Toinen makkabealaisten kirja
2739
Jumalaa, tuhosivat kokonaista
kolmekymmentä viisi tuhatta
miestä, sillä Jumalan ilmeinen
apu innosti heitä suuresti.
28. Kun työ oli suoritettu ja he
iloiten palasivat kotiin, näkivät
he Nikanorin, joka makasi kuol-
leena maassa täydessä aseva-
rustuksessaan.
29. Silloin nousi huuto ja hälinä,
ja he ylistivät Herraa isäinsä kie-
lellä.
30. Ja hän, joka aina oli ruumiil-
laan ja sielullaan ensimmäisenä
taistellut kansalaistensa puolesta
ja uskollisesti säilyttänyt nuoruu-
tensa myötätunnon heimolaisian-
sa kohtaan, käski hakkaamaan
irti Nikanorin pään sekä käden
käsivarsinensa ja viemään ne Je-
rusalemiin.
31. Kun hän oli saapunut sinne,
kutsui hän kokoon heimolaisensa
ja asetti papit alttarin eteen se-
kä lähetti sitten noutamaan niitä,
jotka olivat linnoituksessa.
32. Ja hän näytti heille riettaan
Nikanorin päätä ja tuon pilkkaa-
jan kättä, jonka hän ylimielisiä
sanoja puhuen oli ojentanut
Kaikkivaltiaan pyhää huonetta
kohti.
33. Hän antoi myös leikata ju-
malattoman Nikanorin kielen ja
määräsi sen heitettäväksi pala
palalta linnuille, mutta kaiken
muun ripustettavaksi vastapäätä
temppeliä hänen mielettömyyten-
sä palkaksi.
34. Ja kaikki kohottivat kiitosvir-
ren taivaaseen Herralle, ilmeisen
avun antajalle, sanoen: "Ylistetty
olkoon hän, joka on säilyttänyt
pyhän paikkansa saastuttamat-
tomana!"
35. Mutta Juudas antoi ripustaa
Nikanorin pään ulos linnoitukses-
ta kaikkien katseltavaksi ja näky-
väksi merkiksi Herran avusta.
36. Ja kaikki säätivät yhteisellä
päätöksellä, että tätä päivää ei
suinkaan saisi jättää viettämättä,
vaan että kahdennentoista kuu-
kauden - jonka syyriankielinen
nimi on adar - kolmattatoista
päivää, Mardokain päivän edellis-
tä päivää, oli pidettävä juhlapäi-
vänä.
37. Kun siis Nikanorin aikeet
saivat tällaisen lopun ja kun
hebrealaiset niistä ajoista asti
ovat pitäneet kaupunkia hallus-
sansa, niin minäkin lopetan ker-
tomukseni tähän.
