Toinen makkabealaisten kirja
2732
ja tämän holhoojan Lysiaan.
3. Niin eräs Alkimus, entinen
ylimmäinen pappi, joka siihen ai-
kaan, jolloin uskonnon sekoitta-
mista ei vielä ollut tapahtunut,
oli ehdoin tahdoin saastuttanut
itsensä, kun hän näki, ettei voi-
nut millään tapaa pelastaa ase-
maansa eikä enää päästä pyhän
alttarin ääreen,
4. tuli vuonna 151 kuningas
Demetriuksen luo tuoden hänelle
kultaisen seppeleen ja pal-
munoksan sekä näiden tavanmu-
kaisten lahjojen lisäksi muutamia
temppelin öljypuunoksia. Sen
päivän hän vielä oli hiljaa.
5. Mutta sitten hän sai tilaisuu-
den, joka edisti hänen mielettö-
miä hankkeitansa. Demetrius
kutsui hänet neuvoston kokouk-
seen ja kysyi häneltä, minkälai-
nen oli juutalaisten mieliala ja
mitä aikeita heillä oli. Hän vas-
tasi silloin tähän:
6. "Ne juutalaiset, joita kutsutaan
hasidilaisiksi ja joita Juudas
Makkabilainen johtaa, pitävät vi-
reillä sotaa ja levottomuuksia ei-
vätkä anna valtakunnan päästä
rauhaan.
7. Siitä syystä minä, jolta on
riistetty minun isiltä peritty arvo-
ni, nimittäin ylimmäisen papin
virka, olen tullut tänne,
8. ensinnäkin, koska vilpittömästi
harrastan sitä, mikä koskee ku-
ningasta, ja toiseksi myös, koska
ajattelen omia kansalaisiani; sillä
noiden äskenmainittujen henki-
löiden järjettömyys tuottaa
suunnatonta vahinkoa koko mei-
dän heimollemme.
9. Kun sinä siis, oi kuningas,
olet ottanut selon kaikesta tästä
yksityiskohtaisesti, niin osoita
huolenpitoasi meidän maastam-
me ja ahdingossa olevasta kan-
sastamme sen armollisen ihmis-
ystävyyden mukaisesti, joka si-
nulla on kaikkia kohtaan.
10. Sillä niin kauan kuin Juudas
on elossa, on mahdotonta pääs-
tä rauhallisiin oloihin."
11. Hänen näin puhuttuansa al-
koivat heti muut neuvosherrat,
jotka olivat vihamielisiä Juudasta
kohtaan, vielä enemmän yllyttää
Demetriusta.
12. Silloin hän suoraapäätä kut-
sutti luoksensa Nikanorin, joka
aikaisemmin oli ollut norsuosas-
ton päällikkö, nimitti hänet Juu-
dean käskynhaltijaksi ja lähetti
