Toinen makkabealaisten kirja
2737
ja hänen joukostansa.
7. Mutta Makkabilainen ei het-
keksikään luopunut siitä var-
muudesta ja lujasta toivosta, et-
tä hän saisi avun Herralta.
8. Ja hän kehoitti miehiänsä,
etteivät pelkäisi pakanain hyök-
käystä, vaan muistaisivat niitä
tapauksia, jolloin he ennen olivat
saaneet avun taivaasta, ja odot-
taisivat nytkin lujasti voittoa,
jonka Kaikkivaltias oli heille an-
tava.
9. Hän rohkaisi heitä lain ja pro-
feettain sanoilla ja muistutti heil-
le myös taisteluja, jotka he oli-
vat taistelleet, ja sai heidät niin
vielä innokkaammiksi.
10. Ja herätettyään heidän roh-
keutensa hän antoi määräykset,
samalla vielä osoittaen, kuinka
pakanat olivat olleet uskottomia
ja rikkoneet valat.
11. Kun hän näin oli varustanut
jokaisen heistä, ei niin paljon
kilpien ja keihäiden tuottamalla
turvallisuudella, kuin sillä roh-
kaisulla, jonka miehekkäät sanat
vaikuttavat, kertoi hän vielä
kaikkien suureksi iloksi erittäin
uskottavan unen.
12. Ja hänen unessa näkemänsä
näky oli tällainen: Entinen ylim-
mäinen pappi, Onias, joka oli ja-
lo ja hyvä mies, vaatimaton
kanssakäymisessä, lempeä mie-
lenlaadulta, arvokas puheessa, ja
joka nuoruudestaan saakka oli
harrastanut kaikkea, mikä hy-
veellistä on, tämä oli kädet
ojennettuina rukoillut juutalaisten
koko seurakunnan puolesta.
13. Sitten oli samalla tavoin il-
mestynyt mies, jonka harmaat
hapset ja loistava näkö herätti-
vät huomiota ja jonka olemuk-
sessa oli jotakin ihmeellistä ja
erikoisen ylevää.
14. Ja Onias oli puhjennut pu-
humaan: "Tämä on Jeremias,
Jumalan profeetta, joka rakastaa
veljiänsä ja on paljon rukoillut
kansan ja pyhän kaupungin puo-
lesta".
15. Silloin oli Jeremias ojentanut
oikean kätensä ja antanut Juu-
daalle kultaisen miekan ja sitä
antaessaan lausunut hänelle
näin:
16. Ota tämä pyhä miekka lah-
jana Jumalalta; sinä murskaat
sillä vastustajasi.
17. Kun he nyt olivat saaneet
rohkeutta Juudaan erinomaisista
