?

8. Kuis ei peaks paljo ennam Waimo ammet au sees ollema?

8. tai kiek šlovingesnis bus Dvasios tarnavimas?

8. wie sollte nicht viel mehr das Amt, das den Geist gibt, Klarheit haben!

8. Combien le ministère de l'Esprit ne sera-t-il pas plus glorieux?

8. ¿Cuánto más no será para gloria el ministerio del espíritu?

8 Hoe zal niet veel meer de bediening des Geestes in heerlijkheid zijn?

8. Jakoż daleko więcej usługiwanie Ducha nie ma być chwalebne?

8. Hogyne volna még inkább dicsőséges a léleknek szolgálata?

8 то не гораздо ли более должно быть славно служение духа?

8. як же не більше служеннє духа буде в славі?

9 Sillä jos kadotustuomion virka jo oli kirkkautta, niin on vanhurskauden virka vielä paljoa runsaammassa määrin kirkkautta.

9 Jos näet kadotustuomion virka oli kirkkautta, paljoa ennemmin vanhurskauden virka tulvailee kirkkaudessa.

9. Sillä, jos viralla, joka kadotuksesta saarnaa, kirkkaus oli, paljoa enemmin sillä viralla, joka vanhurskaudesta saarnaa, on ylönpalttinen kirkkaus;

9. Sillä jos wirgalla joca cadotuxest saarna kirckaus oli paljo enämmin sillä wirgalla joca wanhurscaudest saarna on ylönpaldinen kirckaus.

9. Sille ios sille Wirghalla ioca Cadhotuxen sarnapi/ Kircaus oli/ Palio enemin sille Wrighalla/ ioca Wanhurskaudhen sarnapi/ ylenpaldinen Kircaus ombi. (SIllä jos sillä wiralla joka kadotuksen saarnaapi/ kirkkaus oli/ paljjon enemmin silla wiralla/ joka wanhurskauden saarnaapi/ ylenpalttinen kirkkaus ompi.)

9. εἰ γὰρ ἡ διακονία τῆς κατακρίσεως δόξα, πολλῷ μᾶλλον περισσεύει ἡ διακονία τῆς δικαιοσύνης ἐν δόξῃ.

9. ει γαρ η διακονια της κατακρισεως δοξα πολλω μαλλον περισσευει η διακονια της δικαιοσυνης εν δοξη 9. ei gar e diakonia tes katakriseos doksa pollo mallon perisseυei e diakonia tes dikaiosυnes en dokse

9 For* if the service of condemnation has glory, (how) much rather is the service of righteousness abounding in glory.

9. For if the ministration of condemnation be glory, much more doth the ministration of righteousness exceed in glory.

9. Thi dersom Fordømmelsens Tjeneste var i herlighed, er meget mere retfærdiggjørelsens Tjeneste overflødig i Herlighed.

9. Ty om det ämbete, som fördömelse predikar, hafver klarhet; mycket mer går det ämbete öfver i klarhet, som rättfärdighet predikar.

9. Sest kui hukkamoistmisse ammetil au olnud, paljo ennam on üpris surema au sees öigusse ammet.

9. Jeigu pasmerkimo tarnavimas šlovingas, tai daug daugiau šlovingesnis teisumo tarnavimas.

9. Denn so das Amt, das die Verdammnis predigt, Klarheit hat, wie viel mehr hat das Amt, das die Gerechtigkeit predigt, überschwengliche Klarheit.

9. Car, si le ministère de condamnation a été glorieux, le ministère de la justice abonde bien plus en gloire.

9. Porque si el ministerio de condenación fué gloria, mucho más abundará en gloria el ministerio de justicia.

9 Want indien de bediening der verdoemenis heerlijkheid geweest is, veel meer is de bediening der rechtvaardigheid overvloedig in heerlijkheid.

9. Bo jeźlić usługiwanie potępienia było chwalebne, daleko więcej usługiwanie sprawiedliwości obfituje w chwale.

9. Mert ha a kárhoztatás szolgálata dicsőséges, mennyivel inkább dicsőséges az igazság [13†] szolgálata?

9 Ибо если служение осуждения славно, то тем паче изобилует славою служение оправдания.

9. Бо коли служеннє осуду - слава, то геть більше служеннє правдї багатше славою.

10 Sillä se, millä ennen oli kirkkaus, on tämän rinnalla kirkkautta vailla, tämän ylenpalttisen kirkkauden tähden.

10 Sillä sekään, mikä oli kirkastettu, ei tällä kohtaa ole kirkastettu, tämän ylen suuren kirkkauden vuoksi.

10. Sillä se toinen, joka kirkastettu oli, ei ole ensinkään kirkkaudeksi luettava, sen ylönpalttisen kirkkauden suhteen.

10. Sillä se toinen joca kircastettu oli ei ole ensingän kirckaudexi luettapa sen ylönpaldisen kirckauden suhten.

10. Sille mös se toinen ioca oli kircastettu/ ei ole ensingen kircaudexi Luettapa/ Temen ylenpaldisen Kircaudhen echtoon. (Sillä myös se toinen joka oli kirkastettu/ ei ole ensinkään kirkkaudeksi luettawa/ Tämän ylenpalttisen kirkkauden ehtoon.)

10. καὶ γὰρ οὐδὲ δεδόξασται τὸ δεδοξασμένον ἐν τούτῳ τῷ μέρει ἕνεκεν τῆς ὑπερβαλλούσης δόξης.

10. και γαρ ουδε δεδοξασται το δεδοξασμενον εν τουτω τω μερει ενεκεν της υπερβαλλουσης δοξης 10. kai gar oυde dedoksastai to dedoksasmenon en toυto to merei eneken tes υperβalloυses dokses

10 For* even what has also been glorified, has not been glorified in this respect, because of the glory which surpasses (it).

10. For even that which was made glorious had no glory in this respect, by reason of the glory that excelleth.

10. Ja det, som havde Herlighed, var i denne henseende end ikke herligt imod den overvættes herlighed.

10. Och dertillmed, det som förklaradt vardt, var dock i denna måtton lika som intet förklaradt, emot denna öfversvinneliga klarheten.

10. Sest ka se, mis auustud olnud, ei olle mitte auuks arwata selle asja sees, selle üpris sure au wasto, mis Waimo ammetil on.

10. Tai, kas buvo šlovinga, visai nešlovinga, lyginant su visa pranokstančia šlove.

10. Denn auch jenes Teil, das verklärt war, ist nicht für Klarheit zu achten gegen die überschwengliche Klarheit.

10. Et, en effet, ce premier ministère, qui a été glorieux, ne l'a point été, à cause de la gloire surabondante du second.

10. Porque lo que fué hecho tan glorioso, ni aun fué glorioso en esta parte, en comparación de la gloria que sobresale.

10 Want ook het verheerlijkte is zelfs niet verheerlijkt in dezen dele, ten aanzien van deze uitnemende heerlijkheid.

10. Albowiem i to, co chwałę miało, nie miało chwały w tej części, co się tknie onej przewyższającej chwały.

10. Sőt a dicsőített nem is dicsőséges [14†] ebben a részben az őt meghaladó dicsőség miatt.

10 То прославленное даже не оказывается славным с сей стороны, по причине преимущественной славы последующего .

10. Бо й не прославилось прославлене в тій мірі, задля переважуючої слави.

11 Jos sillä, mikä on katoavaista, oli kirkkaus, niin vielä paljoa enemmän on sillä, mikä on pysyväistä, oleva kirkkautta.

11 Jos näet katoavainen esiintyi kirkkaudessa, paljoa ennemmin pysyväinen on kirkkaudessa.

11. Sillä jos sillä oli kirkkaus, joka katoo, paljoa enemmin on sillä kirkkaus, joka pysyy.

11. Sentähden jos sillä oli kirckaus joca cato paljo enämmin on sillä kirckaus joca pysy.

11. Senteden ios sille oli Kircaus ioca catopi/ Palio enemin on sille Kircaus ioca kestäue on. (Sentähden jos sillä oli kirkkaus joka katoaapi/ Paljon enemmin on sillä kirkkaus joka kestäwä on.)

11. εἰ γὰρ τὸ καταργούμενον διὰ δόξης, πολλῷ μᾶλλον τὸ μένον ἐν δόξῃ.

11. ει γαρ το καταργουμενον δια δοξης πολλω μαλλον το μενον εν δοξη 11. ei gar to katargoυmenon dia dokses pollo mallon to menon en dokse

11 For* if what was being done-away (was) through glory, what remains (is) much more in glory.

11. For if that which is done away was glorious, much more that which remaineth is glorious.

11. Thi dersom det, som skulde afskaffes, var i Herlighed, da skal det, som bliver, meget mere være i herlighed.

11. Ty hade det klarhet, som återvänder, mycket mer hafver det klarhet, som varaktigt är.

11. Sest kui au sees olli se, mis piddi ärralöpma, paljo ennam on au sees se, mis jääb.)

11. Jeigu praeinantis dalykas buvo šlovingas, tai kur kas šlovingesnis pasiliekantis.

11. Denn so das Klarheit hatte, das da aufhört, wie viel mehr wird das Klarheit haben, das da bleibt.

11. Car, si ce qui devait prendre fin a été glorieux, ce qui est permanent est beaucoup plus glorieux.

11. Porque si lo que se acaba fué para gloria, mucho más será para gloria lo que permanece.

11 Want indien hetgeen te niet gedaan wordt, in heerlijkheid was, veel meer is, hetgeen blijft, in heerlijkheid.

11. Bo jeźlić to, co niszczeje, było chwalebne, daleko więcej to, co zostaje, jest chwalebne.

11. Mert ha dicsőséges az elmulandó, sokkal inkább dicsőséges, [15†] a mi megmarad.

11 Ибо, если преходящее славно, тем более славно пребывающее.

11. Коли бо те, що минає, в славі, то багато більше в славі те, що пробуває.

12 Koska meillä siis on tämmöinen toivo, niin me olemme aivan rohkeat

12 Koska meillä siis on tällainen toivo, toimimme hyvin rohkeasti

12. Että meillä siis senkaltainen toivo on, niin me puhumme rohkiasti,

12. Että meillä sencaltainen toiwo on nijn me puhumme rohkiast

12. Ette nyt meille sencaltainen Toiuo on/ nin me prwkama swren Rochkiudhen/ (Että nyt meillä senkaltainen toiwo on/ niin me pruukaamme suuren rohkeuden/)

12. Ἔχοντες οὖν τοιαύτην ἐλπίδα πολλῇ παρρησίᾳ χρώμεθα,

12. εχοντες ουν τοιαυτην ελπιδα πολλη παρρησια χρωμεθα 12. echontes oυn toiaυten elpida polle parresia chrometha

12 Therefore having such a hope, we are using (it) in much boldness,

12. Seeing then that we have such hope, we use great plainness of speech:

12. Efterdi vi derfor have saadant Haab, bruge vi stor Frimodighed.

12. Efter vi nu sådant hopp hafve, äre vi mycket dristige;

12. Et nüüd meil nisuggune lotus on, prugime meie suurt julgust räkides,

12. Taigi, turėdami tokią viltį, mes kalbame labai tiesiai ir drąsiai,

12. Dieweil wir nun solche Hoffnung haben, sind wir voll großer Freudigkeit

12. Ayant donc une telle espérance, nous usons d'une grande liberté,

12. Así que teniendo tal esperanza, hablamos con mucha confianza.

12 Dewijl wij dan zodanige hoop hebben, zo gebruiken wij vele vrijmoedigheid in het spreken;

12. Przetoż mając taką nadzieję, wielkiej bezpieczności w mowie używamy.

12. Azért ilyen reménységben nagy nyiltsággal [16†] szólunk;

12 Имея такую надежду, мы действуем с великим дерзновением,

12. Маючи оце таке впованнє, уживаємо велику волю,

13 emmekä tee niinkuin Mooses, joka pani peitteen kasvoillensa, etteivät Israelin lapset näkisi sen loppua, mikä on katoavaista.

13 emmekä niin kuin Mooses, joka pani peitteen kasvoilleen, jotteivät Israelin lapset katselisi katoavaisen loppua.

13. Ja emme tee niinkuin Moses, joka kasvoillensa peitteen pani, ettei Israelin lapset taitaneet sen loppua katsoa, joka katoo.

13. Ja en me tee nijncuin Moses joca caswoillens peitten pani ettei Israelin lapset tainnet sen loppua cadzo joca cato

13. ia en me tee ninquin Moses/ ioca Casuoinsa eten * Peitten pani/ ettei Israelin Lapset maltaneet sen lopun päle catzo ioca catopi/ (ja en me tee niinkuin Moses/ joka kaswoinsa eteen peitteen pani/ ettei Israelin lapset malttaneet sen lopun päälle katsoo joka katoopi/)

13. καὶ οὐ καθάπερ Μωϋσῆς ἐτίθει κάλυμμα ἐπὶ τὸ πρόσωπον ἑαυτοῦ πρὸς τὸ μὴ ἀτενίσαι τοὺς υἱοὺς Ἰσραὴλ εἰς τὸ τέλος τοῦ καταργουμένου.

13. και ου καθαπερ μωσης ετιθει καλυμμα επι το προσωπον εαυτου προς το μη ατενισαι τους υιους ισραηλ εις το τελος του καταργουμενου 13. kai oυ kathaper moses etithei kalυmma epi to prosopon eaυtoυ pros to me atenisai toυs υioυs israel eis to telos toυ katargoυmenoυ

13 and (are) not just-as Moses, (who) was placing a veil upon his face, *that* the sons of Israel might not stare at the end of what was being done-away-with. {Exo 34:33}

13. And not as Moses, which put a vail over his face, that the children of Israel could not stedfastly look to the end of that which is abolished:

13. og gjøre ikke som Moses, der lagde et Dække over sit Ansigt, at Israels børn ikke skulde beskue det, førend det, som skulde afskaffes, fik Ende,

13. Och göre icke såsom Moses, den ett täckelse hängde för sitt ansigte, så att Israels barn icke kunde se uppå dess ända, som återvänder;

13. Ja ei te mitte nenda, kui Moses, kes kattet omma palle peäle panni, et Israeli lapsed ei woinud mitte üksi silmi wadata selle otsa peäle, mis piddi ärralöpma;

13. ne kaip Mozė, kuris ant veido užsileisdavo gaubtuvą, kad Izraelio vaikai nepamatytų to, kas praeina.

13. und tun nicht wie Mose, der die Decke vor sein Angesicht hing, daß die Kinder Israel nicht ansehen konnten das Ende des, das aufhört;

13. Et nous ne faisons pas comme Moïse, qui mettait un voile sur son visage, afin que les enfants d'Israël ne vissent pas la fin de ce qui devait disparaître.

13. Y no como Moisés, que ponía un velo sobre su rostro, para que los hijos de Israel no pudiesen fijar los ojos en el fin de aquello que se había de acabar:

13 En doen niet gelijkerwijs Mozes, die een deksel op zijn aangezicht leide, opdat de kinderen Israels niet zouden sterk zien op het einde van hetgeen te niet gedaan wordt.

13. A nie jesteśmy jako Mojżesz, który kładł zasłonę na oblicze swoje, aby synowie Izraelscy śmiele nie patrzyli na koniec onego, co zniszczeć miało.

13. És nem, miként Mózes, a ki leplet borított az orczájára, [17†] hogy ne lássák Izráel fiai az elmulandónak végét.

13 а не так, как Моисей, который полагал покрывало на лице свое, чтобы сыны Израилевы не взирали на конец преходящего.

13. а не яко ж Мойсей, що клав покривало на лице своє, щоб сини Ізраїлеві не дивились на конець минущого.

14 Mutta heidän mielensä paatuivat, sillä vielä tänäkin päivänä sama peite, vanhan liiton kirjoituksia luettaessa, pysyy poisottamatta, sillä vasta Kristuksessa se katoaa.

14 Mutta heidän mielensä paatuivat, sillä vielä tänä päivänä pysyy Vanhaa Testamenttia* luettaessa pois ottamatta sama peite, joka Kristuksessa katoaa.

14. Vaan heidän taitonsa olivat paatuneet. Sillä tähän päivään asti, kuin vanhaa Testamenttia luetaan, pysyy se peite ottamatta pois, joka Kristuksessa lakkaa.

14. Waan heidän taitons oli paadutettu. Sillä haman tähän päiwän asti pysy se peite ottamata cosca wanha Testamentiä luetan joca Christuxes lacka.

14. Waan heiden taitonsa olit soghaistud. Sille ette haman tehen peiuen asti/ pysy se sama Peitto poisottamata ylitze sen wanhan Testamentin/ coska he site lukeuat/ ioca Christusesa poislackapi. (Waan heidän taitonsa olit sokaistut. Sillä että hamaan tähän päiwään asti/ pysyy se sama peitto pois ottamatta ylitse sen Wanhan Testamentin/ koska he sitä lukewat/ joka Kristuksessa pois lakkaapi.)

14. ἀλλ’ ἐπωρώθη τὰ νοήματα αὐτῶν. ἄχρι γὰρ τῆς σήμερον τὸ αὐτὸ κάλυμμα ἐπὶ τῇ ἀναγνώσει τῆς παλαιᾶς διαθήκης μένει, μὴ ἀνακαλυπτόμενον, ὅτι ἐν Χριστῷ καταργεῖται,

14. αλλ επωρωθη τα νοηματα αυτων αχρι γαρ της σημερον το αυτο καλυμμα επι τη αναγνωσει της παλαιας διαθηκης μενει μη ανακαλυπτομενον ο τι εν χριστω καταργειται 14. all eporothe ta noemata aυton achri gar tes semeron to aυto kalυmma epi te anagnosei tes palaias diathekes menei me anakalυptomenon o ti en christo katargeitai

14 But their minds were hardened; for* till today, the same veil remains upon the public-reading of the old covenant*, not being unveiled, something which is being done-away in Christ.

14. But their minds were blinded: for until this day remaineth the same vail untaken away in the reading of the old testament; which vail is done away in Christ.

14. Men deres Sind er forhærdet; thi indtil denne Dag forbliver det samme Dække under det gamle testamentes Læsning uafdraget; thi kun ved Christus hæves det.

14. Utan deras sinnen äro förstockade; ty allt intill denna dag blifver samma täckelse oborttaget öfver gamla Testamentet, när de läsat, hvilket i Christo återvänder.

14. Waid nende meled on kowwaks sanud; sest tännapäwani jääb sesamma katte wanna seädusse luggemisse jure, ja sedda kattet ei woeta mitte peält ärra, mis wast Kristusse sees ärralöppeb.

14. Bet jų protai buvo apakinti. Iki šios dienos tas pats gaubtuvas lieka nenuimtas skaitant Senąjį Testamentą, nes jis nuimamas Kristuje.

14. sondern ihre Sinne sind verstockt. Denn bis auf den heutigen Tag bleibt diese Decke unaufgedeckt über dem alten Testament, wenn sie es lesen, welche in Christo aufhört;

14. Mais leurs esprits ont été endurcis jusqu'à présent. Car encore aujourd'hui ce même voile demeure sur la lecture de l'Ancien Testament, sans être levé, parce qu'il n'est ôté que par Christ.

14. Mas los entendimientos de ellos se embotaron; porque hasta el día de hoy les queda el mismo velo no descorrido en la lectura del viejo testamento, cuyo velo en Cristo es quitado:

14 Maar hun zinnen zijn verhard geworden; want tot op den dag van heden blijft hetzelfde deksel in het lezen des Ouden Testaments, zonder ontdekt te worden, hetwelk door Christus te niet gedaan wordt.

14. Ale zatwardzone są zmysły ich; albowiem aż do dzisiejszego dnia taż zasłona w czytaniu starego testamentu zostaje nie odkryta, która przez Chrystusa skażenie bierze.

14. De megtompultak az ő elméik. Mert [18†] ugyanaz a lepel mind e mai napig ott van az ó szövetség olvasásánál felfedetlenül, [19†] mivelhogy a Krisztusban tűnik el;

14 Но умы их ослеплены: ибо то же самое покрывало доныне остается неснятым при чтении Ветхого Завета, потому что оно снимается Христом.

14. Та осьліпились думки їх: бо аж до сього дня те ж покривало в читанню старого завіту зостаєть ся невідкрите, котре в Христї зникає.

15 Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä;

15 Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä.

15. Mutta tähän päivään asti, kuin Mosesta luetaan, riippuu se peite heidän sydämensä edessä.

15. Mutta haman tähän päiwän asti cosca Mosest luetan rippu se peite heidän sydämens edesä.

15. Mutta hama' tehen peiuen asti/ coska Moses luetan/ rippupi se Peitto heiden Sydhemens edesse. (Mutta hamaan tähän päiwään asti/ koska Moses luetaan/ riippuupi se peitto heidän sydämensä edessä.)

15. ἀλλ’ ἕως σήμερον ἡνίκα ἂν ἀναγινώσκεται Μωϋσῆς, κάλυμμα ἐπὶ τὴν καρδίαν αὐτῶν κεῖται·

15. αλλ εως σημερον ηνικα αναγινωσκεται μωσης καλυμμα επι την καρδιαν αυτων κειται 15. all eos semeron enika anaginosketai moses kalυmma epi ten kardian aυton keitai

15 But until this day, whenever Moses is read, a veil is laying upon their heart.

15. But even unto this day, when Moses is read, the vail is upon their heart.

15. Ja, indtil denne Dag ligger der et Dække over deres hjerte, naar Moses læses;

15. Men intill denna dag, då Moses läsen varder, hänger täckelset för deras hjerta.

15. Sest tännapäwani, kui Mosest loetakse, siis seisab se katte nende süddame peäl; agga

15. Net iki šios dienos, kai skaitomas Mozė, gaubtuvas tebedengia jų širdį.

15. aber bis auf den heutigen Tag, wenn Mose gelesen wird, hängt die Decke vor ihrem Herzen.

15. Encore aujourd'hui, quand on lit Moïse, un voile est jeté sur leur cœur.

15. Ántes hasta el día de hoy, cuando Moisés es leido, el velo está sobre el corazón de ellos.

15 Maar tot den huidigen dag toe, wanneer Mozes gelezen wordt, ligt een deksel op hun hart.

15. Przetoż aż do dnia dzisiejszego, gdy Mojżesz czytany bywa, zasłona jest na sercu ich położona.

15. Sőt mind máig, a mikor csak olvassák Mózest, lepel borul az ő szívökre.

15 Доныне, когда они читают Моисея, покрывало лежит на сердце их;

15. Нї, аж до сього дня, коли читаєть ся Мойсея, покривало на серцї їх лежить.

16 mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois.

16 Mutta kun sydän* kääntyy Herran puoleen, peite otetaan pois.

16. Mutta kuin he palajavat Herran puoleen, niin peite otetaan pois.

16. Mutta cosca he palajawat HERran puoleen nijn peite poisotetan:

16. Mutta coska he palaijauat HERRAN pole'/ nin se Peitto poisotetaan/ (Mutta koska he palajawat HERRAN puoleen/ niin se peitto pois otetaan/)

16. ἡνίκα δ’ ἂν ἐπιστρέψῃ πρὸς Κύριον, περιαιρεῖται τὸ κάλυμμα.

16. ηνικα δ αν επιστρεψη προς κυριον περιαιρειται το καλυμμα 16. enika d an epistrepse pros kυrion periaireitai to kalυmma

16 But whenever one turns to the Lord, the veil is taken away.

16. Nevertheless when it shall turn to the Lord, the vail shall be taken away.

16. men naar de omvende sig til Herren, da borttages Dækket.

16. Men om de omvände sig till Herran, så vorde täckelset borttaget.

16. Kui nem̃ad sawad Issanda pole pöörnud, siis woetakse se katte ümbert ärra.

16. Bet kai žmogus atsigręžia į Viešpatį, gaubtuvas nuimamas.

16. Wenn es aber sich bekehrte zu dem HERRN, so würde die Decke abgetan.

16. Mais quand ils se convertiront au Seigneur, le voile sera ôté.

16. Empero cuando se convirtieren al Señor, el velo se quitará.

16 Doch zo wanneer het tot den Heere zal bekeerd zijn, zo wordt het deksel weggenomen.

16. Lecz gdyby się do Pana obrócili, odjęta będzie ona zasłona,

16. Mikor pedig megtér az Úrhoz, lehull a [20†] lepel.

16 но когда обращаются к Господу, тогда это покрывало снимается.

16. Як же обернуть ся до Господа, здіймаєть ся покривало.

17 Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus.

17 Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus.

17. Sillä Herra on Henki; mutta kussa Herran Henki on, siinä on vapaus.

17. Sillä HERra on Hengi.

17. Sille ette HERRA on Hengi. (Sillä että HERRA on Henki.)

17. ὁ δὲ Κύριος τὸ Πνεῦμά ἐστιν· οὗ δὲ τὸ Πνεῦμα Κυρίου, ἐκεῖ ἐλευθερία.

17. ο δε κυριος το πνευμα εστιν ου δε το πνευμα κυριου εκει ελευθερια 17. o de kυrios to pneυma estin oυ de to pneυma kυrioυ ekei eleυtheria

17 Now the Lord is the Spirit and where the Spirit of the Lord (is), there (is) freedom.

17. Now the Lord is that Spirit: and where the Spirit of the Lord is, there is liberty.

17. Men Herren er Aanden, og hvor Herrens Aand er, der er Frihed.

17. Ty Herren är en Ande; der nu Herrans Ande är, der är frihet.

17. Agga Issand on se Waim, kus nüüd Issanda Waim on, seäl on wabbadus.

17. Viešpats yra Dvasia. O kur Viešpaties Dvasia, ten laisvė.

17. Denn der HERR ist der Geist; wo aber der Geist des HERRN ist, da ist Freiheit.

17. Or, le Seigneur est l'Esprit; et où est l'Esprit du Seigneur, là est la liberté.

17. Y el Señor es el Espíritu; y donde está el Espíritu del Señor, allí hay libertad.

17 De Heere nu is de Geest; en waar de Geest des Heeren is, aldaar is vrijheid.

17. Aleć Pan jest tym Duchem; a gdzie jest ten Duch Paóski, tam i wolność.

17. Az Úr pedig a [21†] Lélek; és a hol az Úrnak Lelke, ott a szabadság.

17 Господь есть Дух; а где Дух Господень, там свобода.

17. Господь же Дух; де ж Господень Дух, там воля.

18 Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.

18 Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme *saman kuvan kaltaisiksi* kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin Herran Henki vaikuttaa.

18. Mutta me kaikki avoimilla kasvoilla Herran kirkkautta katselemme, niinkuin peilissä, ja me muutetaan siihen kuvaan kirkkaudesta niin kirkkauteen niinkuin Herran Hengestä.

18. Mutta cusa HERran Hengi on sijnä on wapaus. Mutta me cadzelemma HERran kirckautta nijncuin Speilisä awoimella caswolla ja me muutetan siehen cuwaan kirckaudesta nijn kirckauten nijncuin HERran Hengestä.

18. Mutta cussa se HERRan Hengi on/ sijnä on wapaus. Mutta nyt HERRAN Kircaus osotta henens meisse caikissa/ ninquin Speilisse/ auatulla Casuolla/ ia me kircastetan sijnä samassa Cuuassa/ kircaudhesta nin kircautehen/ ninquin HERRAN HEngeste. (Mutta kussa se HERRAN Henki on/ siinä on wapaus. Mutta nyt HERRAN kirkkaus osoittaa hänens meissä kaikissa/ niinkuin peilissä/ awatulla kaswolla/ ja me kirkastetaan siinä samassa kuwassa/ kirkkaudesta niin kirkkautehen/ niinkuin HERRAN Hengestä.)

18. ἡμεῖς δὲ πάντες ἀνακεκαλυμμένῳ προσώπῳ τὴν δόξαν Κυρίου κατοπτριζόμενοι τὴν αὐτὴν εἰκόνα μεταμορφούμεθα ἀπὸ δόξης εἰς δόξαν, καθάπερ ἀπὸ Κυρίου Πνεύματος.

18. ημεις δε παντες ανακεκαλυμμενω προσωπω την δοξαν κυριου κατοπτριζομενοι την αυτην εικονα μεταμορφουμεθα απο δοξης εις δοξαν καθαπερ απο κυριου πνευματος 18. emeis de pantes anakekalυmmeno prosopo ten doksan kυrioυ katoptrizomenoi ten aυten eikona metamorfoυmetha apo dokses eis doksan kathaper apo kυrioυ pneυmatos

18 But we all, with (our) face having been unveiled, seeing the reflection of the glory of the Lord for ourselves, are being transfigured (into) the same image from glory into glory, just-as from (the) Lord, (the) Spirit.

18. But we all, with open face beholding as in a glass the glory of the Lord, are changed into the same image from glory to glory, even as by the Spirit of the Lord.

18. Men vi alle, som med ubedækket Ansigt skue Herrens Herlighed som i et Speil, blive forvandlede efter det samme Billede fra herlighed til Herlighed, og det af Herren, som er Aanden.

18. Men nu skåde vi alle, såsom uti en spegel, Herrans klarhet med upptäckt ansigte; och vi varde förklarade uti samma beläte, ifrå den ena klarhetene till den andra, såsom af Herrans Anda.

18. Agga meid keik, kes meie Issanda au katmatta pallega otsego peeglis näme, mudetakse sellesam̃a kuiuks, ühhest auust teise, otsego Issanda Waimust.

18. Mes visi, atidengtu veidu lyg veidrodyje regėdami Viešpaties šlovę, esame keičiami į tą patį atvaizdą iš šlovės į šlovę, veikiami Viešpaties, kuris yra Dvasia.

18. Nun aber spiegelt sich in uns allen des HERRN Klarheit mit aufgedecktem Angesicht, und wir werden verklärt in dasselbe Bild von einer Klarheit zu der andern, als vom HERRN, der der Geist ist.

18. Ainsi nous tous qui, le visage découvert, contemplons, comme dans un miroir, la gloire du Seigneur, nous sommes transformés à son image, de gloire en gloire, comme par l'Esprit du Seigneur.

18. Empero nosotros todos, con cara descubierta, mirando como en un espejo en la gloria del Señor, somos transformados en la misma semejanza de gloria en gloria, como por el Espíritu del Señor.

18 En wij allen, met ongedekten aangezichte de heerlijkheid des Heeren als in een spiegel aanschouwende, worden naar hetzelfde beeld in gedaante veranderd, van heerlijkheid tot heerlijkheid, als van des Heeren Geest.

18. Lecz my wszyscy, którzy odkrytem obliczem na chwałę Paóską, jako w zwierciadle patrzymy, w toż wyobrażenie przemienieni bywamy z chwały w chwałę, jako od Ducha Paóskiego.

18. Mi pedig az Úrnak dicsőségét mindnyájan fedetlen arczczal [22†] szemlélvén, ugyanazon ábrázatra elváltozunk, dicsőségről dicsőségre, úgy mint az Úrnak Lelkétől.

18 Мы же все открытым лицем, как в зеркале, взирая на славу Господню, преображаемся в тот же образ от славы в славу, как от Господня Духа.

18. Ми ж усї відкритим лицем, поглядаючи як у дзеркало, на славу Господню, преобразуємось у той же образ від слави в славу, яко ж від Господнього Духа.